Edellisen postauksen mietteitä

Olen aivan häkeltynyt kommenteista ja sähköposteista edelliseen postaukseen! Syömishäiriöt ovat selvästi aihe, jota ei tässä terveysblogissa voi sivuuttaa. Ideana on nyt aina välillä jutella näistä ajankohtaisista asioista. Liian monella on kieroutunut kuva “oikein syömisestä” ja liian moni potee huonoa omatuntoa vaikkapa karkeista. On aika ottaa maalaisjärki takaisin käteen ja kuunnella omaa tuntemusta ruokailussa!

Suuri kiitos kaikille kommenteista, arvostan sitä että te avaudutte täällä ja on hienoa nähdä että te ette ole ongelmienne kanssa yksin. Joskus oman ongelman ylöskirjoittaminen (ja mahdollisen vertaistuen/toiseen henkilöön samaistuminen/asiasta keskusteleminen) voi jo helpottaa haastavaa tilannetta. Kiitos myös että osa näkee minut sopivana terveyden esikuvana, olen mielelläni sitä.

Tässä yksi hyvä kommentti joka jäi mieleen. Mietittävää monelle. Suosittelen lukemaan muutkin kommentit läpi, jos teillä on aikaa.

Kuva: Sandra

x Steffi

7 comments

  1. Ennen halusin epätoivoisesti olla laiha ja podin huonoa omatuntoa koska en ollut sellainen. Vieläkin voin sanoa että haluan kaikki ne ylimääräiset pois. Tosin muutamassa vuodessa olen saanut hieman kehitettyä ajatusmaailmaa siihen että treenin avulla ja pikkuhiljaa, ei kituuttamalla ja syömättä olemisella.
    Jos vielä saisin muokattua ajatuksiani enemmän samanlaiseksi kuin sinulla Steffi niin olisi aivan mahtavaa! 🙂

  2. Moi! Semmoinen pilkunviilaaja olen, että täytyy korjata, että se on suomeksi “ylöskirjoittaa”, ei alas 🙂 Virheesi johtuu varmaan ruotsinkielestä, ei haittaa ymmärtämistä mitenkään mutta pisti vaan silmään. Kiitos inspiroivasta blogista ja hyvistä vinkeistä! Sun postauksissa on aina sisältöä, ikinä et päivitä “turhia” postauksia, kiitos siitä:) Jatka samaan malliin! Toivottavasti nähdään winter warissa, itse tulen tosin olemaan katsomon puolella…vielä tänä vuonna ainakin 😉

  3. Täysin samaa mieltä anonyymin kanssa. Nykyään pastan tai vaalean leipäpalan syöminen koetaan jotenkin “rohkeaksi” vaikka se on aivan normaalia. Ihmiset katsovat helposti kieroon kun sanon syöväni suklaata lähes päivittäin – rivin tai kaksi. Ei kukaan lihoa syömällä jotain ruoka-ainetta vaan syömällä liikaa kulutukseen nähden. Oli kyseessä sitten leipä tai maitorahka – kumpi tahansa lihottaa liikaa nautittuna.

  4. Ei nyt varsinaisesti liity tähän aiheeseen, mutta tuli mieleen tosta ylemmästä anonyymikommentista, että juuri niin: mikä tahansa lihottaa liikaa nautittuna. Olen lukiolainen, ja pisti terveystiedon tunnilla ärsyttämään “tietovisa” jossa oli väitteenä “peruna lihottaa” (tai suunnilleen noin) ja laitoin vastaukseksi kyllä. Oikea vastaus olisi ollut ei. Järjetöntä laittaa tollanen väite ilman mitään lisäselityksiä, koska vaikka usein onkin niin ettei välttämättä kukaan varsinaisesti liho perunaa syömällä, voi se silti lihottaa jos sitä syö liikaa… Tuntuu että lukion terveystiedon opetus tulee jälkijunassa ja kaikki opetus on jotenki vanhanaikaista.

    • Kysymyksellähän ollaan selvästi haluttu osua tähän vallitsevaan hiilarihysteriaan ja siihen, että “perusruuasta” tehdään pahista, ja terveellinen ruoka vaatii hifistelyä. Nopeat hiilihydraatit ja pullamössö ovat asia erikseen! Mitä siinä olisi pitänyt olla lisäselityksenä? Kohtuudella syöminen? Lukion terveystiedontunneilla ei pyritä välittämään viimeisimpiä fitnessvillityksiä, vaan tervettä, kohtuullista ajattelua ja nimenomaan niitä suuria linjoja. Eihän mikään kohtuudella syötynä lihota… 🙂

  5. Olen anonyymin kanssa samaa mieltä siitä, että jokainen tunkee naamaansa juuri sitä, mikä itsestä tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta. Ruokailusta ja ravinnosta on tehty aivan jumalattoman iso asia. Tavallaan tuntuu, että se on asetettu suurennuslasin alle unohtaen samalla ihmisen kokonaisuutena. Ja kaikki ne ihmiset, jotka jaksavat puuttua muiden syömiseen (valitettavasti teen tätä lähimmäisilleni, jos huomaan heidän syövän jotain aivan kamalaa myrkkyä…).

