StefanieHagelstam.com STEFFIT by Stefanie Hagelstam
Vieraskirjoittajan kolmas viikko on paketissa. Välillä on vaikeampaa, mutta haasteiden yli pitää vaan päästä. Yhdessä tämän henkilön kanssa yritetään löytää tasapaino syömisen ja liikkumisen välillä, tavoitteena on painonpudotus. Henkilö kirjoittaa tänne kerran viikossa projektistaan ja kuulumisistaan. Kommenttiboksiin saa mielellään kommentoida ajatuksia ja antaa vertaistukea. Henkilö kirjoittaa anonyymisti.
–
Viime viikko oli tämän projektin osalta toistaiseksi haasteellisin. Tiedossa oli poikkeama normaalista arjesta, koska edessä oli lyhyt loma ja reissu Kööpenhaminaan katsomaan CrossFitin Euroopan Regionals-kisoja. Matkaan valmistautuessa oli tiedossa, että aikaa neljän päivän visiitillä omalle treenille ei ole, koska päivät tulevat olemaan täynnä penkkiurheilua. Lisäksi mietittävää oli eväspolitiikassa ja sopivan ruokailun hahmottamisessa matkapäivinä ja vieraassa maassa.
Torstaina matkapäivänä söin kotona vielä normaalisti, mutta iltapäivällä lentokentälle lähtiessä pakkasin laukkuuni mukaan myös tavallisesta ruokakaupasta ostetut tyhjät pakastepurkit. Vastustan tätä purkkiruokailemista kyllä henkeen ja vereen, mutta koska olin etukäteen ottanut selvää, että Ballerup Areenalla tuskin on tarjolla mitään erityisen terveellistä ja täyttävää ruokaa, niin nälän pelossa olin valmis kuljettamaan omia eväitä mukanani. Majoituimme AirBnB:n kautta vuokratussa yksityiskodissa, joten ruuanlaittoon oli vieläpä tiedossa ihan mukavat mahdollisuudet.
Tanskassa ruokakaupoista saa hyvin samantyyppistä ruokaa kuin Suomessakin. Täytin ostoskorini väliaikaisille kotikulmille saavuttuani salaattiaineksilla, vakuumipakatulla savulohella, munilla, mahdollisimman tummalla leivällä, fromage fraichella, luonnonjogurtilla, pensasmustikoilla, 16% juustolla, vähärasvaisilla leikkeleillä ja hedelmillä. Näistä aineksista sain jokaiselle areenapäivälle pakattua mukaan hyvät eväät. Lisäksi kuljetin mukanani isoa vesipulloa, jota hikisellä kisapaikalla tulikin kiitettävästi täytettyä.
Muu porukka kävi iltaisin syömässä ulkona ja joku uskaltautui maistelemaan myös Ballerupissa tarjolla olleita, mielestäni aika kyseenalaisia ruokia. Itse jätin nämä ravintolaruokailut väliin, en niinkään skitsoillakseni syömisestä vaan koska olin aika väsynyt pitkien päivien jälkeen. Olen sitä mieltä, että myös dieetillä tai laihduttaessa olisi tärkeää yrittää olla sosiaalinen ja osallistua oman kaveripiirin tapahtumiin, vaikka niiden fokus olisikin syöminen. Yleensä ravintoloissakin saa hyvää ja terveellistä ruokaa ilman turhia kaloreita jos vain pyytää nätisti pieniä muutoksia menun vaihtoehtoihin. Reissussa ollut porukka oli kaikki aika tervehenkistä, eikä mitään herkuilla mässäilyä ollut ohjelmassa. En kokenut siis jääväni mistään paitsi ja kaikki sujui syömisen osalta aika rennoissa merkeissä.
Neljän päivän treenitauko oli kuitenkin vähentänyt kulutusta reippaasti, sillä tämän viikon punnituksessa painoa oli tullut takaisin muutaman sata grammaa. Ensin en siitä juurikaan ottanut stressiä, mutta täytyy sanoa, että nyt loppuviikko on mennyt vähän matalissa fiiliksissä juuri sen takia. Olen ollut tosi reipas ja noudattanut ohjeita tarkasti. Edistyminen vain on toivottoman hidasta ja hetkittäin tulee mieleen, että kuinka tätä jaksaa loppuun asti. Ehkä tästä vielä vielä pääsee uuteen nousuun, tai pikemminkin laskuun. Tiputettavaa vaan on niin paljon, että tätä vauhtia se on eläkeikä ennen kuin olo kevenee…
Ensi kerralla vastailen vähän kommenttilaatikossa olleisiin kysymyksiin ja jonkun heittämän idea ruokapäiväkirjastakin on otettu korvan taakse. Olen koko ajan pitänyt ruokapäiväkirjaa, mutta ehkä sellainen esimerkkipäivä tänne blogiinkin voisi olla inspiroiva juttu.
Kiitos myös teille jotka viime viikon postauksen jälkeen kerroitte omista kokemuksistanne, oli lohduttavaa huomata, että en ole ainoa. Jos tämä överidieettaminen on nyt akuuttina mielessänne, niin googlaamaalla ”Eat To Perform” ja ”Go Kaleo” voisi löytyä sopivaa uutta ajateltavaa. Suosittelen ainakin tsekkaamaan.
Lasketko kaloreita?
Moi sinä anonyymi tyyppi :)!
Takapakkia tulee aina, reissuja tulee, välillä on flunssaa ja joskus tarvii vaan levätä, nyt vaan takas siihen normimeininkiin. Kyl se siitä lähtee taas rullaa. Täällä ruudun toisella puolella just semmoset jutut jotka sotkee sitä totuttua rutiinia ja päivärytmiä on niitä sudenkuoppia joihin monesti oon kyllä langennut. Viime viikolla iski kuume ja flunssa ni liikunta jäi pois ja söin just sitä mitä huvitti. Eihän sille mitään voi että on kipeenä, levolla se lähtee mutta sitten se uudelleen alottaminen tuntuu usein vaikeelta ja sitten sitä vaan pitkittelee (vähän on vielä nuhaa, ens viikolla jne). MUTTA tänään kotiin tullessa iski joku amppari pakaraan ja jäinkin pihalle vähän punnertamaan, kyykkäämään ja spurttaamaan.
Takas vaan satulaan, muistat kyllä miten sillä pyörällä ajetaan 🙂 Ja tsemppiä!!!!!
Siiri
Mitkä Niken juoksukenkämalli sulla on tossa bannerin kuvassa?
Hyvä anonyymi bloggaaja:
Ihailen omistautumistasi ja koko projektiasi. Jo se että olet päättänyt hankkiutua parempaan kuntoon on kunnioitettava liike (monet tyytyvät vanhoihin tapoihin niin helposti-tai luovuttavat heti kun on ikävää). Muista että jokainen valinta parempaan suuntaan vie sinut lähemmäs omia tavoitteitasi (baby steps!) ja neljä päivää ei in the grand scheme of things vaikuta lopputuloksesi saavuttamiseen:) Kirjoituksestasi huokuu halu ja determination oikeaan suuntaan ja hienoa että osaat myös edelleen nauttia ruuan sosiaalisesta puolesta (itselläni ruoka muodostuu aika-ajoin liian pakkomielteiseksi ajatukseksi että pystyisin siitä aivan noin nauttimaan:))
Jatka hyvää työtä ja menestystä tulevaan!
J