Strong is the new skinny, but what’s wrong with skinny?

“Fit is the new skinny”, “Skinny girls look good in clothes but fit girls look good naked”, “Skinny is not sexy, health is” jne…

Edustan mielelläni tiettyä uutta eraa, jolloin astetta lihaksikkaampaa vartaloa pidetään kauniina.

Kuva: Sandra

Mutta huomasitteko jotakin noissa ensimmäisissä lainauksissa? Siinä ylistetään lihaksikasta vartaloa mutta jopa alistetaan laihaa. Tämähän on periaatteessa pieni pilkkaus laihaa kroppaa kohtaan. Eihän se ole oikein!

Tärkeintä on, että ihminen on terve. Se tarkoittaa m.m. sitä, että ylipainoa tai alipainoa ei terveydellisistä syistä ole sekä että syömishäiriötyyppistä käyttäytymistä ei löydy. Entäs laihat ihmiset, jotka ovat koko ikänsä tai osan iästään ollut laihoja, voineet hyvin ja säilyttäneet terveellisen suhtautumisen ruokaan ja liikuntaan? Miltä heistä tuntuu, kun nyt on niin trendikästä olla lihaksikas? Pitäisikö heidän ravata salilla 5 kertaa viikossa ja syödä enemmän proteiinia kun laki sallii koska hoikka olemus ei enään ole yhtä “in”? Tai siis miltä teistä tuntuu? Onko täällä ihmisiä, jotka ovat kokeneet ahdistusta uudesta “Fit is the new skinny” -ajasta? Kuulisin mielelläni mielipiteitä.

Vastaus tuohon on että ei tarvitse. Jos ihminen haluaa, hän voi ehdottomasti tehdä nuo asiat ja minä myös arvostan sellaisia (ja minähän teen tällaisten ihmisten kanssa töitä). En kuitenkaan arvosta mitenkään vähemmän naista, joka haluaa pysyä hoikkana eikä halua lihaksia. Tämä oli tällainen “kaikki ovat kauniita” postaus – olen aidosti sitä mieltä. Itsevarmuus on kaunista.

Minä olen saanut itsevarmuutta ja olen tullut hyvälle mielelle siitä, että treenattu kroppa on nykyään enemmän “in”. Jos olet sinut vartalosi kanssa ja terveellinen, ole iloinen. Jos haluat lihaksia, treenaa ja syö tarpeeksi. Simple as that! 🙂

ps. on myös hyvä muistaa, että urheilu kuuluu kaikille. Urheilu ei ole vain laihdutusmuoto, mutta halpa ja yksinkertainen tapa saada hyvän olon tunne keholle ja mielelle.

x Steffi

40 comments

  1. Itse en ole kumpaakaan (siis lihaksikas tai laiha) mutta kuten totesit, itsevarmuus on kaunista! Ihminen voi olla vaikka kuinka hyvannakoinen ulkoapain mutta jos itsevarmuus puuttuu,niin varmasti se nakyy myos muille.

    Itse haluan saada kunnolliset lihakset ja sanoa hyvastit selkakivuille!

  2. Hei, tämä oli todella hyvä kirjoitus. Itse olen hoikka mutta olen tyytyväinen kroppaani tällaisena. Jokin aikaa sitten kun tämä fitness-trendi alkoi nousta, itsekin ajattelin haluavani/tarvitsevani kasvattaa lihaksia ja näin yritin jonkin aikaa tehdäkin. Jätin juoksemisen (jota olen aina harrastanut) vähemmälle ja keskityin kuntosalilla käymiseen. Huomasin kuitenkin pian (kun tuloksiakaan ei hirveästi tullut) ettei tämä tyyli ole kuitenkaan itselleni se juttu, sillä ahdistuin vaan enemmän siitä että kokoajan on mentävä salille että lihakset kasvaisi ja väkisin piti yrittää syödä enemmän ja tarkkailla ravintoarvoja. “Fitness-ystäväni” myös vitsaili heinäkeppi-kropastani. Lopulta ymmärsin ettei tämä ole minua varten ja aloitin taas lenkkeilemään enemmän sillä se vain on se minun juttuni. Käyn toki kuntosalilla vieläkin, mutta vähemmän enkä ota siitä enää stressiä. En tarvitse näkyviä lihaksia eikä oikeastaan enää sinällään kiinnosta edes ulkonäöllisesti miltä näytän, haluan vain harrastaa urheilua jota rakastan, syödä niinkuin tekee mieli ja nauttia elämästä!

