Mietteitä ylipainoisten ongelmista

Jos saisimme valita, olisi painonpudotus nopeaa, eikö vain? Eihän kukaan halua ylipainoinen olla.
Tässä on kuitenkin se ongelma, että liian nopea laihdutus ei välttämättä ole hyvä asia. Dieetit sun muut ihmevalmisteet lupailevat aina nopeita tuloksia, viikkomäärä on kirjattu ylös ja ihmisistä on ennen-jälkeen kuvia, joten kuluttaja miettii “ehkä minäkin pystyn tuohon”. 
On kuitenkin hyvä muistaa ensin pari asiaa, meitä kuluttajia nimittäin viilataan linssiin ja huolella. Mistä sen voi oikeasti tietää että “ennen-jälkeen” malli on noudattanut diettiä ja tuossa ajassa onnistunut? Ei mistään. Hänelle on luultavasti vain maksettu paljon rahaa kuvista. Sitten on olemassa myös helposti käytettävä muokkausohjelma nimeltä photoshop, jota käytetään kaikissa mainoksissa (ei huono ohjelma, mutta jos photoshopilla ollaan kavennettu laihdutustuotteen mallin lantiota niin…). Arvelen myös, että joskus “ennen” kuvaa varten malli on lihottanut itsensä siihen kuntoon, jotta voisi sitten kovalla kalorivajeella olla jälkeen kuvassa lähes rasvattomassa kropassa. Sitten sanotaan että “Hydroxicut” is the answer (tuota olen muuten nuorena testannut, en suosittele) tai “tuotteen x:n ansiosta onnistuin”.
Te, jotka olette lukeneet blogiani pidempään tiedätte että olen radikaaleja ja nopeita dieettejä vastaan. Laihdutuksessa putoaa aina myös lihasmassaa ja lihasmassa on terveyden kannalta erittäin hyvä juttu. Jos laihdumme nopeasti, katoaa luonnollisesti myös lihasmassaa nopeasti. Ymmärrän kuitenkin hyvin että nämä laihdutustuotteet houkuttelevat, tottakai me halutaan pikaisesti siihen unelmakuntoon. Mutta tiedättekö mikä tässä mättää ja pahasti? Siinä kunnossa ei pysytä! Nopea laihdutus tarkoittaa usein nopeaa lihomista takaisin + lisää! Jos ollaan “dieetillä”, mitä tapahtuu kun se loppuu? Sillon lihotaan! Lehdissä on ollut viime aikoina kuinka jotkut julkisesti laihduttaneet ihmiset (tv-ohjelmissa) ovat lihoneet takaisin. Seuraan näitä ohjelmia ja ymmärrän että ihmisellä on helpompi onnistua kun hänet eristetään muusta maailmasta ja hänelle laaditaan ruokailusäännöt ja treenit (tämä voi olla erinomainen tilaisuus joillekin). Mutta jos hänelle ei opeteta (hän ei itse opi/ymmärrä oppia) samalla ja projektin jälkeen uutta elämäntapaa, tulee todellisuus aivan varmasti jossain vaiheessa vastaan. Todellisuus on se arki, jossa ihminen on tottunut elämään koko elämänsä ja hän ei automaattisesti tiedä muuta. Ylipainoisella ihmisellä on liikaa vaihtoehtoja, liian paljon ahneita laihdutusfirmoja tarjoamassa heille huijaustuotteitaan, laihdutusmainoksia jotka lupaavat asioita jotka ovat liian hyviä ollakseen totta ja lopuksi saadaan lopahtunut kiinnostus ottaa edes selvää miten oikeasti onnistutaan. Älkää menkö lankaan. 
Neljä syytä miksi en laihduttaisi nopeasti

