Asiakkaani Katja haastattelussa – Hurja elämäntapamuutos

Asiakkaani Katja on yksi Fit -lehden muodonmuuttujista projektissa Fit250. Hänen matkaansa kohti puolimaraton-tavoitetta ollaan voitu seurata Fit -lehdestä ja hänen blogistaan. Me ollaan treenattu Katjan kanssa kuntosalilla kerran viikossa, tämän lisäksi Katja on noudattanu juoksuohjelmaa ja käynyt reippaasti ryhmäliikuntatunneilla monesti viikossa. Kutsun Katjaa välillä Duracell-pupuksi, häntä ei nimittäin pysäytä mikään! Hän on löytänyt liikunnasta ilon ja osaan henkilökohtaisesti samaistua tuohon tunteeseen erittäin hyvin. Liikunnasta on tullut terapeuttista ja vaikuttanut mieleen uskomattomalla tavalla.

Välillä Katjaa pitää kuitenkin muistuttaa lepopäivistä, mutta ne hän on kyllä muistanut. Liikunnallista kehitystä on nimittäin tullut hurjasti ja vammoilta sekä muilta sairastumisilta ollaan säästytty täysin. Katjan lähtökohdat ovat olleet todella erilaiset tähän päivään verrattuna, hän on onnistunut pudottamaan yli 40kg omin toimin ennen Fit250 -projektin alkamista!

  1.  Kuka olet ja miten päädyit mukaan Fit250 projektiin?
Olin lukenut Fit- lehteä jo pitkään ja seurannut edellistä Fit250- projektia tiiviisti. Ihailin naisia jotka esiintyivät julkisesti niin henkilökohtaisen asian kuin oman painonpudotuksensa kanssa. Naiset saivat projektissa kokeilla niin monta siistiä lajia ja ajattelin että jos hakisin itsekin mukaan, saisin ehkä itse kokea jotain ihan uutta mitä en ehkä itsenäisesti menisi kokeilemaan. Kun sitten näin ilmoituksen uudesta ryhmästä päätin hakea. 

  2.  Millainen tausta sinulla on liikunnallisesti?
En ole koskaan pitänyt liikunnasta. Minulla ei ole oikeastaan yhtään hyvää muistoa liikunnasta ennen omaa elämäntapamuutosta, edes lapsuudesta. Jonkin verran olen ratsastusta nuorempana harrastanut mutta motivaatio lopahti kun usein huomasin pelkääväni enemmän kuin nauttivani esteradoista. 

Kouluaikojen liikuntaa inhosin yli kaiken ja ajatus siitä että kaikki laitettiin samaan muottiin kilpailemaan keskenään saa karvat nousemaan pystyyn vieläkin.

   3.  Miten onnistuit pudottamaan yli 40kg painoa täysin omin toimin?
En tiedä tähän kysymykseen oikeata vastausta. Painonpudotukseni alkoi isosta kriisistä elämässäni kun tavallaan kaikki elämän arvot meni uusiksi. Elämä ei oikein maistunut, eikä varsinkaan ruoka. Olin myös äsken hurahtanut uudestaan hevosista ja ostin itselleni oman hevosen jonka myötä tuli paljon liikuttua. Vasta siinä vaiheessa kun muut ihmiset alkoivat huomauttaa että olen laihtunut rupesin aktiivisesti tarkkailemaan syömisiä ja liikkumaan tietoisesti. Hankin myös salikortin ja menin rohkeasti eri ryhmäliikuntatunneille. En koskaan omistanut vaakaa mutta vaatekoko pieneni jatkuvasti ja huomasin että jaksoin jumpassa ja arjessa paljon paremmin.  

