Vieraskynä: Lose the fat! text. 6

Yhdessä vieraskirjoittajan kanssa yritetään löytää tasapaino syömisen ja liikkumisen välillä, tavoitteena on painonpudotus. Henkilö kirjoittaa tänne kerran viikossa projektistaan ja kuulumisistaan. Näen häntä kerran viikossa. Kommenttiboksiin saa mielellään kommentoida ajatuksia ja antaa vertaistukea. Henkilö kirjoittaa anonyymisti. 


Taas on viikko vierähtänyt. Maanantaina Steffi kävi taas katsomassa kun astuin puntarille ja pitämässä hyvän pep-talkin. Painoa oli lähtenyt tosi vähän, vain -1,2 kg ihan siitä ensimmäisestä punnituksesta. Sinänsä vähän ihmeellistä, koska olen voinut tosi hyvin ja peilikuva on mielestäni muuttunut huomattavasti tuota lukua enemmän. Tunnen kuitenkin oman kehoni ja tiesin, että tuskaisen hidasta tulee olemaan, muutenhan olisin onnistunut  kaikilla niillä aiemmillakin kerroilla. Kropan jonkin sortin jumitila on siis taas tullut todistettua todeksi, mutta periksi ei anneta.

Lupasin viime kerralla kertoa hieman näistä kilpirauhaslääkitykseen liittyvistä asioista. En ala tässä sen enempää luennoimaan kilpirauhasen toiminnasta, vajaatoiminnan oireista tms. koska tästä on saatavana paljon tietoa internetissä hieman surffaamalla. En ole myöskään lääketieteen ammattilainen, joten en kehtaa alkaa tällä tavalla julkisesti puoskaroimaan sen kummemmin.

Kerron kuitenkin mielelläni oman tarinani, joka alkaa siitä, että niin kauan kuin muistan, on minulle tyypillistä ollut nopea painonnousu, taipumus mielialavaihteluihin, huono palautuminen, helppo väsyminen, ruuansulatusongelmat, kuiva iho ja monet muut tyypillisesti kilpirauhasongelmiin liitettävät yksittäiset tekijät. En ole koskaan aiemmin osannut jotenkin nivoa kaikkea yhteen ja etsiä syytä muualta kuin omasta laiskuudestani (ei ole totta), mukavuudenhalustani (ei ole totta) ja ylensyömisestä (ei ole totta). Helpointa on ollut hakea syy itsestä, omista tavoista ja käyttäytymisestä ja todeta, että kaikki nyt vaan on vähän hankalaa koska minä olen jotenkin niin hankala.

Ystäväni Merin tietämys ja osaaminen kilppariasioissa ohjasi minut tänä keväänä lopulta lääkärin puheille. Lähdin valittamaan armotonta väsymystä ja painonnousua ja yleistä ketutusta, johon ei tuntunut olevan mitään ilmiselvää syytä. Aika pitkään kesti, ennen kuin keskusteluissa päästin erilaisten muiden poissulkumenetelmien kautta kilpirauhaseen. Minulla tarjottiin laihdutusryhmää, ravitsemusterapeuttia, psykiatrin konsultaatiota, mielialalääkkeitä ja kävinpä myös esim. sokerirasitustestissä. Mikään ei johtanut mihinkään sen kummempaan ja kategorisesti kieltäydyin mielialalääkityksestä, been there done that.

Viimein sain lähetteen kilpparikokeisiin ja minua jo pitkin talvea tavannut lääkärikin uskoi, että eiköhän sieltä jotain löydy. Suomalaisista viitearvoista verrattuna muiden maiden vastaaviin löytyy netistä tietoa, mutta sanottakoon nyt vaikka näin, että arvoni olivat subkliiniset, eli osa arvoista oli suomalaisittain aivan hyviä (tai ainakin normaalin rajoissa), osa taas vähän alakanttiin. Kuitenkaan selkeästi rajan alittavaa arvoa minun kokeissani ei löytynyt. Oirekuvan perusteella päädyimme silti siihen, että lääkitystä kannattaa kokeilla.


Huhtikuun alussa aloitin pienellä annoksella tyroksiinin ja nyt takana on pari kuukautta lääkitystä. Menen normaalilla hoitoannoksella päivä kerrallaan ja piakkoin pitäisi käydä myös kontrollikokeissa. Mutta sanoivatpa kokeet mitä tahansa, niin selvää on se, että kovin monella eri tavalla elämäni on muuttunut huomattavasti helpommaksi, paremmaksi ja olo on kerrassaan loistava.