1. Dieetin jälkeen on vaikea löytää normaali arki, jolloin pysytään tavoitepainossa
2. Pää ei ehdi lyhyessä ajassa tottua uusiin muutoksiin (elämäntapamuutosta/uutta ajattelutapaa ei tapahdu)
3. Lihasmassaa katoaa todennäköisesti nopeammin (huono juttu)
4. Paino lihotaan takaisin: jo-jo effekti on taattu
Tähän postaukseen saa enemmän kuin mielellään jakaa omia mielipiteitä! Varsinkin jos aihe on lähellä sydäntänne, koska minulle se on tärkeä. Minun kirjoituksiani saa tottakai myös kyseenalaistaa.
Kuvat: Sandra
x Steffi

30 comments

  1. mikä on sinun sähköpostiosoite? 🙂

  2. Löydettyäni blogisi ja sen alusta luettuani allekirjoitan tämän täysin. Viimeinkin! Olen kokeillut varmasti lähes kaikki ihmedieetit ja ollut kaikkimullehetinyt ihminen, enkä koskaan ole onnistunut. Blogistasi löysin uuden sanan varastooni ja se on se KÄRSIVÄLLISYYS. En ole pitkiin aikoihin tuntenut oloani näin hyväksi! Kun jätin kaikki dieetit ja aloin kuunnella itseäni, syömään nälän pois ja terveellisesti, liikunnastakin tuli intohimo. Dieeteillä sitä liikkui koska niin piti tehdä. Aina oli nälkä ja pahamieli. Ei enää! Nyt sitä vaan hymyilyttää ja olo on onnellinen. Ja pienistä asioista ja oivalluksista oli tämäkin kiinni! Ei täällä ole kiire mihinkään. Tärkeintä on, että itsellä on hyvä ja energinen olo. Joten kiitos! Kärsivällisyys on tullut jäädäkseen.

  3. Olen itse kahdeksantoista ja kanssasi samaa mieltä. Aloitin laihduttamisen terveestä 22 painoindeksistä liian nopeaan tahtiin, joka loppupeleissä johti ei ainoastaan, 25 kg painon laskuun vaan myös todellisuudentajun menettämiseen. Kamppailen tällä hetkellä anoreksian kanssa ja matka parantumiseen on ollut pitkä sekä mutkikas ja silti olen vieläkin alkumetreillä. Pienet elämäntapa muutokset ovat aina nopeita parempia, sekä terveellisempiä, toivon hartaasti kaikken painon kanssa taistelevien muistavan tämän, sillä syömishäiriö on yksi syvä helvetti jota en toivo kenenkään kokevan.

    • miksi ihmeessä laihdutit tuolla painoindeksillä

    • Todella harva normaalipainoinen on täällä itseensä tyytyväinen. Siksi myös he laihduttavat, vaikka heidän ei tarvitsisikaan.

    • Koska yleiset asenteet ja median luomat kuvat – kaikki “ylimääräinen” on saatanasta, ja siitä on päästävä eroon.
      Surullisen usein esimerkiksi fitnessblogeissa törmää tähän “mä niin häpeän miltä näytin!1! voisinpa olla kisakunnossa aina”
      Kun siitä “normaalista” on treenattu bodarivartalo.

    • Normaalipainoisellakin voi olla “ylimääräistä”, mä luulen että se aiheuttaa meidän BMI 21 – 23 laihduttamisen. Sen sijaan että menisimme lenkille ja salille, syömme vähemmän.

      Ei kovin fiksua. =)

      Tosin voin sanoa itsestäni, urheilen 5x viikossa, BMI 21, että mulla silti on “ylimääräistä”. Se on niin katsojan silmässä tuo “ylimääräinen”.