  3. Hyvä kirjoitus! Oon samaa mieltä, että tärkeintä on olla sinut oman kropan kanssa. On myös tärkeää, että tiedostaa omat kauneusihanteet eikä ole niin sanotusti sokea ja seuraa vain massaa. Itse kuitenkin haluan treenatumman näköisen kropan 🙂

  4. Erinomainen kirjoitus! Olen ajatellut itse ihan samaa, eli vaikka oma ihanne olisi mikä, jokainen saa olla kaunis juuri omalla tavallaan. Isona, pienenä, hoikkana, lihaksikkaana tai ihan vaan sellaisena kuin on! Ilmoitin muuten blogisi suomen paras blogi kisaan: http://www.hs.fi/kuukausiliite/Nyt+valitaan+Suomen+paras+blogi/a1365212418100
    Käykääpä muutkin ilmoittamassa, että saadaan sinne myös urheilu- ja hyvinvointikategoria!

  5. En voisi oikeastaan olla enempää samaa mieltä, hyvin kirjoitettu! 🙂

  6. Very very true 🙂 I just wish more girls were less scared of doing weights and realised the wealth of benefits they could gain from strength training x x x

  7. Hyvä tuoda asia esille. Eniten itseäni häiritsee noissa fraaseissa niiden seksistisyys ja esineellistäminen, ja kuten sanoit, ne jopa alistavat laihoja, puhumattakaan vähän kookkaammista. Olen samaa mieltä kanssasi: itsevarmuus on kaunista, se on piirre, joka näkyy ihmisestä sellaisena hohtona. Se tekee paljon, miten itsensä kantaa ja mitä sillä viestii.

  8. Tosi hyvä pointti, jotain tällaista olen itse jo aiemmin ajatellutkin 🙂 Ylipäätään laihuuden arvosteleminen ottaa päähän koska siihen suhtaudutaan niin paljon kevyemmin kuin lihavien ‘kiusaamiseen’ – eihän kukaan voi mennä ylipainoiselle tuosta noin vaan sanomaan että “oletpa läski” tai että “sä syöt kyllä ihan liikaa”, mutta laihalle voi kyllä huomautella kovin kummempaa kohua nostatttamatta että “vähän sä oot laiha, syötkö sä ikinä mitään?” Itse olen paininut elämäni juuri sen luonnollisen “laihuuden” kanssa ja saanut kyllä tosi rankkaa kommenttia siitä.
    Ei mikään tietty vartalotyyppi tee ihmisestä kauniimpaa ja siitä on kyllä hyvä aina välillä muistuttaa ihmisiä 🙂

  9. Mahtava kirjoitus! Muutama vuosi sitten suhtautumiseni omaan kehooni muuttui täysin ja aloin kokea, että vartalolle olisi tehtävä jotain vaikka olinkin normaalipainoinen. Erityisesti ns.raakaruoka-buumi vaikutti minuun syvästi ja ajatus siitä, että suuhuni laittamani ruoka on epäterveellistä ja täynnä kuona-aineita alkoi ahdistaa. Tämä ruuan terveellisyyden tarkkailu ajoi minut syömishäiriöiseen käyttäytymiseen ja ennen täysin sopusuhtainen käsitys itsestäni muuttui negatiivisesti. Tuona aikana en syönyt juuri lainkaan, enkä myöskään jaksanut liikkua. Painoni putosi huomattavasti ja menetin kaiken lihasmassani, enkä voinut henkisesti hyvin. Pitkän prosessin jälkeen ja syömiskäyttäytymisen normalisoituessa aloitin kuntosaliharrastuksen. Selkeästi esillä olleen fitness-ajattelun myötä olen saanut ruuan ja liikunnan balanssiin elämässäni. Olen nyt tyytyväisempi elämääni ja vartalooni kuin koskaan ja kiitän siitä osin “Fit is the new skinny”-ajattelumallia.

  10. Oon ihan vasta löytänyt sun blogisi ja ihastunut ihan täysin sun terveeseen asenteeseen ja kaikkeen tähän inspiraation määrään! Kiitos siis ihan aluksi siitä!

    Tää oli kyllä huippu kirjoitus. Itse haaveilen lihaksikkaammasta vartalosta, olen hoikka, mutta en ihan “skinny”. Kuitenkin olen koukuttunut täysin lähinnä (kestävyys)juoksuharrastukseen ja salilla treenailen sitä tukeakseni eli tuskin koskaan saan kovinkaan lihaksiani kasvamaan. Olen kuitenkin tämmönen 30+ kahden pienen lapsen äiti ja uskomattoman ylpeä sitkeästä ja terveestä kropastani vaikkei se ihan ulkonäköhaaveideni mukainen olekaan. Sitäpaitsi itsetunto kasvaa joka tapauksessa huimasti kun saavuttaa tavoitteitaan urheilun saralla ja tämmöset ulkonäköön liittyvät muotivirtaukset ja paineet menettävät täysin merkityksensä kun kroppa _toimii_ niin kuin sen haluaa toimivan!

