StefanieHagelstam.com STEFFIT by Stefanie Hagelstam
Kun tekniikat ovat kunnossa liikkeessä kuin liikkeessä, tulee suoritukset tehtyä turvallisemmin ja loukkaantumisriski pienenee. Kuka haluaisi loukkaantua niin, ettei voi tehdä mitään liikunnallista pitkään aikaan? Teitä löytyy varmasti täältäkin… Iso hatunnosto kaikille jotka ovat joutuneet/joutuvat tsemppaamaan jonkinnäköisen liikuntavamman tai sairauden takia. Liikkumattomuus olisi minulle ainakin erittäin raskasta. Joten tsempit teille.
Takaisin aiheeseen kuitenkin, Tuomo Kilpeläinen aka. kahvakuulamies vetää kahvakuulakoulutuksia ja olen itse menossa hänen kurssilleen tällä viikolla. Juttelin Tuomon kanssa eilen ja kysyin hieman aikatauluista ja vapaista paikoista. Tällä hetkellä on vielä vapaita paikkoja sunnuntaina (26.5) järjestettävään kahvakuulakouluun, jonka Tuomo pitää Espoossa – sinne olen itsekin menossa!
Nopeimmat ehtivät ilmoittautua sinne täältä. Kahvakuulakouluun kuuluu tekniikkaopetusta, kahvakuulaharjoituksen suunnittelua, teoriaa ja paljon muuta. Uskon, että tulen itse saamaan suuren hyödyn tästä koulutuksesta ja voin jatkossa käyttää kahvakuulaa monipuolisemmin sekä omassa harjoituksessa että asiakkaiden treenaamisessa.
Suosittelen kahvakuulaa kaikille. Huonolla tekniikalla treenaaminen voi kuitenkin olla haitallista, joten jos teillä vain on mahdollisuus, tulkaa yhden päivän pituiselle kurssille. Näin voitte jatkossa käyttää kahvakuulaa kuntosalilla, kotona tai miksei jossakin puistossa kesällä. Niinkuin itse kahvakuulamieskin toteaa “hyvillä tekniikoilla treenaaminen on paljon kivempaa” – olen täysin samaa mieltä. Jos joku teistä tulee kurssille, tapaatte minutkin siellä ja voimme keskustella koulutuksesta ja muista treenijutuista! Teen itse postauksen koulutuksesta ensi viikolla.
Onko aikaisempia Trainer4you -kurssilaisia, joilla kokemuksia jaettavana? Onko Ravintovalmentaja -koulutuksen käyneitä? Se voisi olla kiinnostava, ikinä ei voi oppia liikaa ja uusia tutkimuksia tulee koko ajan, joten sitä olen itse miettinyt.
äää en tiedä miksi tulin tänne tästä avautumaan, mutta ehkä ajattelin, että voisin saada jotain vertaistukea! olen nyt pitänyt n. 2 viikon salitauon, johtuen luultavasti aurinkoisista ilmoista, jotka ovat vetäneet joko kävely- tai juoksulenkille mielummin kuin jumppiin tai salille hikoilemaan. nyt tuntuu ettei millään jaksaisi mennä salille ja motivaatio liikkumiseen on ihan hukassa.. olen nyt myös aloittanut juuri uuden työn terassilla tarjoilijana ja työ on tosi fyysistä, kun ollaan liikkeessä pahimmassa tapauksessa jopa 12h/työpäivä ja päivään mahtuu vaan yksi 10min tauko. voit vaan uskoa, että seuraavana päivänä vedetään ruokaa kaksin käsin ja tekee mieli vaan levätä, varsinkin jos tuollaisia työpäiviä on tullut monta putkeeen! kai minä tässä jotain synninpäästöä yritän keksiä itselleni, jotta saisin jonkinlaisen vapautuksen salilla käymisestä.. totta kai siitä tulee hyvä olo, mutta onko se väärin jos pitää vähän taukoa, jos kroppa ei vaan nyt jaksa? normaalisti liikuntamääräni tunnissa on sitä 10h luokkaa ja olen intohimoinen liikunnan rakastaja, mutta nyt ei vaan lähe!
En oo Steffi, mutta kokenut just noita samoja fiiliksiä! Älä ota treenaamisesta stressiä, mutta koita ajatella sitä itsesi huoltamisena, siis henkisen puolen huoltamisena. Älä liiku jos kroppa ei yksinkertaisesti jaksa, mutta koita siirtää ne ajatukset niin että kaipaat salille koska sun mieli tahtoo rauhaa ja balanssia eikä siks että “pitäis mennä salille… koska pakko”. Moral of the story, Älä ressaa 😉