PT:eiden lisääntynyt määrä, hyvä vai huono asia?

Olen viime aikoina ollut aika paljon liikunnanalan koulutuksissa: Luennoilla ja ohjaajakoulutuksissa.

Olen ottanut tietyn asenteen liikunnanalani alussa (koen edelleen olevani melko alussa) ja olen viime aikoina päättänyt että pidän tämän asenteen koko sen ajan kun tällä alalla olen. Olen päättänyt etten ikinä lopeta itseni kouluttautumista.

Monen huulilla on Personal Trainereiden lisääntynyt määrä viime aikoina. Ymmärrän huolen että termi “PT” on yleinen ja PT-koulutuksia on monenlaisia. Jotkut koulutukset ovat erittäin lyhyitä ja näin kyseenalaistetaan onko PT tarpeeksi pätevä ohjaamaan muita. Saa ja pitääkin kyseenalaistaa. Minäkin kyseenalaistin tietyllä tapaa lisääntyneiden PT:eiden määrää hetki sitten mutta asenteeni on hieman muuttunut.

Tärkeää tällä alalla on muistaa että yhtä oikeaa tapaa ohjata ei ole, ohjaustyylejä ja ideologeja on monta ja asiakkaiden tavoitteet aina henkilökohtaisia.

On väärin moittia PT:tä jos hänellä esim. on erittäin lyhyt koulutus. Kaikki aloittavat jostakin ja paras tapa oppia ohjaamaan muita on ohjaamalla muita. Uusille PT:eille pitää antaa mahdollisuus, kaikki ohjaajat ovat aloittaneet nollasta eikä kukaan ole seppä syntyessään. Minä aloitin ohjaukset tänä vuonna tammikuussa ja minua jännitti todella paljon, jännitti sekä oma osaaminen että muiden silmien alla oleminen. Se, että vielä kävellään PT-paita päällä voi luoda tiettyjä paineita, varsinkin kaikille jotka ovat uransa alussa.

Koen tärkeäksi että PT osaa ohjata asiakastaan turvallisesti, jotta loukkaantumisriski on mahdollisimman pieni. Koen myös tärkeäksi että PT osaa kuunnella asiakastaan ja auttaa häntä saavuttamaan tavoitteensa. Erittäin tärkeää on myös että PT ymmärtää pyytää apua/vertaistukea esimieheltään/joltain joka tietää asiasta enemmän jos vaikeita kysymyksiä tulee eteen (minä olen onnekas sillä minulla on esimies joka ilman epäilystä auttaa minua aina näissä asioissa, viimeksi eilen). Mutta nämä asiat ovat sellaisia, joita myös tulevat ajan kanssa ja nämä opitaan tekemällä käytännön asioita salin puolella.

Jos henkilö haluaa kouluttautua PT:ksi joko pidemmän tai lyhyemmän kaavan kautta, on melko varmaa että häntä kummassakin tapauksessa kiinnostaa tämä ala ja hän haluaa tehdä näitä hommia, joten…

Kaikille mahdollisuus ja turvallisuus ennen kaikkea! Tällä alalla ei olla ikinä “valmiita”.

Hyvää tuomitsematonta viikonloppua.

x Steffi

12 comments

  1. Kiitos tästä mahtavasta postauksesta! Olen itse juuri valmistumassa PT:ksi ja koulutukseni on ollut aika lyhyt joten ymmärrän mitä tarkoitat ja olen sata prosenttisesti samaa mieltä! Hyvä Steffi! 🙂

  2. Todella hyvä kirjoitus! Olen samaa mieltä kanssasi 🙂

    T. Hanna

  3. Wow… Viimein eksyin blogiisi ja täytyy sanoa että olen ihan myyty:) olet upea ihminen! Tekisi mieli lukea monta muuta postausta läpi, olet niin mielenkiintoisista aiheista kirjoittanut, mutta ehkä pitää nyt ottaa unta palloon jotta jaksaa huomenna treenata! T.Mari

  4. Tähän on pakko kommentoida.

    Fysioterapeuttina ja lääkärinä (fysiatrina) minun on kyllä sanottava, että olen jossain määrin huolissani nykyisestä “PT-buumista”. Mielestäni on suorastaan vaarallista, että alalla toimii joukoittain ihmisiä, joilla ei ole mitään aiempaa kokemusta ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta, ja jotka käyvät jonkun muutaman viikon pituisen kurssin valmistuen sen myötä personal trainereiksi. Tähän kun yhdistetään asiakas, jolla ei itsellään ole käsitystä anatomiasta/fysiologiasta/ravitsemuksesta, ja joka ei osaa tai tajua ottaa selvää kohdalleen osuneen (tai valitsemansa) PT:n kokemuksesta ja taustoista, saattavat seuraukset olla ikäviä.