  11. Itselleni taas “fit is the new skinny” -lausahdus on alkanut näyttäytymään vähän surullisena. Että oikeastaan fit ei olekaan mitään muuta, kuin juuri se uusi laiha. Ennen ihannoitiin malleja, nyt motivaatiokuvissa vilisevät useimmiten kisakaudella olevat fitness-ihmiset, joiden ruokavalio ainakin minusta on muuta kuin terve. (Tarkoitan siis sellaisella dietillä olemista, jossa ruuat punnitaan tarkalleen ja syödään tiettyinä aikoina. Minusta se on vähän häiriintynyttä, vaikka kuinka sen pukisi ylevien kilpatavoitteiden taakse…)

    Usein tästä uudesta uljaasta kiinteydestä puhutaan myös terveenpänä kroppana kuin se laiha. Mutta onko se? Oikeasti — onko naiselle tervettä olla lähemmäs kymmen prosentin rasvoissa? Mitä se tekee hormonitoiminnalle? Jotenkin en jaksa uskoa, että kovin hyvää. Tällaisen kropan ylläpitäminen myös vaatii todella kovaa työtä. Useiden “fittiin” hurahtaineiden blogeja lueskellessa tuntuukin, että elämä pyörii vain salin ja aterioiden ympärillä, vanha kaverit ei enää kiinosta kun yhteisiä juttuja ei löydy.. Surullista? Minusta kyllä.

    Jossain oli juttu siitä, että fitness oli ollut henkilölle tavallaan yhteiskuntakelpoinen syömishäiriö. Mielestäni se oli aika hyvin oivallettu. Minusta elämä ei voi olla pelkkää elämäntaparemonttia ja sen toteuttamista, “tää ei oo dietti vaan elämäntapa” -ajattelua, salilla ravaamista ja syömistä tai sen ajattelua ja suunnittelua. Elämässä pitää olla muutakin.

    Itse näytän helvetin hyvältä rampattuani satja kertoja salilla, lenkillä ja syötyäni kurinalaisesti. Viime aikoina olen alkanut miettiä mitä hyötyä siitä ylipäätään on kenellekään. Entä jos olisikin pyöreämpi tai vähemmän lihaksikas? Huomaisiko sitä edes kukaan muu kuin minä? Tuskin.

    Ajattelen, että ihmisen kauneus tulee sisältä. Terve voi olla monenlaisella kehonkoostumuksella. Mutta turha mielestäni on ajatella, että “fit is the new skinny” hakusana oikeasti tuottaisi kovinkaan tervettä ulkonäköihannetta.

    • Aamen:) Kerrankin puhutaan asiaa! Oon niin samaa mieltä siitä, että tiukat dietit ja liian alhainen rasvaprosentti on kaikkea muuta kuin terveellistä. Siinä menee ihmisen kroppa (juuri se hormonitoiminta) ja pää ihan sekaisin. Lisäksi ahdistaa se, että kaikkien pitäisi olla nyt salilla kasvattamassa lihaksia. Itse treenaan monen monta tuntia viikossa ja syön todella terveellisesti, mutta kroppani ei silti täytä näitä kauneusihanteita, koska käsitykseni terveellisestä ruokavaliosta ei satu olemaan kuivat kananpalat ja kilokaupalla rahkaa, ja satun nyt tykkäämään vaan jumpista paljon enemmän kuin salilla käymisestä. Kiitos!:)

    • tässäkin varmaan pätee vanha kunnon lausahdus “kohtuus kaikessa”. kaikki voi olla huonoa, jos sen vetää överiksi: laihdutus, puntilla käynti, ruokien tarkkailu, venyttely, lenkkeily, sohvalla istuminen, ihan mikä vaan.

      uskoisin, että fitness on kauneusihanteena aavistuksen “turvallisempi” kuin mallimaisen laiha, sillä siihen pyrkiäkseen tarvitsee syödä ja sen vaatima kova ja rankka työ karsii varmaan monet “massan mukana menijät” – syömättä voi olla kuka vaan, mutta fitness-ihanteen mukaisen kropan eteen pitää itse jo tehdä jotain: tosi rankasti töitä, eli se saattaa olla vähän hankalampi ns. vetää överiksi.

      kuitenkin, mikä tahansa kauneusihanne on lähtökohtaisesti vähän riskialtis ja ehkä “huono” asia siinä mielessä, että oli se millainen tahansa, se voi luoda ihmisille kuvan, että pitäisi olla juuri tuollainen, luultavasti erilainen kuin itse on. se välittää aina tavallaan sitä viestiä, että “sinä et riitä”. ja jos terveydellisiä syitä muuttua ei ole, niin ihmisen pitäisi riittää.

      minusta steffi suhtautuu tähän ihailtavan rennosti – treenaa ahkerasti, mutta syö välillä pullaa!

