StefanieHagelstam.com STEFFIT by Stefanie Hagelstam
Haluaisin opettaa eteenpäin tavan, jonka olen itse oppinut vuosien varrella. Haluan heti sanoa että minulla ei ole täydellisen ideaali tapa elää (pitääkö sellainen edes olla ja mikä se on?), mutta tämä on ruokailun ja urheilun kannalta erittäin hyvänmielinen ja stressitön elämäntapa. Tämän ajattelutavan idea on lisätä tietoisuutta omasta kehosta – ruokailun, urheilun ja levon kannalta. M.m. liikasyöminen (tunnesyöminen) haihtuu pois tällä tavalla. Tiedän kokemuksesta.
Yritän pitää tämän tekstin melko lyhyenä, etten antaisi liian monimutkaista kuvaa tästä ajattelutavasta.
Maailmassa on infoa terveydestä joka puolella; telkkarissa, radiossa, lehdissä, blogeissa, tuoteselosteissa, ihmisten mielipiteissä… ja infoähky häiritsee monta (minuakin joskus). Tällä tarkoitan suurta faktan (tai fiktion) määrää joka tavoittaa meidät päivittäin halusimme tai emme. Tämä voi sekoittaa maailmamme täysin. Uskottiin eilen että leipä on terveellisä, tänään se on maailman pahin juttu. Eilen kerrottiin kävelyn olevan paras tapa polttaa rasvaa, tänään se on huonoin – ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa.Miten pysyä ajan tasalla ja olla avoin uusille tutkimuksille ilman että menee ihan sekaisin?
Ajattelemalla itse. Ja luottamalla omaan tuntemukseen. Kysymällä keholta, mitä se tarvitsee.
Olen pahoillani seuraavasta faktasta, mutta tuohon voi mennä monta vuotta. Mutta mihin kaikilla on niin hemmetin kiire? Muutokset ei tapahdu hetkessä. Suuriin elämäntapamuutoksiin menee kauan, käyttäytymismuutokset eivät tapahdu yön yli. Jos olette dieetillä ja pudotatte painoa 10kg kuukaudessa niin onneksi olkoon, onnistutte siinä varmasti jos osaatte noudattaa “sääntöjä”. Minua kiinnostaa enemmän miten olette onnistuneet pitämään painon poissa tuon jälkeen. Sitä ei telkkarissa paljon näytetä. Jo-jo laihduttaminen on mielenterveydelle erittäin haitallista, siksi en suosittele pikadiettejä tai radikaaleja muutoksia lyhyessä ajassa kenellekkään. Kärsivällisyys on uusi lempparisanani 🙂
Haluan painottaa urheilun tärkeyttä tässä. Kun liikut ja haastat itseäsi, tulet myös paremmin ymmärtämään mitä kehosi oikeasti tarvitsee toimiakseen parhaiten ja milloin tulee levätä.
Yleisesti sanotaan, että ruokailu on tärkeysjärjestyksessä 80% ja liikunta 20%. Minä haluaisin pikkaisen väittää vastaan, että sen ei aina tarvitse olla niin. Tottakai voidaan syödä 500kcal viidessä minuutissa, mutta kaloreita ei voida kuluttaa samassa ajassa tuo määrä – tiedetään. Mutta jos olet valmis laittamaan itsesi likoon treenaamalla, tulet myös ajan kanssa ymmärtämään mitä sinun tulee syödä, jotta kehosi muokkautuisi parhaaksi mahdolliseksi. Jooga ajaa vähän samaa asiaa. Tähän tarvitaan sitä… Mikä se oli…
Kärsivällisyyttä 🙂
Kylläpäs näistä teksteistä on tullut filosofisia. Ensi viikolla voidaan ottaa vähän kevyemmin konkreettisimmillä vinkeillä! 🙂
Aurinkoista torstaita joka ikiselle!
x Steffi
Hyvä teksti!
Komppaan Elinaa 🙂
Tosi hyvä teksti!
Kiitos, kiitos, kiitos tästä tekstistä! Se vahvistaa omia ajatuksia entisestään. Uusi potku tälle pyllylle ja eikun eteenpäin!! 🙂
Kiitos hyvästä kirjoituksesta, se vielä lisäsi valmiiksi hyvän aamun motivaatiota! 🙂 Kärsivällisyys on kaiken a ja o!
Kiitos, tuli tarpeeseen tämä muistutus 🙂
ihanan tsemppaava teksti, kiitos! 🙂
Kaikki-mulle-heti-nyt ajattelu on kyllä suuri vihollinen elämäntapamuutoksissa. Kärsivällisyys unohtuu usein itseltäkin – sanonta hiljaa hyvä tulee, pätee tässäkin taas 🙂
Hyvä postaus, Steffi! 🙂 Täyttä rautaa, ja voin yhtyä tekstiin!