    Itsekin olen työni puolesta joutunut kohtaamaan sadoittain potilaita, joiden syy vastaanotolleni tuloon on ollut vääränlainen treeni. Osa heistä on “itseoppineita”, mutta osa myös PT:n ohjaamia. Ja kun joku paikka hajoaa, on sen kuntoon saaminen huomattavasti hankalampaa, kuin asioiden tekeminen oikein alusta asti.

    Muutaman viikon kurssin perusteella kenenkään on täysin mahdotonta ottaa huomioon niinkin monimutkaisen kompleksin, kuin ihmisruumiin, kaikkia osia ja toimintoja. Yksinkertaisesta lihaksen tai nivelen toiminnallisesta virheestä, jalan virheasennosta ja aavistuksen verran väärin suoritetusta lihaskuntoliikkeestä seuraavat ongelmat voivat helposti muuttua isoiksi vaivoiksi ja ongelmiksi, joita korjataan vuosikausia jälkikäteen.

    Lyhyen (tai edes pitkän) PT-kurssin perusteella ei myöskään voi ottaa huomioon kaikkia asiakkaan mahdollisesti sairastamia perussairauksia, jotka vaikuttavat olennaisesti ravitsemukseen tai liikuntaan.

    En tässä todellakaan halua lytätä kaikkia personal trainereita – en edes niitä lyhyen PT-kurssin käyneitä. Suurimmalla osalla PT-kurssille hakeutuvista on varmasti takanaan ehkä vuosien kiinnostus ravitsemusta ja urheilua kohtaan, ja sen myötä rutkasti tietoa ja taitoa jo ennen kurssille menoa. Myös oma asenteesi on hyvä – se, että koskaan ei ole valmis, vaan aina on uutta opittavaa. Useimmiten PT-asiakassuhde sujuu varmasti hyvin. Suurin osa asiakkaista on perusterveitä ihmisiä, joille sopivat “normaalit” treenimenetelmät ja ruokavalio. Myös suurin osa PT:istä osaa asiansa riittävän hyvin toimiakseen ammatissa.

    Se, mitä ennen kaikkea peräänkuuluttaisin, on NÖYRYYS. Se, että PT ymmärtää oman tasonsa, taitonsa ja tietonsa, eikä epäröi siirtää asiakasta kokeneemman kollegan tai jopa fysioterapeutin tai lääkärin vastaanotolle. Ei ole häpeä sanoa olevansa liian kokematon tietylle asiakkaalle. Suurempi häpeä on se, kun “rikki mennyt asiakas” kuulee toiselta ammattilaiselta PT:n tekemästä “aloittelijan mokasta”. On hyvä muistaa, että personal trainer EI ole fysioterapeutti, ravitsemusterapeutti tai lääkäri, vaikka monilla PT:illä varmasti onkin paljon tietotaitoa näiltä aloilta.

    Toivottavasti en saanut tekstiäni kuulostamaan liian tuomitsevalta, sillä se ei todellakaan ole tarkoitukseni. PT:t tekevät hienoa työtä kansanterveyden edistämiseksi ja ennen kaikkea innokkaiden kuntoilijoiden auttamiseksi. Mainitsemani nöyryys ei todellakaan koske vain personal trainereita, vaan ihan meitä kaikkia. Jo fyssarina toimiessani jouduin monesti “nielemään ylpeyteni” ja pyytämään apua – ja niin joudun edelleenkin toisinaan turvautumaan kollegan tietoon ja taitoon, vaikka olen ollut valmis erikoislääkäri jo useamman vuoden.

