StefanieHagelstam.com STEFFIT by Stefanie Hagelstam
Aamulenkkiä tehdessäni mieleeni tuli asioita muiden ja minun suhteesta urheiluun. Kaikki tietävät, että urheileminen terveyden kannalta on hyvä asia. Kannattaa liikkua vähintään pari kertaa viikossa, jotta vältytään sairauksilta ja ylipainolta. Liikkuminen voi toimia fyysisten hyötyjen lisäksi myös henkisenä voimavarana ja nostaa mielialaa. Joidenkin tutkimusten mukaan liikkumisen ansiosta päästään jopa irti masennuksesta. Liikkuminen antaa virkeyttää päivään ja muut asiat elämässä voivat helpottua sen myötä.
Todella moni ei kuitenkaan liiku yhtään… Miksi?
Syitä on tietenkin monia, mutta yksi suuri syy on varmasti motivaatio-ongelmat. Liikkuminen ei kiinnosta ja se on rankkaa. Konkreettisia hyötyjä ei huomata tarpeeksi nopeasti ja kiinnostus urheiluun lopahtaa sen takia.
On kuitenkin hyvä ymmärtää, ettei urheilu ole mikään ilmiselvä asia kaikille, ei edes aina niille aktiivisille tyypeille. Ei minullekkaan.
Suhdetta liikuntaan pitää hoitaa, sille pitää löytää aikaa ja siitä pitää tulla viikottainen rutiini. On ylä- ja alamäkiä. Välillä se kiinnostaa paljon ja toisinaan se ei kiinnosta yhtään. Vaikeat päivät pitää hyväksyä, jotta siitä tulisi jatkuvaa. Välillä kompastutaan, mutta ylös on aina noustava. Kun ei anneta vaikeiden asioiden pysäyttää tahtia vaan jatketaan tekemistä, ollaan jälkeenpäin entistä vahvempia.
Lenkkeily on tapa, jota yritän uudestaan tutustuttaa elämääni. Siitä on paljon hyötyjä minulle fyysisellä ja henkisellä tasolla. En kuitenkaan nykyään saa itseäni niin helposti lenkkipolulle, mutta aion hoitaa suhdettani lenkkeilyyn paremmin. Otan omista vinkeistäni inspistä.
Kuva: Milla Helminen
Suuri osa teistä blogilukijoista olette jo liikkuvia ihmisiä siksi tätä postausta olisi hyvä näyttää varsinkin niille, jotka eivät liiku niin paljon 🙂 Ja tietenkin tähän voi palata jos omalle kohdalle tulee jossain vaiheessa motivaatio-ongelma! Hyvää tiistai-iltaa!
Kuvat: Milla Helminen
x Steffi
Pasi Pekkola kirjoitti Etelä-Suomen Sanomissa sunnuntaina mielestäni todella osuvan kirjoituksen liikunnasta. Tai pikemminkin, miksi entisen urheilijan on vaikea harrastaa liikuntaa. Kolumni kuvaa ainakin omia tuntojani aivan täydellisesti.
http://www.ess.fi/urheilu/koripallo/2014/11/09/kolumni-miksi-liikunta-on-entiselle-ammattiurheilijalle-vaikeaa-ymmarran-nyt-timojutiloita-paljon-paremmin?ref=ece_frontpage-section-teaser-groupSection-teaserInlineSmallPicture
Voi Steffi. Tämä kirjoitus osui minulle naulan kantaan. Olen harrastanut (liikuntataustaa on) crossfittiä muutaman kuukauden ja tavoitteena on olla kisaamassa muutaman vuoden jälkeen. Muutaman kuukauden motivaation kanssa on mennyt oikein hyvin ja tekniikat + voimat kehittyivät kovaa tahtia, mutta viime viikolla kiinnostus lopahti aivan täysin enkä jaksanut treenata. En ymmärtänyt, miksi näin kävi, sillä motivaationi ja paloni kisaamiseen ovat todella kovat. Jostain syystä ei vaan kiinnostanut, ei yhtään. Nyt olen päässyt takaisin rytmiin ja tämä kirjoitus valoi minuun luottamusta ja rauhaa. On silmiä avaavaa ajatella suhdetta urheiluun siten, että sitäkin pitää hoitaa kuten muitakin suhteita. Nyt motivaationi on taas katossa, mutta uskon palaavani tähän kirjoitukseen vielä monta kertaa. Kiitos <3
Moi!