Hassua, olen ajatellut tätä asiaa paljon viime aikoina. Ja vasta ihan lähiaikoina sisäistänyt myös sen, että siihen tosiaan menee aikaa.
Lapsillahan (ja aikusillakin) on luontanen taipumus syödä just sopiva määrä ruokaa, oman kulutuksensa mukaan. Ja sitten liikkua samalla periaatteella. Aikusetki pystyy tähän, mut sellane oma luontanen aineenvaihdunta ja ittensä kuunteleminen kadotetaan aina siinä välissä, kun aletaan kikkailemaan kaikilla maailman dieeteillä ja ruuilla yms 😀 Ei jaks ressaa, on mun motto näissä asioissa ja hyvin oon pysyny kunnossa !
Lapsista voidaan oppia todella paljon!
x Steffi
Kiitos motivoivasta blogistasi! Olet mielestäni hyvä esimerkki siitä että treenin ja ruokavalion ei tarvitse olla suoraan fitfarmilta näyttääkseen hyvältä.
Tästä halusinkin kommentoida, kun niin (NIIN) moni noudattaa jämptiä superdieettiä. Itse pyrin erityisesti kuuntelemaan omaa kehoani, kai sekin on jonkinlainen taito. Elimistö kertoo kyllä yllättävän hyvin milloin kaipaa mitäkin, kunhan sitä oppii tosiaan kuuntelemaan. Uskon, että kun pääsee yli herkuttelun aiheuttamasta morkkiksesta on jo pitkällä. Silloin ei tarviste miettiä että “tätä en sais syödä”, joka yleensä yllyttää herkkuhimoa. Pitää vain kysyä itseltään että mitä ihan oikeasti kehon tekee mieli. Usein herkkujen jälkeen tekee mieli raikasta syötävää, ja lepoviikon jälkeen juoksulenkit maistuvat erityisen hyvin. Toki joskus liikkumaan lähtemiseen kysytään myös luonnetta ja päättäväisyyttä :). Oletteko huomanneet, että treenin jälkeen ei kyllä koskaan tee mieli syödä epäterveellisesti?
Just kivoja nää filosofiset tekstit! 🙂
Ihana teksti ja juuri oikeaa asiaa oikeaan aikaan ! 🙂
tack för påminnelsen, man byggde inte rom på en dag, och fast jag vet att allt tar sin tid så vill man ju ha resultat direkt 🙂
Aivan ihana teksti! Oon niin samalla kannalla sun kanssas!
tää oli ihan tektsi! tällaisia tarvitaan enemmän! oot mulle suuri inspiraatio. iste aloitin tammikuussa elämäntapa muutoksen ja hankin pt:n, 4 kuukaudessa tippunut 4 kiloa ja vielä 6-7kg olisi tavoitteena tiputtaa. Luulin että pystyisin puolessa vuodessa tiputtaa yli 10kg. eihän se oo onnistunu, ehkä vuos vois olla parempi tavoite. hitaasti mutta varmasti 🙂 kiitos tsemppi tekstillä!
Voi kuinka ihana kuulla. Kiitos ja onneksi olkoon.
x Steffi
Moi Steffit! sulla on loistava blogi 🙂
Punnitsetko sä syömiäsi ruokia ja pystytkö syömään lounaan esim koulu/työpaikkaruokalassa?
Kun mulle on tullut syömisestä kauhee ongelma, nykyään kaikki menee puntarin kautta… joo jopa ne vihannekset! ja töihinkin kannan omat eväät kun ennen söin ruokalassa. Pystyn noin reilun viikon olla tiukassa kurissa ja sitten tulee ihan jäätävä repsahdus, syön kaiken mitä eteeni saan. Oon niin hukassa… ennen kaikki oli paljon paremmin kun söin terveellä maalaisjärjellä tarveellisesti, mutta mun on niin vaikee palata vanhaan, vaikka sitä niin paljon haluisin. Ja liikun kuitenkin älyttömösti, neljä salia viikossa + useampia aerobisia päälle. Huohhh… kun antais itelleen edes luvan syödä lounaan siellä ruokalassa niin sekin helpottais… mutta ei.. en voi tietää paljon se sisältää kaloreita kun en pysty punnitsemaan. Vaikka pohjimmiltani tiedän että työpaikkaruokalan lounas on terveellistä jne.. Voi kun saisin takaisin sen terveen suhtaumisen ruokaan, häiritsee jo nimittäin jonkin verran sosiaalista elämää 🙁 koita nyt takoa mun päähän järkeä <3
En punnitse missään nimessä! Kuulostaa siltäkin, että sinun olisi hyvä höllätä hetki. Ei se tiukka ruokailu ja urheilu ole kaikki kaikessa vaan hyvinvointi on se tärkein.
Hae se maalaisjärki takaisin elämääsi, niin nautin enemmän. Jos tietoisesti yrität tavoittaa sen ajattelutavan taas, uskoisin että se pikkuhiljaa löytyy.
x Steffi