Karjalan Kovin 2014 – Kisaraportti päivä 2

Herätyskello soi toisena kisapäivänä kl 6:00 ja kävin hakemassa aamupalan huolto-asemalta, vaikkei nytkään ruoka maistunut. Toivon paljon, ettei tulevaisuudessa tällaista pahoinvointia ilmene kisoissa. Se vaikeuttaa keskittymistä ja koko kokemus ei ole niin kiva kun voisi olla. Pahoinvointi johtui varmasti jännityksestä ja on osa koko touhua, joten turha sitä on jäädä jälkeenpäin miettimään.

Tässä lajissa minulla oli ehkä vähäisimmät paineet, koska kaikki kilpailijat tekivät liikkeitä samaan aikaan. Silloin fokus on täysin itsessä – ei ohikiitävässä kanssakilpailijassa. Viivajuoksu tuntui melko pitkältä, mutta meni ihan hyvin – siinä pystyin kiristämään tahtia loppua kohden. Renkailla tavoite oli tehdä yksi tai kaksi MU:ta, kahdesta olisin todella iloinen. Kaksi onnistui! Kahvakuula-liikettä olin tehnyt joskus aikaisemmin ja tiesin, että tuo osio voisi mennä ihan hyvin. Se menikin ihan hyvin. Tämän lajin jälkeen en ollut mitenkään fyysisesti todella loppu, mutta pahoinvointia oli aika paljon. Tämän lajin jälkeen jatkoi 30 parasta naista ja miestä semifinaaleihin ja olin yksi heistä.

Aah… mun näköinen laji, nuo raskaat maastavedot lähinnä. Boksihypyissä en ole niin nopea, mutta tuplanarut menevät useimmiten ihan hyvin. Tein kaikki maastavedot putkeen ja tuplanarut menivät putkeen tai parissa osassa. Olin tyytyväinen suorituksestani, vaikka valmentajieni mielestä olisin voinut tehdä lajin vielä nopeammin. Oikeassahan ne olivat, mutta onneksi suoritus takasi minulle finaalipaikan ja pääsin kovimpien tyttöjen joukkoon vielä vähän jumppailemaan. Huikean hyvä fiilis, ehkä paras fiilis koko viikonlopun aikana. Olin ylpeä itsestäni. Mikä hienointa – perheeni oli tullut paikalle katsomaan kun sain vietyä itseni finaaliin. Vanhin sisko ei päässyt paikalle, mutta hän on maailmanmestaruuskisoissa… joten antakoot hänelle tämän anteeksi, heheh.

Viikonloppu oli raskas, mutta kisat olivat erittäin hyvin järjestetyt. Se, että kisat olivat ulkona helpottivat urheilijoiden ja katsojien oloa huomattavasti. Kisat olivat myös tällä kertaa kaksipäiväiset, se oli todella hyvä juttu. Nyt ei tarvinnut yhdessä päivässä viedä kehoa äärimmäisyyksiin.