StefanieHagelstam.com STEFFIT by Stefanie Hagelstam
Yhdessä vieraskirjoittajan kanssa yritetään löytää tasapaino syömisen ja liikkumisen välillä, tavoitteena on painonpudotus. Henkilö kirjoittaa tänne kerran viikossa projektistaan ja kuulumisistaan. Kommenttiboksiin saa mielellään kommentoida ajatuksia ja antaa vertaistukea. Henkilö kirjoittaa anonyymisti.
–
Helou helou, täällä taas. Breikkiä on ollut kirjoittamisesta, mutta ei läskinpoltosta. Steffi lomaili ja itselläkin on kiirettä pitänyt parin reissun takia, joten tapasimme tällä viikolla maanantaina kahden viikon tauon jälkeen. Olin onnistunut karistamaan sen verran elopainoa, että Regionals-reissun takapakin jälkeen mittatikku näytti nyt yhteensä 1,1 kg miinusta sitten aloituksen. Tuskallisen hidasta, mutta ei voi mitään.
Viime kerralla joku kysäisi, että laskenko kaloreita. En laske kaloreita, en halua, enkä jaksa. Ensimmäiset viikot pidin joka päivä täsmällistä ruokapäiväkirjaa ja lähetin muistiinpanoja Steffille tsekattavaksi. Luotin siihen, että jos korjattavaa on (ja olikin), niin hän hoitaa homman. Itselleni tuo kaloreiden laskeminen on varmin tapa saada aikaan päättymätön nälkä ja ruoka-ahdistus. Kuinka kammottavaa onkaan klo 17:30 ennen treenejä tietää, että illalle on jäljellä enää esim. 400 kcal. Jos jo valmiiksi ahdistaa edessä oleva kituminen, niin ei kyllä ainakaan minun kapasiteetillani siihen oikein osaa kovin rakentavasti suhtautua.
Ruokapäiväkirja onkin siis ollut se pääasiallinen työkalu ja ajattelin vähän tässä avata sitä miten olen syönyt. Kuten olen aiemminkin sanonut, tavoite on laihtua terveellisesti ja PYSYVÄSTI. Siis oikeasti todella ihan pysyvästi. Siihen ei poppakonstit auta, vaan on opeteltava syömään oikein ja säännöllisesti ja annettava kehon tottua uudenlaiseen tapaan. Uskon, että ruokailemisella on suuri merkitys myös esim. hormonitoimintaan ja sitä kautta kehon kaikenlaiseen säätelyyn, joten on luonnollista, että tällaiset varsin konservatiiviset korjaavat liikkeet vaikuttavat painon putoamiseen hitaammin kuin kaupalliset superdieetit.
Esimerkkeinä nyt kaksi päivääni. Ensimmäinen päivä on tyypillinen minulle silloin kun teen etätöitä kotoa tai on viikonloppu ja toinen sitten hieman haastavampi, eli arkipäivä jolloin matkustan. (klikkaa kuvia suurimmiksi)
Tässäpä nämä. Kuten näkyy, niin aika paljon syön hiilihydraatteja. Se on melkeinpä välttämätöntä näillä treenimäärillä. Rasvaa tulee lähinnä näkyvänä rasvana (öljyt) ja jonkin verran maitotuotteiden mukana. Proteiinilista oli tässä esimerkissä ehkä hieman yksipuolinen, syön nimittäin myös aika paljon vähärasvaista kinkkua/kalkkunaa, sekä graavilohta leivän päällä. Myös munia syön useasti viikossa.
Pääosin olen siis ihan tyytyväinen, vain harvakseltaan tunnen suurempaa nälkää tai syömishimoa. Herkkuja söin viime viikonloppuna laivalla ollessani, buffet-ruokailun jälkeen maistoin muutaman lusikallisen suklaa-moussea ja kaksi minikokoista macaronsia. Makea ei kyllä enää aiheuttanut samanlaista euforiaa kuin ennen, joten hyvän matkaa ollaan jo voiton puolella.
Työmatkat ja reissupäivät ovat kieltämättä haasteellisia, mutta kuten näistä esimerkeistä näkee, niin aika rennoin rantein menen. Ei kiitos muovikuppiruokailuille ja makrojen punnitsemiselle.
Herättääkö nämä ruokapäiväkirjaotteet jotain kysymyksiä tai ajatuksia? Mikä näyttää hyvältä ja mikä ei? Mitä itse tekisit toisin? Olisi kiva kuulla ajatuksianne.