    Suosittelen kuitenkin olemaan kriittinen ihmisille valmiiksi tarjottavien ruokaympyröiden ja suositusten suhteen. Otetaan esimerkiksi vaikka maito ja maitotuotteet. Muistan valtavat maitokampanjat 90-luvulla, kun itse olin koululainen. Maitoa opetettiin juomaan monta lasia päivässä ja sama suositus on edelleen voimassa. Olen kuitenkin törmännyt tutkimuksiin (jokainen varmasti löytää nämä netistä), joissa maitotuotteiden reippaalla käytöllä ja osteoporoosilla olisi yhteys. Maissa, joissa maitotuotteita ei juurikaan käytetä, ei esiinny osteoporoosia läheskään niin paljon kuin esimerkiksi Suomessa. Mistä tässä on kysymys? Toinen asia, joka on jäänyt mieleeni itämään, on viljatuotteet ja niiden sisältämä gluteeni. Olen lukenut artikkeleita ja tutkimuksia, joissa osoitetaan, että ihmisen elimistö ei ole ehtinyt tottua gluteeniin. Tottumattomuus aiheuttaa monenlaisia vaivoja: “Tiesitkö, että yli 150 sairautta yhdistyy herkkyyteen gluteiinille ja muille viljan proteiineille? Diabetes, kilpirauhassairaudet, ylilihavuus, närästys, osteoporoosi, suolistosairaudet, atooppiset allergiat, astma, nivelreuma, syöpä, MS-tauti, epilepsia ja autismi ovat niistä esimerkkejä” (James & Ron Braly & Hoggan:Vaaralliset viljat). Suomalaiseen ruokavalioon leivät ja puurot kuitenkin kuuluvat olennaisena osana.

    Ihmisen tulisikin suosia mahdollisimman prosessoimattomia ruoka-aineita, syödä monipuolisesti, jos esiintyy minkäänlaisia oireita, kääntää katse ensisijaisesti ruokavalioon ja tutkia, onko siellä joku sellainen aines, mikä ei itselle sovi. Viljoille herkistyneitäkin on paljon eli niitä, jotka saavat vain lieviä oireita, mutta oireita kuitenkin. Jos ei ikinä tule edes ajattelleeksi oireiden johtuvan tutuista ja turvallisista viljoista, alkuperäinen aiheuttaja pysyy ihmisen elämässä, oireet jatkuvat/pahentuvat ja länsimaalainen terveydenhoito tuputtaa sitten vaivaan kuin vaivaan lääkkeitä.

    Olen myös sitä mieltä, että karkit, sipsit, pullat, leivokset jne. eivät yksinkertaisesti kuulu ihmisen elimistöön. Ei kyse ole siitä, että “nyt mun täytyy elää tällästä askeettista elämää, luopua kaikista mun lempiherkuista ja itkeä itseni uneen, kun en saa syödä karkkia”. Kyse on siitä, että jokaisen pitäisi ymmärtää ruuan laadun tärkeys ja sen tarkoitus. Ravita ihmistä ja ihmisen elintoimintoja mahdollisimman tehokkaasti. Itse herkuttelin pitkään sipseillä. Kyllähän se oli tiedossa, miten paljon rasvaa ja suolaa ne sisältävät, mutta viimeinen niitti oli havahtuminen lisäaineisiin. Lähes kaikki sipsit sisältävät natriumglutamaattia (siitäkin kannattaa lueskella, selittää pitkälti sen, miksi esim. ruissipsit ovat niin hyviä). En syö enää sipsejä yksinkertaisesti siitä syystä, että se on todellakin kovin typerää tunkea niitä naamariin, oli se sitten kerran viikossa tai kerran kuussa.

  6. Aiheeseen liittyen minulle tuli mieleen eräs ilmiö, johon olen törmännyt useammassakin blogissa. Juuri äsken selasin blogia, jonka perimäinen ajatus on ollut blogin kirjoittajan painon pudotus. Hieno homma ja vaikutti hyvin järkevältä päätökseltä, sillä taka- ajatuksena oli juuri liikakiloista eroon pääsy, terveydellisten tekijöiden takia (tietysti luonnollisestikin myös ulkonäöllisiä syitä mukana). Projekti oli aloitettu noin vuosi sitten ja postauksissa oli mukana aitoja ja muokkamattomia lähtötilanne- kuvia kehosta, sekä esimerkiksi vaatteista jotka eivät vielä menneet päälle. Blogin edetessä oli mukana kuvia, joissa housujen nappi menikin jo kiinni ja bloggaaja oli aidosti onellinen tuloksistaan: “jes mä tein tän mitä ITSE halusin”. Mitä edemmäs blogi etenee ja mitä enemmän kilot karisevat, myös tavoitteet muuttuvat. Viimeisissä postauksissa (joissa kiloja on siis tippunu tosiaankin kunnolla!) kuvissa onkin teksteinä: “hyi että ällöttää laittaa tämmönen kuva mun reisistä/mahasta/käsistä, mutta toivottavasti parin kuukaden päästä voin hyvillä mielin laittaa kuvia jossa näkyy jo selviä lihasrajoja”. Surullista sanon minä 🙁 Kehon muuttuessa myös omakuva muuttuu ja tuloksiin ei suhtauduta enään “jes mä onnistuin MINUN tavoitteessani” vaan verrataankin itseään johonkin muokattuun motivaatiokuvaan ja ollaan pettyneitä ettei olla samannäköisiä. Onnellisuus ja tyytyväisyys itseen katoaa ja OMA tavoite muuttuu MUIDEN asettamiksi ihanteiksi. Projektin perimmäinen tarkoitus katoaa täysin, ei ollakaan onnellisia ja tyytyväisiä oman itseensä, vaan päinvastoin.

Leave a Reply

Your email address will not be published.