Vieraskynä: Lose the fat!

Ilokseni esittelen teille blogini uuden vieraskirjoittajan! Yhdessä tämän henkilön kanssa yritetään löytää tasapaino syömisen ja liikkumisen välillä, tavoitteena on painonpudotus. Henkilö kirjoittaa kerran viikossa blogiini projektistaan ja kuulumisistaan. Kommenttiboksiin saa mielellään kommentoida ajatuksia ja antaa vertaistukea. Henkilö kirjoittaa anonyymisti.

Terveisiä vieraskynäilijältä, tästä se alkaa. 

Olen nyt kaksi päivää miettinyt pääni puhki miten saisin jotain järkevää tekstiä aikaiseksi projektista, joka tuntuu samalla kertaa sekä kipeältä, että innostavalta. En ole ensimmäistä kertaa tekemässä isoja muutoksia liittyen syömiseen tai treenaamiseen, joten suunnilleen tiedän mitä on edessä. Toisaalta tiedän, että tämä aloittaminen on se vaikein hetki. Samalla muistan, että kun tuloksia alkaa tulla, mieli lähtee mukaan seikkailuun ja innostus vie yli vaikeiden hetkien.


Olen noin nelikymppinen nainen, liikunta- ja terveysalan koulutettu ammattilainen ja koko elämäni olen harrastanut urheilua joko kilpa- tai kuntoilumielessä, muutamia sellaisia ajanjaksoja lukuun ottamatta jolloin homma meni niin sanotusti läskiksi. Tietoa ja taitoa on vaikka muillekin jakaa, mutta kuten on monesti todettua, siitä ei ole juuri mitään hyötyä jos motivaatiota tai kontrollia itseensä ja omiin päätöksiin ei ole. Olenkin parissa vuodessa ajautunut tilanteeseen jossa ylipainoa on taas kertynyt ja olo on ollut tukala. Olisi monta hauskaa tarinaa kerrottavaksi siitä missä ja miten tajusin, että näin ei voi jatkua. Osa niistä on kuitenkin niin noloja, että säästän teidät myötähäpeänsekaiselta hihittelyltä. Noin kymmenen vuotta sitten olin edellisen kerran siinä tilanteessa, että housut kiristi, pulleat reidet estivät tyylikkään istumisen ja hameita ei voinut käyttää ”koska kitka”. Innostuin kaverini tsemppaamana palaamaan aikaisempaan liikunnalliseen elämäntapaani ja aloitin kuntosalitreenin monen vuoden tauon jälkeen. Ensimmäisellä kerralla kiipesin juoksumatolle, kävelin 20 minuuttia ja muistan kuinka pohkeeni olivat tulessa. Shit, long way ahead, ajattelin.


Siitä se kuitenkin lähti ja hiljalleen treeniä lisäämällä, punttihommista taas innostumalla ja syömiseen enemmän perehtymällä olin lopulta tilanteessa, jossa minullakin oli blogi ”puuron ja perseen kuvineen”.  Läskiä lähti noin 40 kiloa ja tilalle tuli coolit lihakset. Onnistuin kuitenkin tekemään emämunauksen ja dieettaamaan itseni muutaman viimeisen vuoden aikana virtaviivaisen rapsakaksi ja ulkoisesti kieltämättä upeaksi sporttitytöksi, mutta pääkopan sisällä olin siinä vaiheessa jo melko tillin tallin. En suosittele. Sattumien summa ajoi minut uuden urheilulajin pariin nelisen vuotta sitten. Vanhaa fitnesspunttia jatkoin kyllä uuden lajin rinnalla, mutta kun laji vei mukanaan ja sai entistä enemmän kilpaurheilun muotoa, niin lopulta ulkonäkökeskeinen treeni jäi vähemmälle ja suorituskyky nousi suurempaan arvoon. Kuitenkin tällaisena kaikki tai ei mitään ihmisenä kontrolli katosi syömisestä kokonaan kun laji ei enää vaatinutkaan mitään ulkonäköstandardia. Tuntui jopa, että protestoin itse entistä elämäntapaani vastaan ja perustelin epäterveellisiä ruokailutapoja joko uuden lajin erilaisilla vaatimuksilla tai sillä, että ”enää mun ei tarvitse syödä sitä puuroa muovikupista, ikinä”. Paino kiipesi hitaasti, mutta varmasti. Ja paljon.