Ensi viikolla ajattelin kirjoittaa kilpirauhasesta ja noin kaksi kuukautta minulla käytössä olleesta tyroksiinilääkityksestä. Silläkin on nimittäin ollut ilmeisen suuri vaikutus nykyiseen hyvään olooni. Palataan asiaan pian!
Kiinnitti huomiota Päivä 1:ssä että söit ruokaa vasta noin pitkän ajasta treeneistä. Itellä tuntuu että crossfitin jälkeen pitää saada kunnon ruokaa asap treenien jälkeen. Paljon treenaat (ainakin määrällisesti)..sellainen kirja kuin “Syö mitä mielesi tekee” voisi olla hyödyksi tuon psyykkisen puolen kanssa. 🙂
Minulle ei ole oikein ikinä selvinnyt, että onko CARDIO sama asia kuin kestävyys?
Minusta sä syöt tosi vähän. Eikä tuossa mitenkään erityisen paljon hiilareita ollut. Itse treenaan vähemmän ja syön paljon enemmän. Bmi 21. 🙂 uskon siihen, että pitää syödä niin paljon kunnollista ruokaa ettei ole nälkä, jottei anna kaikenmaailman mieliteoille valtaa.
Minäkin ajoittaisin palkkarin ja kunnon ruoan treenin jälkeiselle tunnille. Rasvaakin söisin enemmän vaikka pähkinöiden muodossa ja jättäisin pois makeutetut mehukeitot, jotka voi lisätä makeannälkää. Tsemppiä !
Toiko susta paljon hiilihydraattia? Voi luoja aivan naurettavaa… Ihanku ne ois huono juttu tai niitä tarvis vähentää. Huoh
Kiitos teksteistäsi! Odotan innolla kilpparikirjoitustasi – olen ensi viikolla menossa erikoislääkärille koelääkityksen toivossa, jospa monen vuoden odottamisen jälkeen se vihdoin onnistuisi, ja olo paranisi kaikin puolin. Hyvää jatkoa ja treenitsemppiä Sinulle!
Vieraskynäilijä itse tässä:
Kahden treenin välissä ei voi syödä ruokaa, varsinkin päälajini treenit on niin korkeatehoisia, että mahassa ei voi olla sulamatonta ruokaa. Välillä on pakko treenata siis vähän “tyhjänä” ja nälkäisenä olosuhteiden pakosta. Peleihinkin tankkaan aina edellisenä päivänä, pelipäivänä useimmiten menen nestemäisellä ravinnolla pelin alkuun asti. Myöskin matkat kotiin Cf-salilta ja/tai pelikentältä vievät jonkin verran aikaa ja realistisesti ajateltuna vähintään se tunnin viive tulee aina.
Syömisen määrä on lisääntynyt paljon entisestä, olen tosi ylpeä jo näistä hyvistä muutoksista. Kalorimäärä ei varmasti mikään mahdottoman korkea ole, mutta jospa sen suhteuttaa neljäänkymmeneen ikävuoteen, tärveltyyn aineenvaihduntaan (fitnessdieettaus) ja kilppariongelmiin. En myöskään oikeasti jaksa syödä puhdasta perusruokaa paljoakaan tuota enempää. Energiatiheämmillä ruuilla toki kaloreita saisi korkeaksi helpostikin.
Makeanhimoa ei ole, mutta sen sijaan pieni aversio happamiin makuihin juuri tällä hetkellä. Sokton mehukeittoa kuluu siis aika vähän, vähän loiventamaan esim. rahkan makua. Sanoisin, että yksi litran tölkki kestää 4-5 päivää, joten määrät on pieniä. Eikä se ole makean korvike tai vatsantäyttöaine.
Hiilareita saan mielestäni paljon, koska käytän monta palaa ruisleipää, paljon kasviksia ja maitotuotteita ihan joka päivä. Lisäksi päivittäiset riisit (myös sushissa runsaasti) ja perunat kuuluvat ruokavaliooni.
Kilpparista kirjoittelen lähinnä sitten omia kokemuksia, kovin tieteellistä tekstiä ei ole luvassa…. En ole mikään aiheen varsinainen asiantuntija, mutta muutokset omassa elämässä ovat olleet suuret.