  4. Ihan loistava postaus! Olen tullut samoihin lopputuloksiin, olen kylläkin vielä matkani alussa. Nyt ensin käyn tätä pääkoppatyötä ja vien hitaasti ajatukseni käytäntöön.
    Olen ollut koko ikäni diettivastainen, haalittuani mukavat kilot kantaakseni, haksahdin pussikeittokuurille kaksi vuotta sitten.
    Ja kävi juuri niinkuin kirjoitit. Pää ei pysynyt mukana, arkeen ei tullut muutosta, paino palasi korkojen kera.
    Liputan tavallisen arjen ja elämäntapojen muuttamisen puolesta.
    Aion kuunnella kroppaani, mikä juuri minulle on paras tapa elää loppuelämäni (ilman mitään diettejä) terveenä ja energisenä- vaikka se ottaisi aikaa. Kuukaudet tai jopa vuodet on parempi käyttää viisaasti hitaaseen muutokseen kuin loppuelämä jojoiluun ja henkiseen tasapainoiluun.

  5. Tää postaus osui aivan asian ytimeen. Olen kokeillut pussi ym dieettejä omatunnon ollessa alhaalla kun olin varma että edes sillä saisin painoa pois mutta kuten arvata saattaa tulokset eivät olleet kummoisia… En sano etteikö joillekin voisi toimia juuri pussikeittodieetit mutta toki niiden täytyy olla osa suurempaa lifestyle muutosta.

    Vieläkin yritän saada ylimääräisiä kiloja pois. Nyt kuitenkin ehkä hieman viisaammin. Mulle vain tuottaa vaikeuksia tällä hetkellä (aivan turha!) stressi koulusta jolloin alkaa tehdä mieli kaikkea pientä. Mutta ehkä se pikkuhiljaa tästä paranee 🙂

  6. Minä myös omassa blogissa raapaisin vähän samaa aihealuetta – laihdutusruuat! Siis nämä kaikki “light” versiot ihan kaikesta, mihin on sitten pistetty sen ns. puuttuvan ainesosan edestä rasvaa tai sokeria. Se ois niin ihanaa, kun koulussa opetettais näitä perusasioita koulussa terveystiedon tai kotitalouden tunneilla. Opetettas ihan kädestä pitäen, mikä määrä sokeria ja tyydyttyneitä rasvoja on sulle vahingollista. Kun ei se loppujen lopuksi ole edes niin vaikeaa, ne taulukot on niin selkeitä. Mutta jos niistä luvuista ei alunperinkään ymmärrä mitään, miten niitä kukaan voi tulkita?

  7. Niin totta joka sana! Oikein harmittaa, kuinka kuluttajia huijataan “ihmetuotteilla”, jotka pahimmassa tapauksessa sisältävät vielä sokeria ja kasan lisäaineita. Kärsivällinen elämänmuutos ei ole aina helppo, sillä kyllähän ne nopeat tulokset motivoivat. Oikotietä onneen ei vaan taida olla tässäkään asiassa 🙂

  8. Hyvä kirjoitus !!! Loistava kannan otto. Asiahan koskettaa minua koska kyseisen pikadietin läpi käyneenä. 7viikko 18,5 kg kova setti takaisin ei ole tullut. No mut helppoo se ei ole ollut kaikki on pitänyt sisällyttää nopeassa ajassa. Tosin minulla onneksi apuna urheilutausta, joten helppo sinänsä mennä takaisin vanhaan kun laihtunut. Mut joo kyl siltikin olen sen vanhan kannalla 1kg viikossa on erittäin hyvä tahti. Tsemppiä kaikille !! Ja Steffille kiitokset hyvästä kirjoituksesta T:”pullukka” Mikko

  9. Totta joka sana! Kaverini laihdutti aivan liian nopeasti ja radikaalilla tavalla (kasvisruoka, ehdoton herkkulakko ja liian paljon liikuntaa) ja nyt hänellä on ongelmia henkisesti ja fyysisesti. Älkää ihmiset koskaan laihduttako nopeasti ja PUHUKAA ystävillenne laihduttamiseen liittyvistä tunteista!