Tasan vuosi sitten pistin kuntosalikortin naulaan ja siirryin treenaamaan fysiikkaa CrossFit-salille. CrossFit ei ole ulkonäkökeskeistä, vaan suorittavaa urheilua ja tuntuu, että uusi motivaatio hoitaa myös tämä oma keho entistä parempaan tikkiin tulee myös sieltä. Pulleana on vaikea tehdä CrossFitin vaatimia kehonpaino- ja voimisteluliikkeitä vaikka voimanosto ja painonnosto sujuukin. Myös huono suorituskyky MetCon-treeneissä masentaa ja turhauttaa. Varsinkin kun syy näkyy kyllä salin pukkarin peilistä, eikä arvailun varaan jää mitään. Fitnesstely jätti kuitenkin henkisen allergian syömisen ja ruuan pulmikoimista kohtaan. Kroppa on myös ” jumissa” ja ajoittain tuntuu, että on ihan sama syökö ilmaa vai uppopaistettuja kokonaisia hevosia. Kaikki tarttuu kiinni lanteille. Kokeiltuna on low carb, high carb, eat-to-perform, kalorilaskurit, laihdutusaplikaatiot, intermittent fasting, Oikotie Optimaaliin jne. Lautasmallikaan ei ole toiminut, koska koko ajan ollut nälkä ja yhden lautasen sijasta on mennyt kaksi. You name it, I tried it.

Viikko sitten etsin esiin kesätakkeja. Kun kaapista löytyneet kivat nahkatakit ja trenssit kiristivät harteilta, eivätkä napit menneet kiinni, niin tuli mieleen että jotain varmaan tarvitsisi tehdä. Onneksi omassa sosiaalisessa verkostossani oli apu lähellä. Olen lukenut Steffin blogia ja ihaillut hänen asennettaan syömiseen ja treenaamiseen, sekä tykännyt hänen tavastaan kommunikoida lukijoidensa kanssa. Kun vielä sattumalta tunnemme CrossFitin kautta ja meillä on muitakin yhteisiä tuttuja ja juttuja, niin ajattelin pyytää apua sieltä missä näin jotain omasta mielestäni luonnollista ja tervettä. Ilokseni vastaus oli myönteinen ja yhteinen taival alkoi tämä kuluvan viikon maanantaina.

Tästä eteenpäin mennään yhdessä tätä minun tietäni kohti uutta, terveempää minää. Tavoitteena on karistaa noin parikymmentä kiloa läskiä, aikarajaa ei ole asetettu vielä. Pääasia, että opin hallitsemaan terveellisen, tasapainoisen ja kikkailemattoman ruokailemisen. Urheilulajini kulkevat rinnalla ja painon putoaminen tukee varmasti menestymistäni kummassakin, sekä palloilulajissa, että CrossFitissä.  Treeneihini Steffi ei sinänsä puutu, varmastikin seuraa määriä suhteuttaakseen kulutukseni ja ruokailuni oikein.

Lisää kirjoituksia treeneistäni, ruokailemisesta ja projektini etenemisestä luvassa 
jatkossakin.


Game is on.

11 comments

  1. Mahtavaa, että olet lähtenyt tällaiseen projektiin mukaan ja innostunut jakamaan siitä ajatuksiasi täällä. Odotan innolla tulevaa. Et ole ainut näiden asioiden kanssa painiskeleva, kuten varmaan arvaatkin. Taustakin kuullostaa hyvin samanlaiselta kuin omani, vaikka ikää minulla vähän vähemmän onkin. Täällä siis ainakin yksi tsemppaaja!

  2. Jee! kivaa uutta blogiin! Jään innolla seuraamaan 🙂

  3. Tähän oli monelta osin todella helppo samaistua :). Mielenkiinnolla jään seuraamaan edistymistäsi. Tsemppiä!

  4. Todella mielenkiintoista, kiitos tästä anonyymi-vieraskynäilijä ja Steffi! Samaistuin tarinaan tasapainoisen syömisen vaikeudesta kovin, samanlaisia tuntemuksia ja ongelmia on itselläkin, vaikka mitään tiettyjä urheilulajeja ei olekaan mukana. Jään odottamaan jatkoa! 🙂

  5. Mahtavaa, sellaista sisältöä johon on helppo samaistua! Täällä jäädään seuraamaan suurella innolla lisämotivaation toivossa;)

    Syömisen hallinta on niin kovin hankala asia: pitkiä pätkiä menee todella hyvin ja sitten se yksi juhlapäivä pistää pakan sekaisin pitkäksi aikaa. Pitää siis kehittää itsekuria:)

    Tsemppiä!

  6. Mahtavaa! Jään seurailemaan mielenkiinnolla miten jatkossa sujuu 🙂

  7. Myös minä jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa!

  8. Moi, aiotko muuten vastata mycosmon treeniaihekysymyksiin vielä?:)

  9. Huippu teksti, kantapään kautta monet asiat valitettavasti oppii.. Tästä sai taas motivaatiota itsellekin. Tsemppiä ja onnea kirjoittajalle! ^___^

  10. Aivan loistava kirjoitus! Tsemppiä! 🙂 Steffin blogi on muutenkin aivan helmi treeniblogien joukossa ja tää postaus vaan koukuttaa mut entistä pahemmin.

  11. Kiitos kaikille mukavasta palautteesta ja tsempistä! Muutama ylimääräinen silmäpari tätä projektia seuraamassa ei ainakaan vähennä onnistumisen mahdollisuuksia 😉

Leave a Reply

Your email address will not be published.