Moikka,
En tunne Sinua tai yksityiskohtia muta tässä muutama vinkki, jolla saisit ruokavaliota vähän puhtaammaksi.
Itse jättäisin nuo makeutustusaineet pois (makeutusaineiden tutkituista terveysvaikutuksista sekä vaikutuksista mm. makeanhimoon ja aivoihi löytyy googlettamalla). Kokeile marjoja ja hedelmiä rahkan kanssa sen sijaan. Vähempään makeuteen tottuu yllättävän nopeasti 🙂
Samoin Cocovin patukat jättäisin ihan “hätävara” käyttöön. Itse tekaistu hedelmä / marja + proteiini smoothie on melko hyvä ja kätevä treenien jälkeen / ennen tai milloin vaan. Itse välttäisin myös noiden valmiiden proteiinipirtelöiden ym käyttämisestä (esim. gainomax) ja tekisin ne itse (jos on tarvetta) tai sitten nauttimalla esim. hedelmän + manteleita & saksanpähkinöitä treenin jälkeen ennen seuraavaa ateriaa. Esim banaani ja pähkinät on myös aika helppoa mukana kuljetettavaa ja saat niistä mukavasti sokeria ja rasvaa + proteiinia sekä kuitua treenin jälkeen.
Pensasmustikoiden sijaan suosisin kotimaisia pakastemarjoja (sulia tietenkin). Monet eivät tykkää marjoita mutta niiden happamuuteen tosiaan tottuu myös todella nopeasti ja esim. mustikka on aika makea marja. Ulkomailta tuodut pensasmustikat on tuotu melko kaukaa ja ovat aika kyllästettyjä ei-niin-hyödyllisillä myrkyillä 🙂
Hurjia treenimääriä jaksat tehdä – hieno juttu. Muista kiinnittää erityishuomiota kehonhuoltoon ja pitää mukana ne kevyet viikot ja lepopäivät sekä kuunnella kehoasi. Steffi varmaan on käynyt nämä kanssasi läpi. Tsemppiä! 🙂
-Kaisa
Mitä pahaa on Cocovi- patukassa?
Meillä ainakin kasvaa pensasmustikoita tuossa takapihalla, eli ei ne aina mitään ulkomaisia ole.
Nyt pitää muistaa, että tuossa oli kolmen päivän satunnaispoimitut esimerkit. Ihan melkein joka päivä syön tuoreita marjoja, hedelmiä (1-2 banskua päivässä treenimääristä riippuen) jne. Cocovi-patukka oli yksi yksittäinen kerta, en ole koskaan aiemmin edes maistanut kyseisiä tuotteita ennen ja tuon sain goodie bagissa jostain testiin. Itse en ole huolissani makeutusaineiden terveysvaikutuksista näillä käyttömäärillä. Pähkinöitä syön muutaman kerran viikossa, 3-4 kpl isoa parapähkinää. Ei vaan sattunut näille esimerkkipäiville. Pitääkin muistaa, että koska syön monipuolisesti ilman rajoitteita, niin päiväkirjat antavat lähinnä osviittaa. En noudata siis mitään ruokavaliota, jossa päivittäiset ruuat olisi rajattu olemaan aina samat.
Aiemmin kirjoitinkin, että treenien osalta Steffi tarkkailee lähinnä määrien suhdetta kulutukseen. Treenieni ohjelmointi tulee urheilupuolen valmentajiltani. Lepoa olen onneksi uskaltanut/tajunnut alkaa hiljalleen lisäämään. Sen vaikutus on ollut kiistaton sekä tuloksiin, että myös tähän aineenvaihdunnan normalisoimiseen. Henkisellä puolella se tuottaa toki edelleen ongelmia… 🙂
Kiitos kaikille tsempeistä, lämmittää kovasti mieltä.
Vieraskynä
Muutama asia pisti silmään, mitä itse tekisin toisin. Eli söisin säännöllisin väliajoin, jotta energiansanti olisi tasaisempaa, mehukeitot tosiaan pois ja marjoja/hedelmiä tilalle (kuten tässä joku mainitsikin, rahkan happamuuteen tottuu yllättävän pian), ja itse aamuihmisenä ihmettelin missä on sinun aamupalat? Eli aika iltapainotteista tuo syöminen on, mutta tämä on varmasti ihmistyyppikysymys (aamu-/iltaihminen) ja koska sinulla on iltaisin treenit.