    Loppuun vielä kiitos Steffille hyvästä ja mielenkiintoisesta blogista. Sulla on hyvä asenne (sopivan) terveelliseen ja urheilulliseen elämään! 🙂

  5. Ylläolevan kommentoijan kanssa samaa mieltä. Ja mitenkään ketään lyttäämättä. Itse olen sen verran sairas, etten voisi mennä kenen tahansa PT:n asiakkaaksi. Ymmärrän sen kyllä itse, enkä lähde rikkkomaan itseäni treenillä, joka ei minulle sovi. Juuri tuota nöyryyttä peräänkuulutan itsekin. Tuoreen PTn pitää myöntää, jos ei oma taitotaso vielä riitä “haastavaan” asiakkaaseen.

    Enkä siis milläänlailla kritisoi Steffin tekstiä, kunhan nyt vaan halusin tuoda esiin tämänkin näkökannan, että tietyt asiakkaat eivät ole parhaita mahdollisia vaihtoehtoja näille tuoreille, juuri aloittaneille PT:ille.

  6. Loistava postaus 🙂 omasta mielestäni on myös tärkeää, että PT todella kuuntelee asiakasta eikä jyrää tätä ajattelutavalla “minä tiedän miten tämä tehdään, sinä et vain jaksa ja siksi valitat”. Kaikki eivät halua PT:eiksi tyyppejä, jotka vetävät heti kättelyssä niin rankan treenin, että oksennus lentää ja on kipeä monta päivää ja se kaikki kuitataan sillä että “se on kuule kato kehitystä” ja karjutaan että jaksaa jaksaa vaikka näkee selvästi että ihminen on jo hämärän rajamailla. Tuollainen mentaliteetti ainakin omalla kohdallani katkaisisi välittömästi mielenkiinnon minkäänlaista liikuntaa kohtaan. Ei aina se täysillä vetäminen ja tulosten saavuttaminen ole se pointti, vaan joillekin riittää “perus”liikunta ja se, että pysyy läpi elämänsä hyvässä peruskunnossa. Sellaista PT:iä voisin jopa harkita, joka toimii oikeasti yksilön huomioon ottamisen ja lempeyden kautta.

    Kiitos Steffi blogistasi, olet huikea mimmi 🙂

  7. Kiinnostava postaus! Olen huomannut buumin ja miettinyt ammatinvalintaa personal trainerien näkökulmasta (en siis ole itse PT vaan innokas sunnuntaiurheilija). Tuntuu siltä, että yhä useammat ihmiset haluavat hypätä tylsän toimistotyön oravanpyörästä ja kouluttautua unelma-ammattiinsa (PT). Mutta riittääkö kaikille varmasti töitä? Onko meillä kohta maa täynnä uunituoreita personal trainereita, joille ei löydykään asiakkaita? Tuleeko monille PT-urasta kokeilu, joka ei toiminut?

    Kiitos tosi inspiroivasta blogista! 🙂

  8. Hyvä postaus Steffi, oon sun kanssa täysin samaa mieltä! Huikee asenne! 🙂

  9. Ylempänä tulikin jo kommenttia fysiatrilta jossa puitiin itsellekkin heräneitä mietteitä.
    Personal trainerit tekevät hyvää ja tärkeää työtä, mutta on tärkeää tietää missä menee omat tietämyksen rajat ja uskallettava sanoa kun ne vastaan tulevat.
    Lähtökohta pitää olla että asiakkaan harjoittelu on alusta asti turvallista ja asiakas ei ole siinä mielessä koehenkilä vaikka jokainen ohjaus ohjaajaa varmasti opettaakin.

    Kiitos hyvästä blogista.

  10. Ihana postaus tämä. Oot kyllä itsekin sellainen hymyilyttävä teräsnainen, että pakko näin ihan sulle kommentoida. Hienoa että löytyy tällaisia blogeja mitä sulla on. PT -jutusta todella hyviä pointteja. Kommenteissakin se ilmeni, kuinka on todella tärkeää myös muistaa se ettei olla kaikkien vaivojen asiantuntijoita, jolloin vahvistuukin verkostojen merkityksellisyys. Onkin loistavaa miten verkostoitumista pt -alalla arvostetaan. Yhteisöllisyys ja toisen auttaminen on se must -juttu. Ei se kateus ja omien tietojen pimittäminen vie henkilöä minnekään. Eli jakamaan tietoa ja myös tärkeää on Mogin sanojen mukaan tietää oman tietämyksen rajat ja uskaltaa sanoa kun ne tulee vastaan. Elämä on mielenkiintoista oppimista eikä ikinä, ikinä, ikinä tiedä tarpeeksi.

