Vierasbloggaaja: Redrama – Lopullinen kirjoitus ja PTn kommentit

Asiakkaani Lasse (Redrama) kirjoittaa blogiini yhteisistä treeneistämme Elixialla.
Nyt on kulunut reilu vuosi siitä kun aloitin treenaamisen Steffin kanssa. 
Vuodessa on muillakin saroilla tapahtunut paljon, joten olen joutunut opettelemaan ottamaan tarvittavan ajan itselleni. Urheilu ja liikkuminen on ollut siinä isossa roolissa. 

Tammikuussa 2013 painoin 81 kg, kun aloitettiin Steffin kanssa treenaamaan 77kg ja tänään painan 67-70kg. Eli se 10 kg on tippunut! Tavoitteeni ei ole ollut tulla langanlaihaksi tai painonnostajan näköiseksi. Lihaksia on tullut joka puolella lisää, samoin liikkuvuus ja nyt viime aikojen joogauksen myötä notkeus ovat myös lisääntyneet. 

Ruokavalion ja syömisen kanssa minulla on vielä töitä, kun treenaamisessa olen oppinut mielettömän paljon. Uusia liikkeitä ja tapoja treenata salilla tai missä vain ilman välineitä tai painoja. 

Olen rikkonut kaikki ennätykseni, vaikka en nyt varsinaisesti pitänytkään niistä mitään kirjaa, mutta sanotaanko näin, että minulle esimerkiksi 11 leuanvetoa, käsilläseisominen ja 10km juoksulenkki ovat omien rajojeni rikkomista. Tunsin vielä pari vuotta sitten usein kipua alaselässä pitkien duunipäivien ja reissujen aikana ja jälkeen, tällä hetkellä en muista milloin olisin kyseistä kipua tuntenut viimeksi.

Steffiltä olen oppinut ennenkaikkea sen, että ehdin ihan milloin vaan tehdä tehokkaan treenin. Sellaisina päivinä kun on esimeriksi yksi tai kaksi haastettelua, liian monta puhelua ja sähköpostia, ja vielä illalla keikka tai kaksi, pystyn kuitenkin vaikka 20 minuutissa tehdä todella tehokkaan ja hyvän treenin. Se auttaa myös siihen stressiiin, joka kuluu tähän hektiseen elämään. 
Ollaan nähty 1-2 kertaa viikossa Steffin kanssa ja käyty läpi uusia liikeitä sekä hiottu tekniikkaa. Lopuksi tehdään aina kuntopiiritreeni, joka on on aina pahin, mutta se paras. Loppukidutukset ovat opettaneet minulle, että pystyn tekemään aina enemmän kuin olen kuvitellut. Tämä on tärkein asia, jonka olen oppinut tämän vuoden aikana. Minä pystyn tekemään asioita, joita en olisi ennen yrittänytkään. Ja se liittyy myös moneen muuhunkin asiaan. Vaikeuksien edessä oma mieli syöttää usein ajatuksia siitä että “minä en pysty, en jaksa, en osaa”. Se, että oppii olemaan kuuntelematta niitä ajatuksia, helpottaa elämää. Sitäkin ajattelutapaa pitää harjoitella ja kehitellä.

Olin Saksassa keikalla tänä viikonloppuna, oli mahtava reissu kaikinpuolin. Ja minähän söin siellä sitten hampurilaisen, ranskalaisia ja join kokiksen. Kotimatkalla pizzaa, kyllä maistui. Tämän vastapainona vedin eilen 90 minuuttisen astanga joogan, tänään 9,3 km lenkin. En sen takia että minulla olisi huono omatunto, vaan siksi että halusin.

Meidän yhteinen matka loppuu nyt tähän, maanantaina aloitan taas uuden haasteen.
Kiitos kaikesta Steffi, olet huipputyyppi ja olen todella kiitollinen kaikesta mitä olen sinulta oppinut. 

