Kapinallinen ajattelu terveellisiä elämätapoja kohtaan

Välillä sitä kuulee ja näkee tietynlaista kapinallista ajattelua terveellisiä elämäntapoja kohtaan. Tämä on aihe, jonka uskon olevan tietynlainen vastahyökkäys terveysbuumia kohtaan. Siitä voi kuitenkin seuraa entistä huonompi terveys, vaikka osaan kyllä ymmärtää tuon ajattelutavan. Tietyllä tavalla kapinoiva henkilö haluaa näyttää muille, ettei ole yhtään “fitness” koska hän on saanut tarpeekseen siitä, että siitä pauhataan joka puolella. Älkää kuitenkaan antako muiden stereotypien pilata omaa terveyttä. Älkää turhautuko oman terveytenne kustannuksella mediassa näkyviin buumeihin tai äärirajoihin.

Tarkoitan tällä kapinallisella ajattelutavalla sitä, että esim. epäterveellisesti syövä syö entistä epäterveellisemmin ja samalla “pilkkaa” treenityyppejä tai buumeja. Henkilö, jonka keho ja mieli kaipaisi liikuntaa liikkuu entistä vähemmän, koska ei halua samaistua “jumppapirkkoihin“. Sellaisen super-reipas elämä tuntuu mahdollisesti olevan niin kaukana omastaan, että siihen rooliin on liian vaikea samaistua tai siihen ei haluta samaistua.

On kuitenkin olemassa välimaastoja. Vaikka kuinka paljon välimaastoja! On todella OK liikkua “vain” kerran viikossa tai syödä “vain” yhtenä päivänä viikossa terveellisesti, jos lähtökohta on liikkumattomuus ja jokapäiväinen herkuttelu. Pienin askelin kohti parempaa terveyttä – sillä tavoin saadaan siitä pysyvää.

Välillä joku tuntematon tai puolituttu on ihmetellyt miten vaikka syön herkkuja tai käyn ulkona juhlimassa. Syy on siinä, etten ole sellainen tyyppi, joka vetää asioita äärirajoille. En ole ainakaan ollut sellainen hyvin pitkään aikaan. Okej, ehkä lajini (CF) tietyllä tavalla on sellainen, mutten minä paiski niitä rääkkitreenejäkään päivät pitkät. Kilpailut ovat ääritilanteita, jotka eroavat paljon normitreeneistä. Treenaan lähes päivittäin mutta fiksummin, kuin ikinä. Syön suklaata ja pekonia ja välillä käyn ulkona. Tällä hetkellä koitan syödä hieman enemmän kasviksia ja marjoja. Se on mun elämäntyyli.

Pitää karsia elämästään ainoastaan sen verran minkä pystyy ja lopputuloksessa näkyy miten olet panostanut tai ollut panostamatta. Jos kuitenkin väkisin väännettään jotain itselleen sopimattomalla tyylillä, on lopputulos usein rajallinen. Uskon siihen, että “totuus” tulee aina ilmi.

Terveellisissä elämäntavoissa ei kannata elää joko-tai/kaikki tai ei mitään periaatteilla, ei kannata harrastaa (pika)dieettejä, ei tehdä radikaaleja muutoksia “sitten maanantaina” eikä passivoitua muiden ns. rasittavien stereotyypien takia. 

Keksi ja kehitä oma tie, oma terveellinen tapasi elää, jotta sinun elämänlaadusta tulee parempi. Kun voit hyvin, olet yleensä myös hyvä muille.

Oletteko muuten huomanneet myös sen, että ihmiset jotka käyvät läpi vaikeita asioita ovat usein melko itsekeskeisiä? Älkää suuttuko mulle nyt tästä suorasanaisuudesta tai olko marttyyreja, mä olen oivaltanut tämän ihan oman tyhmyyden kautta. Kun omassa elämässä on vaikeita asioita, joita on haastavaa käsitellä, siirtyy ajattelu helposti jopa liikaa itseensä. Puhutaan aika paljon itsestään ja harmitellaan omaa oloa. Jäädään helposti “jumittamaan” paikoilleen, sen sijaan että päästäisiin eteenpäin antamalla hetken kaikkien tuhansien ajatusten olla.* (*lisätty tekstiin jälkeenpäin)

Juttelin jonkun aikaa sitten kaverini kanssa ja hänen mielestään tietyllä tavalla henkinen hyvinvointi, meditointi ja ns. sisäinen ajattelu on ymmärretty hieman väärin. Liian moni keskittyy hullun tiukasti omiin ajatuksiinsa analysoiden jokaista sekuntia, tavoitteena täydellinen mielenterveys. Parempi tapa löytää se ja henkinen hyvinvointi voisi olla kääntää katse ulospäin. Silloin se maailma myös aukeaa uudella tavalla ja itseään ei tarvitse analysoida joka hetkessä. Let go, kuten ranteessani lukee, ja asiat järjestyy omalla hienolla tavallaan.

Kuvat: Sandra ja Valtteri Sandberg

x Steffi