    Kiitokset Steffi! 🙂

  11. Oikein hyvä kirjoitus. Kun verrataan fysioterapian tietoa anatomiasta, niin tottakai se on suurempi kuin PT:llä, mutta fyssari ei varmastikaan osaa suunnitella yhtä monipuolisia treeniohjelmia kuin PT. Ohjelmien suunnittelu kuitenkin on PT:n työtä lähtökohtaisesti ja siihen voi sitten yhdistää tietoa muista koulutuksista. Juuri tuon takia trainereiden, fyssareiden ja lääkäreiden olisi syytä tehdä yhteistyötä! Kuten jo mainittiinkin, niin verkostoituminen on tärkeää. Tämän lisäksi myös eri PT:t voisivat mielestäni tehdä yhteistyötä sillä tämä termi on hyvin laaja. Kahdella eri PT:llä voi olla täysin erilaiset tietämykset. Toinen on juossut maratoneja kun taas toinen on kehonrakentaja ja kolmas on ravintoguru.

    On turha nostaa PT:tä jumalan asemaan ja ajatella, että hänen pitäisi tietää kaikki kuten usein ajatellaan fyssareista ja lääkäreistäkin. On tosiaan hyvä yhdistelmä jos on fyssari + PT, mutta yleensä PT:t ovat sellaisia tyyppejä, jotka treenaavat myös itse ja näin ollen heillä on käytännön kokemusta siitä mitä opettavat. Näytäpä jollekin käsilläseisontaa tai karatepotkua pään korkeudella pelkästään kirjan perusteella.. Usein PT:n työhön voi kuulua myös henkinen ja mentaalinen valmennus vaikka taaskaan ei mistään psykologin työstä ole kyse. Usein kuitenkin vaikkapa ylipainoisilla on henkisiä tukkeutumia taustalla, jotka täytyy huomioida valmennuksessa. PT auttaa realististen tavoitteiden asettamisessa ja asiakkaan motivoimisessa. Tärkeää tässä on siis myös valmentajan persoonallisuus. Sama valmentaja ei sovi kaikille ja tämä on täysin ok.

    Olen itse PT ja teen mielelläni yhteistyötä eri alojen osaajien kanssa ja opettelen samalla koko ajan uutta. Saatoin pitää ennen muita trainereita kilpailijoina, mutta mitäpä minä tiedän kehonrakentajan öljyämisestä ja poseerauksista kun en koskaan ole lavalla ollut joten hyvin voi siitä haaveilevan asiakkaan laittaa jonkun toisen valmentajan luokse, joka tietää paremmin. Vaikka rahaa menettäisinkin, niin ihmisten auttaminen on kuitenkin se tärkein asia! Rahoilleen pitää saada oikeaa vastinetta. PT koulutus antaa hyvän pohjan, mutta pelkästään sen perusteella ei vielä hirveästi tiedä. Täytyy olla kuin sieni, joka imee päivittäin uutta tietoa sisäänsä ja paisuu isommaksi viisaudesta. Joskus kun en ollut vielä PT ja olin töissä eräällä kuntosalilla, niin siellä eräs valmentaja kysyi minulta, että sinä kun oot käyny salilla, niin minkälainen ohjelma pitäs tälle asiakkaalle tehdä.. Silloin ajattelin, että ei oo totta, mutta asiakas saa itse valita keneltä ohjelman ottaa. Kerran kuuntelin kun insinööri kysyi tavalliselta raksamieheltä, mistä se talon rakentaminen pitäisi aloittaa.. Kamppailulajeissa oon oppinut sen, että mustavöisten mestareiden opetustyyli voi olla kaikilla ihan erilainen ja siitähän se oppilas sitten valitsee itselle parhaimman tuntuisen. Toivottavasti ymmärsitte pointin. Meinaa taas kasvaa pitkäksi tämä sepustus, joten päätän sen tähän. Jokatapauksessa kaikkien alojen ihmiset ja erityisesti bloggaajat tekevät tärkeää työtä 😉

Leave a Reply

Your email address will not be published.