    • mut siis mä haluisin laittaa mun 2 cents tähän, ite oon täysin hurahtanut “bodaamiseen” ja kun luin “mitä hyötyä siitä oikein on?” -lausahduksen niin rupesin oikein miettimään. loukkaannuinkin hieman. eihän siinä olekaan “mitään järkeä”, mutta mulle itselle bodaaminen, oikein syöminen ja kehittyminen tuo niiin paljon sisältöä elämään ja “vanhat kaverit ei enää kiinosta kun yhteisiä juttuja ei löydy”, näinhän se valitettavasti ajoittain on sillä koen “valaistuneeni”. oon sitä mieltä että sali ja crossfit on osittain pelastanut mut enkä hetkeäkään kelaa että teen tätä vain ulkonäön vuoksi. ehkä “fit is the new skinny”:lläkin tarkoitetaan että “fit” tuo elämään tekemistä ja sisältöä, näin on käynyt ainakin mulla. sori kaikille jotka lukivat mun kommentin, aika sekava oli ;D

    • Olen vähän samaa mieltä edellisen kanssa. Itse en usko, että noissa kuuluisissa lausahduksessa puhutaan fitness -kilpailijoista, koska se että on fit tai että on fitness -kilpailija, ovat täysin eri asia. Ja mitä tuohon skinnyyn tulee, niin itse miellän tähän kohtaan sairaalloisen laihat. Hoikka tyttö/nainen voi olla sekä skinny että fit. Se on elämäntavoista kiinni. Minulle tuon kaltaiset lausahdukset ovat hyviä tsemppareita, ja olen hyvin tietoinen siitä, mikä ero on “terveen”/normaalin fitin ja fitness -kilpailijan välillä. Itse en koe, että nuo olisivat alentavia.. tosiaan en ole luonnostaan hoikka, vaan ruokavalio näkyy vartalossa heti. No, ainakaan en ajattele tätä alentavana hoikkuutta, vaan sairaalloista laihuutta kohtaan. 🙂 Kaikkien mielipiteet ovat silti omanlaisensa ja eihän miellä ole mitään tietoa, mitä lausahdusten alkuperäiset julkaisijat ovat ajatelleet.

  12. Itselleni taas “fit is the new skinny” -lausahdus on alkanut näyttäytymään vähän surullisena. Että oikeastaan fit ei olekaan mitään muuta, kuin juuri se uusi laiha. Ennen ihannoitiin malleja, nyt motivaatiokuvissa vilisevät useimmiten kisakaudella olevat fitness-ihmiset, joiden ruokavalio ainakin minusta on muuta kuin terve. (Tarkoitan siis sellaisella dietillä olemista, jossa ruuat punnitaan tarkalleen ja syödään tiettyinä aikoina. Minusta se on vähän häiriintynyttä, vaikka kuinka sen pukisi ylevien kilpatavoitteiden taakse…)

    Usein tästä uudesta uljaasta kiinteydestä puhutaan myös terveenpänä kroppana kuin se laiha. Mutta onko se? Oikeasti — onko naiselle tervettä olla lähemmäs kymmen prosentin rasvoissa? Mitä se tekee hormonitoiminnalle? Jotenkin en jaksa uskoa, että kovin hyvää. Tällaisen kropan ylläpitäminen myös vaatii todella kovaa työtä. Useiden “fittiin” hurahtaineiden blogeja lueskellessa tuntuukin, että elämä pyörii vain salin ja aterioiden ympärillä, vanha kaverit ei enää kiinosta kun yhteisiä juttuja ei löydy.. Surullista? Minusta kyllä.

    Jossain oli juttu siitä, että fitness oli ollut henkilölle tavallaan yhteiskuntakelpoinen syömishäiriö. Mielestäni se oli aika hyvin oivallettu. Minusta elämä ei voi olla pelkkää elämäntaparemonttia ja sen toteuttamista, “tää ei oo dietti vaan elämäntapa” -ajattelua, salilla ravaamista ja syömistä tai sen ajattelua ja suunnittelua. Elämässä pitää olla muutakin.