Selkeimmät muutokset ovat mm. turvotuksen ja nesteisyyden väheneminen, aiempi raskausmahaa muistuttanut pömppis on poissa. Ruuansulatus toimii hyvin ja jatkuva kurniminen ja murina ovat mahasta pois, ummetus samoin. Nälkä ei aiheuta enää samaa katastrofaalista olotilaa kuin aiemmin, lienevät myös verensokerit tasaantuneet. Aiemmat lievät, mutta arjessa haitanneet nivelkivut ovat kadonneet, en enää kävele kuin rollaattorimummo, vaan nousen tuolista reippaasti ylös ja otan sulavia askeleita. Palauduin treeneistä nopeammin, lihaskipuja on vähemmän. Naishormonien muutos tuntuu kuukautiskierrossa ja  -vuodossa, kipujakin on vähemmän. Mieliala on noussut kohisten ja en enää edes muista miltä tuntuu olla koko ajan vähän äreä ja ahdistunut, libido on parantunut taas entiselle tasolleen. 

Kilpirauhaslääkityksen vaikutukset tulevat hitaasti, lääkärien mukaan kestää jopa kuusi viikkoa ennen kuin merkittäviä muutoksia alkaa tuntua tai näkyä. Itselläni ensimmäiset positiiviset muutokset tulivat nopeasti esiin, mutta tällä hetkellä tapahtuu niin paljon kaikkea pientä kehossa, että ehkä enää en edes muista kaikkea mikä ennen oli jotenkin huonommin.

Kaikki nämä muutokset yhdistettynä uuteen, tasaiseen syömiseen ovat antaneet kyllä tosi kovasti uskoa siihen, että kokonaisvaltainen hyvinvointi on niin monen asian summa ja mikään yksittäinen pieni vippaskonsti ei sitä ratkaise. Jatkan siis hyvillä mielin hidasta ”kehittymistäni” terveeksi, elinvoimaiseksi, iloiseksi ja toivottavasti pian myös normaalipainoiseksi naiseksi. Hormonitoimintaani tukevat lääkitys ja ruokailut ovat ehkä ne oikeat avaimet, joilla solmun saa auki.

Jos oma olo on selittämättömän kurja, niin suosittelen kyllä arvioimaan myös muita vaikuttavia tekijöitä kuin se oma ”saamattomuus”. Turha syyllistää itseä, koska taustalla voi myös olla aitoja elimellisiä syitä huonovointisuuteen. Kaikilla maailman alakuloisilla pulleroilla ei taatusti ole kilpparin kanssa ongelmaa, mutta jos mikään muu konsti ei tepsi, niin ainahan asian voi selvittää.

Vastailen tarvittaessa kysymyksiin kommenttiboksissa. Kiitos!

3 comments

  1. Hei,
    kuulostipa tutulta, kun tekstiä luki. Paino nousee TODELLA helposti ja nopessti, olen väsynyt ja alakuloinen ja kärttyisä. Libidon puutteesta olen syyttänyt e-pillereitä.. Vuoden sisällä olen ollut kahdesti kilpirauhaskokeissa, mutta aina arvot ovat osuneet viitearvojen sisälle. Niimpä lääkäri onkin keskittynyt antamaan laihdutusohjeita.. turhauttavaa! Olen kuullut että tyroksiinia voidaan määrätä “kokeiluksi”, mutta vielä näin ei olla minulle tehty. Vieläköhän minun kannattaisi koittaa saada lääkitys vai onkohan vain uskottava että tässä tapauksessa kyse todella on saamattomuudestani?
    -tintti

  2. Vieraskynä vastaa:

    Kilpirauhanen on kuin koko kehon minikokoinen moottori ja tyroksiini on kuin bensaa. Minä kuvaisin olotilaani myös niin, että ennen olin tyhjäkäynnillä putputtava neliheppainen, vähän pätkivä perämoottori. Tyroksiinin jälkeen pikku hiljaa yhä kovemmilla ja tasaisemmilla kierroksilla kulkeva suihkumoottori 🙂 Suosittelen kyllä keskustelemaan oman lääkärin kanssa kokeilumahdollisuudesta tai hakemaan neuvoa toiselta, myönteisemmältä lääkäriltä. Helsingissä esim. Vilho Ahola ja Olli Sovijärvi ovat osaavia. Muuta infoa löytyy Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti-kirjasta. Kotikonsteinkin kun omaa hormonitoimintaa voi tukea, jos lääkäri ei tarvetta lääkitykselle näe.

  3. Tsemppiä sinulle vieraskynän kirjoittaja!
    Itse olen vasta menossa kilpirauhaskokeisiin. Ja oikeastaan toivon, että arvoni olisivat ihan vinksin vonksin,sillä tahdon enemmän kuin mitään muuta saada jonkun diagnoosin minun oireisiini. Oireeni ovat juuri niitä mitä sinä kuivailit kirjoituksessasi. Käyn kalliilla psykologilla yksityisellä ja syön myös pientä annosta lääkettä ahdistuneisuuteen ja ahdistukseen. Olen siis jo kaksi vuotta maksanut itseni kipeäksi lääkäri- ja lääkekustannuksilla,Herranen aika sentään. Ja mikä pahinta mikään ei ole auttanut.

    Tekstisi sai minut tajuamaan, että en ole laiska ja saamaton ja ikuisesti lihava jajaja.. näitä riittää.
    Haluan selvittää mikä minulla on!
    Kiitos sinulle!!

Leave a Reply

Your email address will not be published.