– Lasse

Kerron lyhyesti miten Lasse on kehittynyt treenivuodemme aikana PTn näkökulmasta.
Lasse otti minuun yhteyttä yhteisen tutun kautta, joka oli myös ollut asiakkaani. Lasse ei ollut treenannut aktiivisesti ja kaipasi apua painonpudotuksen ja ruokailun merkeissä. Olin innostunut projektista ja Lassen motivoitunut asenne auttoi tavoitteiden tavoittelemista ja teki minun työstä helpon. Tulisin vasta myöhemmin huomaamaan, mikä ominaisuus Lassessa takaisi menestyksen tässäkin. Kerron siitä kohta.
Me keskityttiin Lassen kanssa uuteenlaiseen ruokailuun, säännölliseen sellaiseen. Ruoan laatu laitettiin myös uusiksi. Tehtiin sellaisia muutoksia, joista puhun täällä blogin puolella usein – perusruokaa tarpeeksi usein ja välipalasuunnittelua. Limut ja mäkkärit vähemmälle.
Lasse on kiireinen artisti, joka elää usein öisin. Tämän otin huomioon. Yksi Lassen tavoitteista oli vetää keikka täyskuntoisena ja uskon, että se on nyt mahdollista. Kun elonpainoa on 10kg vähemmän, on helpompi tehdä mitä vain – kotiaskareita, treeniä tai vetää yli tunnin keikkoja. Lassen liikkuuvuus parantui merkittävästi. Aluksi hän oli kieltämättä erittäin kankea, esim. valakyykky olisi ollut mahdoton tehdä. Nykyään se menee hyvin ja mm. tätä liikettä suosittelenkin hänen tekevän jatkossa. Lassen ryhti on myös parantunut silmissä, hän näyttää 20cm pidemmältä, kuin silloin kuin aloitettiin. Treenitulokset, jotka hän mainitsi, puhuvat myös puolestaan. 
Lassen onnistunut kuntoremontti ja painonpudotus tapahtui koska Lasse luotti minuun tekemiseeni. Hän on luultavasti kohteliain ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Kun joku muu olisi antanut minulle murhaavia katseita inhottavan rääkkitreenin jälkeen, Lasse kiitti minua. Hän löi vielä high-five:t päälle ja joskus sain jopa halin! 
Suurin syy onnistumiseen oli Lassen peräänantamattomuus. Hän ei anna periksi, ikinä! Ei löytynyt minkäänlaista henkistä seinää, joka olisi tullut vastaan tiukoissa treeneissä. Sellaista ei taida tällä miehellä olla. Hän on käynyt elämässään läpi erittäin vaikeita asioita ja noussut niistä. Se näkyi treeneissä, mikään ei nimittäin pysäyttänyt tuota jätkää.
Kiitos Lasse, olet ollut erinomainen asiakas! Kiitos myös kirjoituksistasi tänne blogin puolelle minun ja seuraajieni puolesta. Arvostan sinua paljon asiakkaana, ihmisenä ja artistina. See you soon, buddy!
– Steffi

4 comments

  1. Olipa hauska lukea Lassen treenaamisesta!
    Toivoisin postausta venyttelemisestä sekä erityisesti alaselän ja lantion alueen liikkuvuuden parantamisesta.

  2. Vau mitä saavutuksia! Kuullostaa ihan mahtavalta, tässä taas nähdään että jos on tahtoa niin ihminen pääsee läpi vaikka harmaan kiven.

  3. Hyvä Lassi (ja Steffi), tosi hienoa! Toivottavasti Lasse luet tämän, koska haluan sanoa, että näiden Steffin blogin kirjoitusten ja muiden julksiuudessa kertomiesi juttujen ansiosta kunnioitukseni sua kohtaa sekä artistina että ihmisenä on noussut eksponentiaalisesti kattoon asti! 🙂

  4. Jesh hyvä te molemmat! Näitä kirjoituksia olen innolla seuraillutkin 🙂

Leave a Reply to Päivi Cancel reply

Your email address will not be published.