> Tässä < postauksessa kerroin muutoksistani kilpailutavoitteessani, siitä on nyt jo lähes neljä kuukautta! Aika on mennyt nopeasti. Siinä puhun hieman siitä, miten jouduin luopumaan itse laatimasta CrossFit-tavoitteesta oman jaksamisen takia. Syynä erittäin lyhyesti kiteytettynä oli/on henkinen uupumus. Treenasin kuin kilpa-urheilija, mutten elänyt sen mukaan. Joku muu ehkä pystyy palloittelemaan niin monta asiaa samaan aikaan ja samalla suoriutua kisoissa hyvin, mutta minä en siihen pysty. Tai noh, pystyin hetken, mutta seinä tuli vastaan ja nyt pestään jälkipyykkiä 😀 Hieman henkilökohtaisempaa asiaa siis vaihteeksi.

Paremmin menee, muttei niin hyvin kun toivoisin jo tässä vaiheessa. Treenit menee edelleen täysin fiilikseni mukaan. Jos olen väsynyt, en ole syönyt hyvin tai nukkunut tarpeeksi niin jätän treenit välistä ja keskityn oman jaksamisen parantamiseen. Välillä on vaikea tietää auttaisiko treeni vai onko lepääminen parempi vaihtoehto. Elän vähän liiankin vahvasti tunteen mukaan, siinä yksi heikkous kilpaurheilija-minässä, hehe. Käännetään se vahvuudeksi pikkuhiljaa… Tasapainon hakua tämä kaikki on.
Voisin vähän paremmin vielä yrittää selittää tätä fiilistä, jota käyn läpi. En ole masentunut. Usein tunnen kuitenkin itseni melko poissaolevaksi, unohtelen paljon asioita, katson itseäni “yläpuolelta” ja pyörryttää. Varmasti nämä ovat asioita, joita moni käy silloin tällöin läpi elämässään. Odotan innolla sitä päivää, kun tämä fiilis on poissa. Siitä tulee maailman paras päivä. Onko kellään ollut joskus elämässään samantyylisiä tuntemuksia? Vasta tällä viikolla tapaan urheilulääkärin, mutten ole varma tuleeko sieltä mitään uutta, mutta katsotaan! Hyvää fiilistä minulle tuo musiikki, kirjojen lukeminen, treenaaminen joskus ja vain “oleminen”.

Nämä asiat todettu, olen pystynyt olosuhteisiin nähden aika hyvin pitämään kuntoa yllä. Olen treenannut 3-5 kertaa viikossa, viime viikkoina n. viidesti viikossa. Onneksi treeni on minulle edelleen terapeuttista ja tärkeää. Se on syy miksi se on pysynyt elämässäni, enkä ole kokonaan jäänyt sohvalle makoilemaan. Nöyrä kiitos menee myös Stinalle ja Artolle, jotka ovat monesti olleet minulle ainoat syyt mennä salille, eli olen hyvän seuran takia lähtenyt treenaamaan (<3). Kilpaileminen ei ole nyt päätavoite, vaan terveys on etusijalla. Kilpaileminen on kyllä mielessä jokaisessa treenissä, hyvällä tavalla. Nälkä kasvaa. Paino on pysynyt samoissa lukemissa, siinä 69-70kg paikkeilla, vaikken sitä sen tarkemmin seuraa. Syön kun on nälkä. Koitan syödä säännöllisesti ja laadukkaasti. Juon enemmän vettä, kuin aikaisemmin. Syön vitamiineja ja aloitin juuri rautakuurin.
Teoriassa treeniohjelmani on suurimmilta osin voimapainoitteinen, teen voimaharjoituksia 2-4 kertaa viikossa. Tämän lisäksi teen aerobista, eli peruskuntoa parantavaa kestävyysharjoittelua 1-2 kertaa viikossa (mm. uintia). Olympianostoja ja muuta CF-tyyppistä tekniikka teen 1-2 kertaa viikossa. CF-“metconeja” teen harvoin, maksimissaan kerran viikossa. Huomaan, että alan helposti voimaan pahoin heti kovan treenin alussa, eli iisisti vielä niiden suhteen. Voima kehittyy hitaammin kuin kunto, joten fyysisesti asiat ovat ihan hyvällä mallilla. Kehonhuolto on myös viikottaisessa roolissa, lähinnä hieronnan ja foamrollauksen muodossa.
Kilpailunälkä tosiaan kasvaa. Suorastaan unelmoin siitä päivästä, kun olen valmis CF-kisoihin taas. Unelmoin myös voittamisesta. En tule luultavasti tänä vuonna kuitenkaan kisaamaan. Olen realistinen ja keholleni kiltti. Mielummin otan iisisti vähän liian kauan, kuin liian vähän aikaa. Mietin kyllä kisaamista ensi vuoden puolelle, mutten lyö mitään lukkoon ennen kesää. Olen valmis sitoutumaan CF:ään hyvin monta vuotta eteenpäin, jos kaikki menee hyvin. En ole kuitenkaan valmis mihinkään suunnitteluun tällä hetkellä. Itsepäinen tyyppi 😛
Mulla on elämässä tietynlainen tärkeysjärjestys ja treeni ei ole tällä hetkellä ykkössijalla, vaan se on koulu. Kesäksi pitäisi olla koulu paketissa ja sitten sen voi jättää taakse. Treeni on toisella sijalla. Kolmantena tulee blogi ja oman toiminimen parissa tehdyt työt. Kaikessa menossa mukana on terveys etusijalla.

x Steffi