Hyvä teksti, mutta tulipahan mieleen vielä yksi näkökulma aiheeseen. Kirjoitat alussa, että suhde liikuntaan on kuin mikä tahansa muu parisuhde. Itse olen kokenut ajatusta, että nyt on vain pakko lähteä liikkeelle, ahdistavana. Vaikka liikunkin aktiivisesti, koen silloin tällöin ahdistusta, kun palautusviikkoa ei tekisi mieli pitää. Vertaisin fiilistä ehkä liian tiukkaan parisuhteeseen, jossa osapuolilla ei ole oikeutta ottaa aikaa vain itselleen tai ollaan mustasukkaisia, kun aikaa ei riitäkään jatkuvasti yhteiseen puuhasteluun.
Tasapaino tässäkin!
Totta, parisuhteessa ei pidä pakottaa itseään mihinkään mihin ei halua. Urheilussa on taas joskus hyvä lähteä sinne lenkille, vaikka ahdistaisi. Hyvä pointti!
x Steffi
Moikka Steffi! Olen lukenut blogiasi jonkin aikaa ja pakko myöntää että olet mahtava nainen! Postauksiesi ansiosta saan motivaatiota ja suhtautumiseni ruokaan on parantunut huomattavasti! Olen tajunnut että aina ei tarvitse olla niin tiukka itselleen. Kiitos kun pidät blogiasi, olet minun esikuva! ♥
Jälleen kerran hyvä teksti ja upeat kuvat!
Oliko mahdollista, että tekisit videon penkki treenistäsi? Pientä tekniikka vinkkiä samalla. Kuinka kauan teet ohjelmaa? Kuinka usein?
Kiitos jo etukäteen! Jatka samaan malliin!
Hyvää alku talvea!
Moi !
Täällä yksi aloitteleva juoksija kaipaa vinkkejä talvilenkkeilyyn. Eli mitä pukea ja varsinkin kylmään ilmaan tottumisen. Mulla on vaikeuksia hengittää kylmällä ilmalla ja keuhkoihin sattuu kun hengästyn.
Hyvää loppuviikkoa!
Motivaatio-ongelmia tulee tosiaan ihan kaikille! Itselleni liikunta on aina ollut osa elämää, mutta viime talvena mulle iski hirveä motivaatiopula, joka kesti vielä tosi pitkään, n. puoli vuotta! Liikuin siltikin vähintään 4 päivää viikossa, koska jumppaohjaajana olen pakotettu (onneksi!) liikkumaan säännöllisesti, mutta ei tainnut olla montaa kertaa tona aikana kun menin aidosti mielelläni salille..yhtäkkiä se vaan korjaantui ja nyt on enemmän intoa kuin pitkään aikaan.
Kuntokin tippui tuona ajanjaksona aika paljon, koska tein vain ns pakolliset, mutta tästä on tie taas vain ylöspäin:)
Tsemppiä kaikille jotka painii motivaatiopulan kanssa, siitä pääsee kyllä yli kun jaksaa olla sitkeä! Ja aina ei tarvitsekkaan olla niin ihanaa, silloin pitää antaa itselleen armoa ja tehdä vaikka kevyempiä treenejä:)
Kiitos kaikesta palautteesta! 🙂 <3
x Steffi
Heippa Steffi,
Olet puhunut blogissasi treenaamisen ja terveyden lisäksi ulkonäöstä ja laihtumisesta. Blogikirjoituksissasi olet näyttänyt liikunnan tuomia positiivisia muutoksia niin elämänlaatuusi kuin ulkonäköösikin. Haluaisinkin nyt tietää, onko liikunnasta ollut jotakin haittaa? Erityisesti minua kiinnostaisi se, onko treenaaminen muuttanut ulkonäköäsi ei-haluttuun suuntaan? Kommenttini ei suoranaisesti liity tähän tekstiin, mutta koska puhuit motivaatiosta, ajattelin että ulkonäkö on (surullisen monilla) kuitenkin (tärkeä) motivaatiotekijä.
Itse olen urheillut koko elämäni, mutta aloitin “kunnollisen” voimaharjoittelun viime kesänä. Lyhyessä ajassa kroppani on muuttunut huomattavasti. Ongelma on se, etten pidä muutoksista. En kuitenkaan urheile ulkonäön takia, joten asia herättää ristiriitaisia tunteita. On ikävää, että peiliin katsominen tuottaa melkein aina nykyään mielipahaa.. mutta toisaalta saan mielihyvää treenaamisesta ja kehittymisestä. Erityisesti minua häiritsee hartiani, jotka ovat tällä hetkellä hyvin maskuliiniset. Myös rintani näyttävät siirtyneen hauiksiini. Välillä pohdin, pitäiskö keventää treenaamista tai vaihtaa lajia, kun ulkonäköni hyväksyminen on niin vaikeaa.. Tästä syystä haluaisin tietää, onko sinulla ollut vastaavanlaisia ongelmia? Ovatko kohdallasi muutokset olleet vain positiivisia?
