Vieraskynä: Lose the fat! Text 10

Vieraskirjoittajan kanssa yritetään yhdessä löytää tasapaino syömisen ja liikkumisen välillä, tavoitteena on painonpudotus. Henkilö kirjoittaa blogiini n. kerran viikossa projektistaan ja kuulumisistaan. Punnitus tapahtuu kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Tahdin ei ole tarkoitus olla nopea, me etsitään pysyvää muutosta joka ei synny lyhyessä ajassa. Kommenttiboksiin saa mielellään kommentoida ajatuksia ja antaa vertaistukea. Henkilö kirjoittaa anonyymisti. 

Kilojen sulaessa on eteen tullut tilanne, että osa nykyisistä vaatteista alkaa löystyä tai istuvuus muuttuu epämiellyttäväksi. Treenitrikoot eivät pysy jalassa ja rintaliivit eivät enää täyty muodoilla. Reisistä edelleen kireät farkut ovatkin vyötäröltä jo liian löysät ja kokemuksesta tiedän, että kun projekti etenee, niin jopa kengät saattavat käydä liian suuriksi.
Laihduttajallehan nämä ovat mukavia juttuja, vaikkakin käyvät kipeästi lompakon päälle. Aina vaaka ei kerro koko totuutta, erityisesti jos treenaa kovaa ja tavoitteellisesti. Mutta pöksyistä kyllä edistyksen huomaa väkisinkin.


Itselläni on siinä mielessä hyvä (vai huono?) tilanne, että kaapista löytyy vaatteita koosta XL aina kokoon S saakka ja farkkuja on kaikkea 44:n ja 36:n väliltä. Ihan heti ei tarvitse siis lähteä kaupoille, vaan shoppailla voi omilla kaapeilla. Halvempaa ja motivoivaa.
Heti projektin alussa etsin kaapista esiin ne housut joihin haluan ihan lopuksi mahtua. Ne odottavat nyt käyttöhousujen kanssa samassa pinossa, katseen alla joka päivä. Niihin on vielä pitkä matka, joten tein itselleni tavoiteportaat. Otin muutaman parin kivoimpia farkkuja ja pinosin ne koon mukaiseen järjestykseen kaappiini. Silloin tällöin testaan niitä päälimmäisiä ja seuraan mistä kohtaa vielä kinnaa ja puristaa ja milloin pääsen jo niitä käyttämään. Kun ensimmäisen parin sain tällä viikolla korkattua ja siirsin ne käyttöhousujen pinoon, niin tavoitekasan päälimmäiseksi siirtyi seuraava pari.
Kaapistani löytyy myös yksi kauluspaita, jota sovitan kerran viikossa. Kymmenen viikkoa sitten käsivarret eivät kunnolla mahtuneet hihoihin ja napituksen kohtaamiseen oli matkaa 10 cm. Edelleen tuo paita kinnaa hiukan hihoista ja näyttää hassulta, mutta tänä aamuna napit meni kiinni. Superjees!
Paino on laskenut tuskallisen hitaasti, vasta pari kolme kiloa. Viikoilla 8-9 tuli takapakkia jostain tuntemattomasta syystä ja usko meinasi loppua. Päätinkin olla fokusoimatta vaakalukemiin ja käyttää näitä konkreettisia mittareita itseni tsemppaamiseen.
Miltä kuulostaa? Onko aivan kreisiä säilöä vuosiakausia liian pieniä vaatteita? Tuleeko niistä vain paha mieli ja stressiä? Vai voiko niihä hyvillä mielin käyttää tsemppiportaina? Heitättekö itse kaikki kiertoon tai pois jos ei enää istu tai mahdu? Vai säilytättekö ne siltä varalta että joskus vielä?
Joka tapauksessa, pienen plateaun jälkeen hyvin menee. Ehkä joskus tulevaisuudessa tulee pari kuvaakin muutoksesta Muumista Mimmiksi!

7 comments

  1. Itse laitan vaatteita aika nopeasti pois jos ei mahdu tai on liian iso. Muoti muuttuu vuosien myötä enkä itse ainakaan haluaisi sen vuoksi käyttää vuosien takaisia vaatteita. Ne saattavat olla jo ihan out. Ja musta on ihana ostaa uusia vaatteita ja kaupathan on niitä pullollaan. Tsemppiä!