    Itse näytän helvetin hyvältä rampattuani satja kertoja salilla, lenkillä ja syötyäni kurinalaisesti. Viime aikoina olen alkanut miettiä mitä hyötyä siitä ylipäätään on kenellekään. Entä jos olisikin pyöreämpi tai vähemmän lihaksikas? Huomaisiko sitä edes kukaan muu kuin minä? Tuskin.

    Ajattelen, että ihmisen kauneus tulee sisältä. Terve voi olla monenlaisella kehonkoostumuksella. Mutta turha mielestäni on ajatella, että “fit is the new skinny” hakusana oikeasti tuottaisi kovinkaan tervettä ulkonäköihannetta.

  13. Itseeni tämä villitys vahvoista lihaksista ja trimmatusta kehosta on ikävä kyllä vaikuttanut negatiivisesti.

    Olen luonnostaan hyvin hoikka, vähän alipainoinenkin ja sellaista kehotyyppiä että lihasta on todella vaikea saada. Tänä kevääänä olen sitten muiden kannustamana yrittänyt väkisin innostua salitreenistä ja pari viikkoa sitten vaan tajusin miten paljon paineita oon ottanutkaan lihasten kasvattamisesta. Kuntosalille ei enää kiinnosta mennä joten vähään aikaan en ota salikorttiakaan, tuli niin totaali inhotus ja ahdistus koko hommaa kohtaan, HARMI. Teen kuitenkin mielummin liikuntaa kotona / lenkkipolulla / tanssitunnilla joten kenties en enää palaakkaan salitreenaamiseen. On harmillista että nää villitykset tulee ja menee ja aina kaikkien pitäisi rynnätä sen mukana, vaikka oikeasti olisi fiksumpaa tehdä niin kuin oma mieli ja keho toimii parhaiten!

    Minusta tuntuu tällä hetkellä että saan selitellä hoikkuuttani kaikille ja on väärin että liikun enimmäkseen lenkkeilen, aivan kuin se olisi joku vähän minua isompien ihmisten etuoikeus.
    -laiheliini.

  14. Mun mielestä ketään muita kuin lihavia ei alenneta. Vaikka lihaksikas kroppa voi olla tällä hetkellä hienoin muodin kannalta, ei laihuus mene ikinä pois muodista. Laihoja ihmisiä pidetään onnistuneina, hienoina, ainakin parempina kuin lihavia. Jos joku on lihava, joku voi paheksua sitä. Lihavuus ei ole länsimaisten mukaan kaunista. Uskon, että siihen liittyy alitajuisesti se, että lihavuus syntyy usein ylensyönnistä, joka on yksi kuolemansynneistä.

  15. Olen itse koko elämäni ollut vähän päälle 40 kiloinen rääpäle ja vielä 24-vuotiaanakaan muutosta ei ole tullut. Usein kuulee paljon bodauskannustusta sun muuta arviointia ulkonäöstä. Ihmiset kokevat, että laihan ulkonäöstä saa huomautella, mutta lihavan vartalonmuoto on tabu. Koen sen kyllä hieman loukkaavaksi. Olen koko elämäni urheillut, mutta lähinnä aerobista. Juoksu on terapiaa, ei painonhallinnan tai kropanrakennuksen muoto. Bodata olen yrittänyt, mutta jotenkin en koe sitä omakseni.

    Lopputuloksena päätin olla tyytyväinen heiveröiseen ruumiinrakenteeseeni ja olla välittämättä kommenteista. 🙂 Loppupeleissä pidän kehonrakennusta ja bikinifitnesskilpailuja jopa sairaalloisena. Jos tosissaan puputtaa maustamatonta kanaa ja parsakaalia monen kuukauden verran, eikä elämään mahdu muuta kuin kuntosali ja nesteenpoisto, on kyse lähinnä vain anoreksian uudesta muodosta. Mieluummin mieleltään terve laiheliini kuin kropastaan bodaamisen myötä obsessoitunut kehonkoostumushifistelijä.

  16. Onhan tää aika irvokas tilanne että ylistääkseen jotain ( tässä tapauksessa lihaksikasta, urheilullista ihmistä) pitää samalla alentaa ja vähätellä muita. Laiha on uusi läski? Laihaläskihän on jo aika vakiintunut termi treenipiireissä. Vastenmielistä lokerointia ja arvostelua joka tapauksessa.

