Vieraskynä: Lose the fat! text. 2

Vieraskirjoittajan toinen kirjoitus, olkaa hyvät! Yhdessä tämän henkilön kanssa yritetään löytää tasapaino syömisen ja liikkumisen välillä, tavoitteena on painonpudotus. Henkilö kirjoittaa kerran viikossa blogiini projektistaan ja kuulumisistaan. Kommenttiboksiin saa mielellään kommentoida ajatuksia ja antaa vertaistukea. Henkilö kirjoittaa anonyymisti.

Vieraskynäilijä palaa jälleen asiaan, reilun viikon uuden elämän jälkeen.  Olo ei vielä fyysisesti ole merkittävästi keventynyt, eikä ensimmäisessä mittauksessakaan toistaiseksi muutosta ollut. Mutta henkinen olo, se on rennompi.

Matkatyössä ja paljon urheilua harrastavana on aiemmin tullut helposti lipsuttua säännöllisestä ruokailurytmistä. Ajoittain ruokailuvälit ovat olleet jopa 6-8 tuntia, joka on tietenkin liikaa. Aamupalan närppiminen on ollut minulle aina aika vaikeaa, lukuun ottamatta fitnesshöpövuosia, jolloin olin nälkäinen aamusta iltaan ja yötä myöden.  Usein ensimmäinen ruokani on ollut lounas puolilta päivin, joskus jopa myöhemminkin. Ja tästä on tietysti on sitten seurannut koko loppupäivän kestänyt syömishimo, jota on ollut vaikea taltuttaa.

Realistisesti ajateltuna toki on haasteellista kokkailla mitään järin järkevää aamupalaa klo 06 kun taksi odottaa pihalla lentokentälle lähtöä. Ennen treeniäkään ei oikein ole voinut syödä ettei painonnoston aikana edellinen ateria kurkkisi takaisin suuhun. On ollut helpompi skippailla ja syödä sitten vähän mitä sattuu silloin kun sitä aikaa on. Ei hyvä.


Teoriatasolla tiedän tietysti miten asia kuuluisi hoitaa. Mutta aikasemmassa postauksessakin jo mainitsin, että välttämättä sitä kontrollia ei ole ollut, ehkä välinpitämättömyyden tai protestimielialan takia. ”Ei sitä syömistä pidä ajatella koko ajan”. No, nyt on aika selkeästi tullut esiin, että jos ja kun viitsii sitä ajatella, niin jopa olo kohenee.

Steffi antoi tarkat ohjeet siitä mikä on oikea ateriaväli ja oikea annoskoko. Tällä hetkellä yritänkin syödä 2-3 tunnin välein pienempiä aterioita kerrallaan. Aamu alkaa reilulla aamupalalla (rahkasmoothie, kananmunia, salaattia, jauhelihaa, leikkelevoileipä tms.), jatkuu runsaalla lounaalla ja sen jälkeen vielä reippaalla välipalalla ennen päivän treenejä. Treenien jälkeen sain ohjeeksi syödä tai juoda heti jotain pientä, sekä suunnistaa ruokapöytään mahdollisimman pian. Illallisen jälkeen tulee tarvittaessa vielä iltapala, jos varsinainen iltaruoka on ollut kovin aikaisin. Näin syöden aterioita tulee se 5-6 per päivä, joskus jopa enemmänkin jos aamupalan ja lounaan väliin mahtuu vielä välipala.

Tätä olen nyt pyrkinyt toteuttamaan ja olo on ollut mainio. Makeanhimoa ei juuri ole, en ole ollut nälässä vielä kertaakaan ja tunnen oloni virkeäksi, nukun hyvin. Vähän huomaan kyllä sellaista tarvetta iltaisin rentoutuessa mussutella jotain, mutta sekin tässä vähenee varmasti ajan kanssa kun syöminen muuttuu tarpeeksi, eikä haluksi.

Pidän Steffille ruokapäiväkirjaa. Kirjaan älypuhelimellani kotikutoiseen exceliin jokaisen aterian (no ei mitään grammoja todellakaan), kellonajan ja treenit sinne väliin. Tämä auttaa minua muistamaan syömisen riittävän usein, sillä enhän kehtaisi kirjoitella että aamupala jäi väliin ja lounaan ja iltaruuan väli venähti kuuteen tuntiin. Ulkoinen kontrolli, se toimii ainakin minulla silloin kun se ei ole ruuvipenkki tai inkvisitiolaitos.

Tälle uudelle viikolle san ohjeen vähentää hieman öljyjen ja rasvaisten ruokien käyttöä päivittäisissä valinnoissani. Lisäksi annoskokoon voisi kuulemma edelleen hieman kiinnittää huomiota. Pehmeä lasku oli kuitenkin hyvä, liian monta muutosta kun ei kerralla kannata tehdä. Uskon, että terveen painon voi saavuttaa myös stressivapaasti. Ensi kerralla kirjoittelen vähän näistä ei niin stressivapaista ruokavuosistani. 




Nähdään!

5 comments

  1. Go girl 😉

  2. Tsemppiä elämäntapamuutokseen! Itsellä on juuri tuo sama vika, eli kun töissä syön lounaan klo. 12 maissa niin seuraava ruoka saattaa olla vasta klo. 19 maissa tai pahimmillaan klo. 21 maissa. Tiedän, että pitäisi syödä siinä välissä todellakin jotain. Mutta jotenkin välipalojen keksiminen, töihin tuominen ja sitten vielä se, että löytää aikaa siihen itse syömiseen tuntuu vaikelta. Ja se ettei syö sitten kuitenkaan liikaa ennen treenejä. Ehkäpä itselläkin tuo ulkoinen kontrolli voisi olla keino harjoitella välipalojen syömistä.

  3. Hurjasti tsemppiä! Itelleni ainakin huomaan että kaiken A ja Ö on säännölliset ateriavälit – niistä toitotetaan joka paikassa niin, että sitä huomaa sanovansa “joo joo tiietään” ja tekevänsä sitten kuitenkin jotain ihan päinvastaista. Suunnitelmallisuus auttaa x10000. 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published.