  10. Itse laihdutin 30kg (93-63) kalorivajeella. Siis sellaisella, että jos halusin suklaata niin söin sitten suklaalevyn ja lisäksi ehkä omenan ja pienen jugurtin, jotta pysyin 1200kcal tavoitteessani. Paino putosi ja jäljelle jäi 63 kiloa skinny fatiä. Persehän siinä suli samalla ja takapuolta ei erottanut selästä ja reisistä, yläkroppaan ei jäänyt voimaa lainkaan. Ainiin ja ne tissit, nehän roikkuivat entisestään ja kävinkin leikkaamassa niistä ylimääräisen ihon pois. Jos jonkun vinkin voisin antaa niin se olisi tämä: Älkää ahnehtiko laihdutuksen kanssa! Kyllä, itse laihdutus ei todellisuudessa ole niin vaikeaa, oman käyttäytymismallin ja uuden elämän omaksuminen, siitä se todellinen haaste löytyykin. Nyt 63 kiloisena olen aloittanut kehoni rakentamisen uudelleen ja sanotaan niin, että pohjalta on hyvä ponnistaa. Hieman turhauttavaa, mutta hyvä silti 🙂

    • Kiitos tarinastasi! 🙂 Tekisi mieli printata tämä potilaille…

    • Niin moni ajattelee että tänne nyt heti pienempää lukua vaakaan hinnalla millä hyvänsä eikä ajattele sitä, että miltä se lopputulos sitten näyttää saatika tuntuu. Helpommin sanottu kuin tehty 🙁

  11. Stef: WORD jälleenkerran! Juuri näin! Kiitos upeasta, FIKSUSTA blogista!

  12. Olihan just iltapäivä -lehtien netti sivuilla juttu ihmisistä jotka olivat olleet Suomen Suurimmassa pudottajassa. Näistä haastateltavista kaikille oli tullut paino takaisin.

    • Hyvin yleistä sillä usein ei oteta huomioon ylipainon todellista syytä, ruokariippuvuutta, lohtusyömistä, mitä ikinä, vaan kiinnitetään kaikki huomio sen “sairauden” hoitoon eikä niinkään syyhyn. Ei ihminen ole kymmeniä kiloja ylipainoinen vain siksi että “tykkää ruoasta”..

    • Nimenomaan. Siihen huonoon ruokaan on niin helppo jäädä koukkuun. Itse sain sillon oman laihdutusurakan alussa aivan järkyttäviä päänsärkyjä (jotka kesti monta päivää putkeen!), kun lopetin kaiken sen keinotekoisen ja rasvaisen ruuan mättämisen suuhuni. Ihan samalla tavalla se on addiktoiva aine kuin esimerkiksi kahvi (josta saan myös päänsärkyjä jos en saa sitä päiväannosta… :D).

      Onneksi nykyisin menee maha sen verran sekaisin kaikesta siitä huonosta ruuasta mihin ennen oli niin tottunut, että sitä ei edes oikeestaan huvita syödä kun sillon tällöin.

    • Totta. Mä tarkoitin kyllä lähinnä sellaista psykologista riippuvuutta mutta joo, vettä myllyyn tuohon tuo ruoat joihin on helppo koukuttua, esim sokeri+ muu “paska”…

  13. Aivan loistava tekstiä ja sulla on kyl ihan pirun hyvä blogi! Itselläni ei ole mitenkää ylipainoa, vaikka muutama kilo onkin jonka voisin tiputtaa. Itselläni pahin ongelma on herkut koska rakastan herkutella aivan hulluna.. olen onneks löytänyt raakasuklaan, lehtikaalisipsit ja muitakin terveellisempiä herkkuja 🙂 Haluaisin vielä tietää mitä olet mieltä noita Jutan superdieteistä yms? Ystäväni osallustui nyt siihen bikini diettiin ja tuntuu hullulta kun hän saisi ilman mitää diettiäkään varmasti tuloksia aikaa, mutta toisaalta ei tietenkään niin nopeasti..