    Itse olen pyrkinyt nostamaan säännöllisen epäsäännöllisesti esiin ihmisiä jotka ovat perinteisten ajatusmallien mukaan ylipainoisia – mutta silti tekevät hurjia urheilusuorituksia kuten maratoneja, teräsmies-triathloneita tai jonkun Marathon des Sablesin kaltaisen ultrajuoksun. Näitä ihmisiä nostetaan edelleen liian vähän esille vaikka joitain olen jo perinteisestäkin mediasta bongannut.

    Tein Lontoon olympialaisten aikaan bloggauksen jossa laskiskelin muutamien olympiavoittajien painoindeksejä osoittaakseni sen ettei tuollaiset laskukaavat kerro lopulta välttämättä yhtään mitään.

    Eikös tämän ajan henki pitäisi olla yksilöllisyys ja ihmisten käsittely erilaisina ja ainutkertaisina yksilöinä eikä lokerointi numeraalien ja ennakkoluulojen perusteella?

  17. Eka kerta kun kommentoin tänne…Olen itse just tuollainen “ikuinen laiheliini”. Liikun ja syön ihan normaalisti ja olen jopa hiukan kiinteän oloinen, mutta en lihaksikas. Rakastan kestävyysurheilua enkä halua sitä vaihtaa pois. Mielestäni on ok, että ihmiset treenaavat kuten heistä parhaalta tuntuu ja kauniita vartaloita on monenlaisia. Itse kyllä vierastan kaikenlaista pillereiden ja pulvereiden syömistä ja liiallista tiukkuutta niin treeneissä kun ruuassa. Sinulla Steffi vaikuttaa olevan kuitenkin terve suhtautuminen ja se on hienoa!
    Oma vartalo ihanne on (onneksi) enemmän sellainen kun oma vartaloni on, en esimerkiksi haluaisi olla niin lihaksikas kun sinä 🙂 vaikka kaunis oletkin!

  18. Onhan se surullista ylipäätänsä että tässä on käyty nyt läpi ne kaikki mahdolliset vaiheet: “skinny is the new skinny” ja fit is the new skinny. Kaikkihan me kuitenkin tiedämme että “fat is the new skinny” ei tule koskaan toteutumaan. En tarkoita että näin pitäisi olla,liika lihavuus on yhtä huono kuin liika laihuuskin. Kuitenkin tuntuu, että nyt sallitaan ne lihaksikkaat, ne laihat, muttei vieläkään niitä lihavia. En näe tässä fitnessilmiössä mitään hyvää, se ruuhkauttaa kuntosalit ihmisillä, joista välttämättä ei koskaan voi tulla fitnessmalleja.

    Kuten aiemmin joku sanoi, tämähän on vain oikeutettu syömishäiriö. Ei kaikille, mutta suurimmalle osalle, varsinkin uusille. Omalla keholla pelleily (nimenomaan ankaran kilpailutavoitteinen fitness) ei saa aikaan mitään hyvää, missään tilanteessa, missään vartalonmuodossa.

    • Kuitenkin hyvin pieni prosentti on niitä, jotka jaksavat fitneslavoille asti uurastaa 🙂 En tiedä onko sen parempi arvostella (en tarkoita että sinä arvostelet!) tavoitteellisia kilpaurheilijoita, luonnostaan laihoja kuin pikkaisen pyöreitä joille pulla maistuu. Kunpa ihmiset oppisivat arvostamaan itseään sellaisena kuin ovat ja halutessaan sitten tekemään liikunnallisia, henkilökohtaisia, itselleen sopivia tavoitteita riippumatta vallitsevasta kauneusihanteesta.

      Itse olen melko lihaksikas rakenteeltani, mutta minulla on myös hiukan rasvaa siinä päällä. Viimeiset vuodet olen todella sisäistänyt, että olen hyvä näin, se että joku muu on jotain parempaa, ei ole minulta pois 🙂 Annetaan kaikkien kukkien kukkia! Kiitokset steffille hyvästä kirjoituksesta! 🙂

    • Okei en tiiä et oliko 17.04 anonyymi vain jotenkin huonosti muotoillut ajatuksen “En näe tässä fitnessilmiössä mitään hyvää, se ruuhkauttaa kuntosalit ihmisillä, joista välttämättä ei koskaan voi tulla fitnessmalleja.” vai tarkoititko tuota todella. Pitääkö siis kuntosalilla käydä vain jos tavoitteena on fitnessmalliuus? Mun mielestä se on pelkästään positiivista että kehoitetaan naisia treenaamaan KOVAA jotta heistä tulee VAHVOJA ja TERVEITÄ. Se, miltä se kroppa näyttää tämän seurauksena on sivuseikka.