Kiitos, jos ehdit vastata! Blogiasi on aina ilo lukea!
Moi Steffi,
Kiitos inspiroivasta blogistasi. Minunkaan kommenttini/kysymykseni ei varsinaisesti liity tähän tekstiin, mutta toivottavasti ehtisit siihen silti vastata: Olen harrastanut tammikuusta lähtien crossfittiä pitäen kesällä muutaman kuukauden tauon, koska liikun mieluummin kesäisin ulkona ja harrastan intohimoisesti maantiepyöräilyä. Olen tykännyt crossfitistä kovasti, se tuntuu minulle jopa sopivammalta kuin enemmän kestävyyteen pohjautuva pyöräily. Pyörälenkkien jälkeen tunnen monesti olevani aika väsynyt kun taas crossfit tuntuu vain lisäävän energiaani.
Kysymykseni koskee kuitenkin palautumista: etenkin pyöräilyssä, mutta myös raskaiden crossfit-treenien jälkeen palautuminen vie aikaa. Koska treenaan pääasiassa iltaisin (olen kokeillut myös aamutreenejä, mutta ne tuntuvat liian rajuilta) ongelmana on treenien vaikututus yöuniini mikä hidastaa palautumista entisestään. Olisiko sinulla vinkkejä miten saisin elimistöni lepotilaan nopeammin treenien jälkeen tai miten ylipäätään palautumista voisi nopeuttaa? Olisin oikein kiitollinen kaikista palautumiseen liittyvistä vinkeistä!
minuakin mietityttää tuo palautuminen.. itselläni on ollut motivaatio viime aikoina aika alhaalla työstressin ja kehityksen junnaamisen vuoksi. Harrastan crosstrainingia ja into kehittyä on kova. Alkusyksystä kehitystä tuli runsaasti sekä voimassa että tekniikassa, mutta nyt tuntuu, että homma ei kulje. Erityisesti yläkroppaa rasittavissa treeneissä lihakset hapottuvat todella nopeasti ja tuntuu, että voimia ei riitä enää mihinkään. Mieheni on liikunta-alan ammattilainen ja on sitä mieltä, että aerobinen harjoittelu on nyt jäänyt liian vähälle ja olen vetänyt turhan monta kovaa treeniä viikossa. Taitaa olla täysin totta.. kumpa vaan saisi intoa tuohon lenkkeilyyn. Ja sehän on loppujen lopuksi ihan mukavaa kun saa vaan lehdettyä! En ole koskaan ollut mikään intohimoinen kestävyystreenaaja, mutta kai se nyt on otettavat itseään niskasta kiinni, jotta saisi hapen oton rullaamaan eikä innostus päälajiin lopahtaisi.
Mulla olisi myös muutamia postaustoiveita tulevaisuuden varalle. Itse olen jonkin verran pohtinut nyt crossfit-trendin myötä sen lieveilmiöitä; liian kovaa treeniä ja liian vähäistä syömistä. Itselläni on ollut ongelmia ensimmäisen kanssa, koska toiveet kehityksestä ovat olleet todella korkealla mutta keinot väärät. Ja mikäli motivaatio on enemmän ulkonäöllisissä seikoissa, riittävän hyvin syöminen unohtuu varmasti. Haluaisin kuulla ajatuksiasi erityisesti liian kovaa treenaamisesta (harrastelijat ja kilpaurheilijat kun ovat erikseen), syömisestähän onkin jo puhuttu 🙂
Haluaisin kuulla myös vinkkejäsi erilaisten treenikenkien valintaan. Voimannostoliikkeiden harjoittelun aloitettuani olen huomannut, kuinka suuri merkitys kengillä onkaan. Mutta itselläni ei nyt ehkä painonnostokenkiä kuitenkaan olisi hankinnassa vaan jotain monipuolista.. Ne reebokin uuden sarjan crossfit-kengät erityisesti kiinnostavat, jos kokemusta löytyy 😉
Ja kiitos sun blogista! se on aina niin piristävää ja innostavaa luettavaa!
Hei , olen seurannut tätä sivuasi pitkään ja tämä on todella mielenkiintoinen.Olen itse aiemmin urheillut ja kuntoilut,mutta asiat jääneet kiireiden ym vuoksi.Ylipainoakin kertynyt ainakin 15 kg.Olen erittäin motivoitunut ja kiinnostunut liikkumaan .Olen aloittanut uimisen uudelleen.Haluaisin myös aloittaa juoksun uudelleen. Miten monta kertaa viikossa suosittelet alussa juoksemaan ja kuinka kauan ? Olisin iloinen neuvoista terveisin ,satu