  14. Hyvä postaus! Olisit ehkä hieman enemmän voinut avata MIKSI esimerkiksi lihasmassan menetys on terveyden kannalta huono asia – esim. mitä aineenvaihdunnalle tapahtuu jne. Jos tavoitteena on elämäntapamuutos kannattaa aina harkita ammattilaisen apuja, oli sitten kyseessä PT tai ravitsemusterapeutti. Kalliitahan nuo tapaamiset ovat sitä ei varmasti kiellä kukaan – mutta meneehän sitä rahaa myös verenpaine-, diabetes- ja kolesteroli-lääkkeisiin yms, jotka usein ylipainosta johtuvat. 🙂

  15. Hyvä teksti! Olen myös kuullut puhuttavan, että pikadieettien “ennen ja jälkeen”-kuvat ovatkin käänteisessä järjestyksessä. Ensin ollaan oltu timmissä kunnossa, mutta sitten lösähdetty. No joo, käy järkeen. Tiedä sitten onko näin todellisuudessa.

  16. Täyttä asiaa! Laihdutin n. vuosi sitten 10 kiloa (koko ajan normaalipainossa) parissa kuukaudessa syömällä tosi vähän ja tyyliin pelkkiä hedelmiä. Juoksin pitkiä lenkkejä monta kertaa viikossa mutta tuloksia en nähnyt peilistä kun en huolehtinut ruokavaliosta. Proteiinin puutteen vuoksi kaikki lihas oli kadonnut ja olin tyypillinen läskilaiha. Jouluun mennessä kilot tuli takaisin. Nyt on uus yritys ja kyllä kroppa kiittää kun proteiinin saanti on kunnossa ja laihdutustahti ei ole liian kova 🙂

  17. Siinäpä oli teksti täyttä asiaa! Juuri eilen työkaverini “muistutti” minua, että niin siitä tulee tosiaan näinä päivinä tasan vuosi kun mä alotin oman elämäntaparemonttini ja matkan varrella on karissut 25kg. Samalla aikaa olen rakastunut kuntosalireenaamiseen ja alkanut rakentaa timmimpää, lihaksikasta kroppaa. Itse en ole koskaan uskonut mihinkään pikadieetteihin tms. mutta tämän kuluneen vuoden aikana on ainakin jotain jäänyt ‘varastoon’ ja olen oppinut ja pikkuhiljaa sisäistänyt sen oikein syömisen periaatteen.

    Mitä tulee tuohon “2. Pää ei ehdi lyhyessä ajassa tottua uusiin muutoksiin (elämäntapamuutosta/uutta ajattelutapaa ei tapahdu)” niin totta, kun ei meinaa pää päästä mukaan, mitä tulee uuden kropan ‘hyväksyntään’ näin pitkällä aikavälilläkään!

  18. Oon kans vuosia pähkiny oman painon kans ja yrittäny laihduttaa vaan lisäämällä liikuntaa ja pitäny silmällä, että mitäs sitä nyt syö. Aina on kumminki käyny samalla lailla, eli on heti alkuun liian kovat tavotteet, kaikki pitäs tapahtua lyhyessä ajassa ku vaan jaksaa reenata jne. Kahen – kolmen viikon päästä onki sit loppunu mielenkiinto koko hommasta, ku tuntuu liian pakonomaiselta ja homma ei meekkään niinku elokuvissa. Vuosi sitten sairastuin fibromyalgiaan ja talvi meni käytännössä liikkumatta, jopa vaatteiden pukeminen/portaissa kävely teki niin uskomattoman kipeää nivelien ympärille, ettei paljoa tehnyt mieli liikkua -> jämähdin puoleksi vuodeksi sohvalle. Kesän myötä on sit kivut lievittyny ja kävelylenkit on aivan ykkösjuttu, aika paljon vaan joutuu kuuntelemaan kroppaa ja on sitä kärsivällisyyttäki tän takia tullu. Toisinaan voi tempasta reippaamman lenkin ja toisena päivänä pitää mennä ihan hissukseen, aina on kumminkin yhtä hyvä fiilis kun on hyväksyny sen, että jokanen askel on eteenpäin ja että mikään ei tapahdu kerralla. Ja mikäs sen mukavampaa ku huomaa edistyvänsä.. 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published.