  19. Osui ja upposi. Hämmennystä tämä uusi villitys on ainakin aiheuttanut. Omassa tuttavapiirissäni treenataan kovaa salilla, monella on PT, punnitaan ruoat, kieltäydytään herkuista ja alkoholista diettiin vedoten ja uusimpana villityksenä muutamat ovat käyneet rintaleikkauksessa saadakseen mielestään sopusuhtaisemman vartalon.

    Treenaamisessa ja tavoitteissa ei ole mitään väärää, harrastan itsekin paljon liikuntaa, mutta etenkin viimeksi mainittu on saanut minut hieman ihmettelemään. Villitykseen kuuluu myös se, että näitä kaikkia edellä mainittuja asioita tulee mainostaa somessa päivittäin.

  20. Hyvä postaus! :)Itse oon just sellanen ikuinen “laiheliini”. 🙂 Oon oikeestaan aina ollut sellanen. Oon itsekin miettinyt asiaa samalta kannalta, että miksei kaikki vartalot voi olla kauniita, vaan miks pitää olla yks yli muiden… Eihän ne lihakset tarkoita, että on terveempi/kauniimpi kuin joku ei niin lihaksikas. 🙂

  21. oon aina miettiny että mikä toi “x” esim sulla reidessä tai muualla lihaksissa on?:D

    • se on tatska eikä niit kai oo kun tossa ja steffi on kertonut ettei meinaa kommentoida tatskoja blogissa. heh stalkerish mut kelasin vastata 😉

  22. Mahtava postaus!
    Olen aivan samaa mieltä 🙂

  23. Bra skrivet! Jag börjar också bli trött på detta muskelhets, men jag är nog inte rätt person att säga något för själv tränar jag för att bli biffigare. Det som jag tycker man borde fokusera mer på än “strong” är nog att träna mångsidigt, ta hand om sin kropp och träna för att det är skönt, skippa kraven! Men det är svårt om man är tävlingsinriktad… Tack för en kiva blogg!

  24. Hej! Först vill jag säga att jag gillar din blogg helt massor, du är super! 🙂 Bra och sund attityd, det uppskattar jag. Vad som gäller kommentarerna här ovanför och diskussionen för övrigt vill jag gärna påpeka nåt om BMI:

    BMI ei ole kaikille soveltuva eikä absoluuttinen kehonkuvan mittari – eikä lääketiede niin väitäkään. BMI ei sovi lapsille ja teini-ikäisille, vaan se edellyttää tietyntyyppistä, aikuisen ihmisen ruumiinrakennetta. Myöskin poikkeuksellisen lihaksikkaat ihmiset saattavat saada ns ylipainoisen lukeman: kun BMI rajoja (kuten kaikkia muitakin lääketieteen viiterajoja) on laskettu, on lähtökohtana ollut tavallinen, keskivertovartalo (lue: ei fitnessurheilija tai painonnostaja). Tästä johtuen BMI:n viitearvot (esim lievä ylipaino 25-30) eivät anna todenmukaista kuvaa lihaksikkaasta ihmisestä.

    Jos BMI hämää, voi hyvin käydä rasvaprosenttimittauksessa joka kertoo paljon enemmän kehon koostumuksesta. Terveyden kannalta ehkä oleelllisimman tiedon saa mittaamalla vyötärönympäryksensä ihan kotona mittanauhalla (MBO kriteerit vyötärönympärykselle ja keskivartalolihavuudelle löytyvät netistä).

  25. Kirjoitin just omaan blogiin samasta aiheesta, mutta kuitenkin vähän laajemmasta näkökulmasta. Jos kiinnostaa niin käyhän kurkkaassa http://www.keepongrowing-kk.blogspot.com

  26. Onhan noita sanontoja muitakin, “fat but fit” esimerkiksi. Kunnossa voi olla, vaikka rasvaprosentti olisi vähän turhan korkea. Jos on kovin korkea, on vaikea olla fit. Ei vaan jaksaa liikuttaa itseään, eikä kyllä paikatkaan kestä.

    Outoa on myös se, että “fit” yhdistetään usein fitness -sanaan tai bodaamiseen. Sehän vain tarkoittaa, että ihminen on (hyvässä fyysiessä) kunnossa. Elimistö toimii, myös siis lenkkeilyssä. Toisaalta jos ihminen ei tee muuta kuin lihasharjoitteita, niin omissa silmissäni ihminen ei ole “fit”, vain lihaksikas. Ehkä hyvännäköinen, mutta ei ne lihkaset kerro mitään siitä, mitä kyseinen ihminen oikeasti pystyy tekemään.