  4. Miten liikut nyt? Kuinka monesti viikossa? Mikä on tavoitteesi?

Jo ennen Fit- projektia liikuin todella paljon. Filosofiani on aina ollut että kauan ja kovaa. Liikun tällä hetkellä 5-6 kertaa viikossa. Harrastan paljon ryhmäliikuntatunteja koska rakastan niitä niin paljon. Lempilajeihin kuuluu kaikki Les Mills- konseptin tunnit ja kaikki ohjelmat missä saa vetää itsensä ihan äärirajoille kuuluu suosikkeihin. Fit- projektin myötä olen saanut paljon yksilövalmennusta ja sinä (Steffi) olet ollut PT: ni viime syksystä asti. Olet opettanut minulle matkan varrella todella paljon liikunnasta ja salitreenaamisesta ja sen myötä olen oppinut fyysisestä itsestäni paljon mitä kannan mukanani läpi elämäni.  Tämänhetkiset tavoitteeni ovat suorittaa toukokuussa puolimaratonin kahdessa tunnissa. Opiskelen myös itse personal traineriksi ja haaveena on alkaa ohjaamaan ryhmäliikuntaa ja tehdä urheilusta aikanaan leipätyö.

5. Miten urheilullinen elämä on vaikuttanut henkiseen hyvinvointiisi?

Huomaan, että olen nykyään avoimempi ihminen kuin olin ennen laihtumista. Olen aina ollut iloinen ja onnellinen ihminen mutta tunsin ennen että elämäni oli rajoittunutta. Nykyään saan jokapäiväisestä elämästä enemmän irti ja koen että minulla on enemmän mahdollisuuksia elää onnellista elämää. Terveyteni on aina ollut hyvä, mutta se pelko siitä että sairastuu ylipainon takia on aina ollut läsnä. Tunnen siten olevani nyt terveempi ja täynnä elinvoimaa ja se ei enää rasita henkisesti. Olen kerta kaikkiaan huolettomampi ihminen.

6. Mitä muutoksia olet tehnyt ruokailuun kuin painosi on pudonnut?

Periaatteessa en kiellä itseltäni mitään. Syön säännöllisesti ja kevyesti. En syö punaista lihaa ja suosin kaikkea ”terveellistä” kuten kasviksia, proteiinia ja hyvänlaatuista rasvaa. Valmisateriat, leivät, riisit, pastat ja perunat kuuluvat entiseen elämään. Jonkun mielestä olen todella kurinalainen ruoan suhteen, ja että kiellettyjä ruoka-aineita on paljon. Tätä en voi kiistää mutta en koe jääväni mistään paitsi. Tämä on uusi opittu elämäntapani ja olen hyväksynyt sen että joudun loppuelämäni tarkkailemaan syömisiä ettei paino pääse taas nousemaan.


7.  Miten elämäsi on erilaista verrattuna kolme vuotta sitten?
Viittaan tässä vastauksessani kysymys numero 5: teen. Uskallan enemmän. Olen itsevarmempi kuin ennen ja minulla on enemmän uskoa itseeni. Voin pikku hiljaa hyväksyä itsekin sen mitä ympäristöni minulle vakuuttaa: että olen sama ihminen kuin ennen, mutta nykyään energisempi ja avoimempi.
8. Mitä vinkkejä antaisit ylipainoiselle, joka yrittää pudottaa painoa, muttei ole onnistunut siinä? Mitkä olivat tärkeimmät tekijät painonpudotuksessa kohdallasi?

Muista, että helppoa se ei tule olemaan, mutta mieti elämäntapamuutosta sijoituksena itseesi ja terveyteesi. Älä rehki liikaa eikä väkisin. Anna liikunnan tuoma hyvä olo viedä mukanaan. Se hyvä olo tulee siitä että löytää sen oman lajinsa. Minun juttuni oli ryhmäliikunta, ja sen myötä salitreenaaminen ja ennen kaikkea juoksu.  Kerää ihmisiä ympärillesi jotka kannustaa sinua ja muista nauttia elämästä. Kaikki on itsestäsi kiinni.


Kiitos paljon haastattelusta Katja. Olen erittäin ylpeä sinusta ja siitä, että saan olla PT:si. 

Steffi

2 comments

  1. Hienoa työtä! Tälläisiä onnistumistarinoita on aina ihanaa lukea 🙂

  2. Härlig läsning! Det tog mig en lång stund innan polletten trillade ner och jag förstod varför Katja såg så bekant ut – vi har ju gått i samma skola! Förändringen är verkligen enorm, otroligt fint jobbat!

Leave a Reply

Your email address will not be published.