  2. Mulla ei ole vaatekaapissa tilaa säilöä sinne vaatteita joita en käytä, joten jos jotkin vaatteet menisivät pieniksi, luultavimmin heittäisin pois. Mutta toi sun taktiikka kuulostaa oikeesti aika tsemppaavalta, ja nyt musta tuntuu, että pitää varmaan säästää jotkin farkut jos joskus lihon 😀
    Tsemppiä sulle!

    dooittoday.blogspot.com

  3. Olen laihtunut 40 kiloa, eikä kaapista löydy vanhoja vaatteita kuin ne muutamat kaikista rakkaimmat. En halua säilyttää liian isoja vaatteita, sillä en aijo palata niihin enää ikinä! 🙂

  4. Liian iso farkut helpommin nakkaan kirppikselle tai leikkaan sortseiksi, mutta kivat pieneksi menneet farkut pidän kaapissa odottamassa. Ovat hyvää motivaatiota liikkumiselle ! Varsinkin kun farkut ovat lempivaatteeni ja hyvänmallisia ja laatuisia on vaikea löytää.

  5. Hei Steffi!
    Kiitos hienosta blogistasi!
    Kysyisin sulta (ja muiltakin?) apua yhteen juttuun: olen huolissani nuoren lähisukulaiseni terveydestä ja epäterveellisistä elintavoista. Hänellä ylipainoa löytyy paljon (bmi arviolta yli 30?), rasvaista ja makeaa ruokaa menee päivittäin eikä liikuntaa tule paljoa yhtään.
    Miten kannattaisi ottaa asia hänen kanssa puheeksi?
    Ja jos hän suostuisi, että auttaisin häntä terveellisempään arkeen, mistä aloittaisin? Kertoisinko aluksi esimerkkejä hyvistä aamu-, väli- ja iltapaloista ja lounaista ja päivällisistä? Vai kehottaisinko alkaa liikkumaan? Vai sekä ruokapuolen että liikunnan terveellistämistä yhtä aikaa?
    Terveellisestä ruokavaliosta tiedän itse aika paljon (elän itse urheilullisesti) eli tiedän lähtökohdat terveelliselle syömiselle. Mutta ylipainoisen liikuntaa en osaa ehdottaa… Kuinka paljon ja minkälaista liikuntaa huonokuntoiselle voisi suositella?
    Kiitos jos saisin vastauksia. 🙂

    • Itse oon ollut ylipainoinen ja mielestäni elämäntapamuutos kannattaa aloittaa hyyvin pienistä askelista jottein koko homma tunnu liian isolta ja lamauttavalta. Ihan ekaks kannattaa mun mielestä alkaa kattoo ruokailuja, onko mielekkäämpää syödä enemmän aamupäivällä vai illalla? Jos aamupäivällä, niin kannattaisko harkita vaihtaa illallinen johonkin kevyempään? Jos karkit maistuu, niin voisko tehdä esim niin, että antaa itselleen pienen suklaapatukan (á ~200kcal, kenenkään dieetti ei kaadu sellaiseen) joka ilta, jolloin se “nyt en enää saa karkkia”-paine poistuu. Mä oon itse sitä mieltä, että parhaiten laihdutus ja elämäntapamuutos tulee siitä, kun ymmärtää ravintoa, sisältöä ja sen vaikutusta kehoon. Vaikka antaisit vain vinkkejä välipaloihin tai aterioihin ja vaikka ne olisivatkin “terveellisiä”, on niitäkin silti helppo syödä liikaa jos henkilöllä on taipumus ylensyöntiin. Kun ihminen ymmärtää mistä ruoka koostuu ja yksinkertaistettuna vielä, kuinka paljon kaloreita missäkin on, valinnat helpottuvat ja paineet lievenee. Sanoisin tosin, ettei laihdutus ja elämäntapamuutos voi tulla onnistuneesti kuin sisältä päin, joten paras tapa on varmasti kehua sukulaistasi hyvistä valinnoista ja näyttää hyvää esimerkkiä, ja erityisesti niin, että välillä on ok syödä jotain todella spesiaalia jos raamit on kunnossa, näin henkilöltä poistuu ajatus “tuollainen elämä ei ole kyllä minua varten”/”en itse pysty pitämään noin tiukkaa kuria”. Kun henkilölle tulee tunne, että terveellinen, kevyt ja täysi elämä voi olla myös häntä varten niin uskoisin jonkin napsahtavan päässä. Toivottavasti sukulaisesi tajuaa muuttaa elintapojaan, voin omasta kokemuksesta kertoa ettei se ylipainoisen arki ole mitään herkkua 🙁

    • Suuret kiitokset sinulle. Sain tästä paljon vinkkiä, miten alkaa toimia. 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published.