    Crossfit-huuman myötä saattaa tulla muitakin monipuolisiin harjoitteisiin tähtääviä lajeja. Ulkomailla on liikuntakeskuksia, joissa aikuiset saavat kiipeillä köysissä ja narutikkailla ym. Funktionaalista liikuntaa. Olisiko se seuraava trendi? Valitettavasti trendit menevät aina överiksi ja monelle tulee niitä kohtaan vastareaktio.

    Kyllä itse haluaisin olla hyvässä kunnossa ja harrastaa lajeja laajalti ristiin, vaikka varsinaisesti crossfitiä en tahdo harrastaa, ainakaan vielä.

  27. hyvä kirjoitus jota itsekkin oon monesti miettinyt,koska tykkään enemmän lihaksikkaasta vartalosta, mutta olen suht laiha alunperin niin vaikeaa on saada lihaksikasta vartaloa nuorena :s ja sun kroppa on ihana!

  28. eipä tää fit-muoti oo tuonut mitään uutta tilaa naisvartalolle. edelleen hyväksytään vaan “sopivan lihaksikkaat” ja hoikat. lihavilla ei edelleenkään ole ihmisarvoa, koska he ovat laiskoja ja itsekurittomia.

  29. Mielestäni kaikki kauneusihanteet ovat huono asia, koska olivatpa ne mitä tahansa niin aina löytyy niitä jotka eivät siihen muottiin sovi – vaikka kuinka tahtoisi ja yrittäisi. Näiden ihanteiden takia niin monilla on vääristynyt kuvaa itsestään, syömishäiriöitä ja masennustakin se varmasti joillekkin aiheuttaa.

    Eräs ystäväni hurahti jonkin aikaa sitten juurikin tähän “fit is the new skinny” -ajatukseen. Hän ei muusta puhukkaan enää kun kuntosalista ja treenivaatteista ja parsakaalista, ravaa salilla ja syö pelkkiä kasviksia – tänään hyörytettynä, huomenna keitettynä, viikonloppuna uunissa valmistettuna. Näin vähän kärjistettynä.. Yksikin kakkupala on oikea hirviö- ja illalla sitten pitää mennä lenkille – vaikka tänään oliskin ollut se lepopäivä.. Hän on muuttunut siitä nauravaisesta ja vitsailevasta tytöstä ihan toiseksi ihmiseksi. Hän suuttuu mitä pienimmistä asioista, häntä ei tunnu kiinnostavan puhua mistään muusta kuin treenaamisesta ja siitä mitä hän tai muut ovat syöneet sinä päivänä.
    Olen huomannut, ettei häntä enää pyydetä yhteisiin juttuihin mukaan (kyllä, syyllistyin ikävä kyllä itsekin tähän..), koska “ei se kuitenkaan tuu, tai sit se tulee tänne mököttämään”. Minusta on surullista, että näin käy. Olen yrittänyt puhua tämän ystäväni kanssa asiasta, mutta hän ei halua kuunnella.

    Onko kellään antaa mitään neuvoja? Tahtoisin ystäväni takaisin! :/

  30. En tiedä, oletko tehnyt tästä aiheesta jo postauksen, mutta musta olisi kiva kuulla minkä ikäisille suuntaat tätä blogia. Koska treenauksesta on tullut uusi muotiharrastus, jota harrastaa jo 12-vuotiaat, joille ei omasta mielestäni kuuluisi vielä sillä tavalla kehonhuolto. Mitä mieltä olet? 🙂

  31. Tuli mieleen tämä HYVÄ kirjoitus, kun päädyin kirjottelemaan omaa kroppaa kohtaan tehdystä kommentoinnista. Mä kuulun juuri niihin, jotka mielellään olisivat lihaksikkaampia ja sporttisemman näköisiä, mutta se määrä, jonka joutuisin syömään sen kropan eteen… 🙂 en vaan pysty siihen. Enkä jaksa oikeastaan nähdä vaivaakaan niin paljon, että ruoanmättämisestä tulisi mun tavoitteeni. Haluan mieluummin kuunnella kehoa kuin sotkea sen luonnollista balanssia vetämällä ruokaövereitä pyöreämpien olkapäiden toivossa. Jos kiinnostaa, niin http://konkistadori.blogspot.fi/2013/05/liian-laiha-rakkaani.html voi lukaista. Ja tosi mielellään kommentoida, jos löytyy samoja kokemuksia!

  32. Uskon ns biologiseen painoon. Elimistö hakee sen itsestään, kun hormonit ovat balanssissa. Tätä tasapainoa ei kannata sotkea.

Leave a Reply

Your email address will not be published.