So, before I start doing some posts I think we need an introduction of who the person behind the screen is. I’ll start where the sight towards active training took a remarkable turn in my life. Hello to all old readers, hope you’re okay with me writing in english and hello to all new readers, I hope you find some inspiration towards your personal goals through my texts.

In 2012 I was 22 years old and decided to change up some bad habits by hiring a personal trainer from my local gym. I had gained some weight, I smoked cigarrettes and spent my weekends having fun and drinking quite a lot of booze. I was mostly unsatisfied with how I looked in tight clothes and wanted to change that. For a couple of years I unfortunately had already experienced with wreckless diets like fasting, “cleanses”, soup-diets, low calorie diets and so on. Surprise, surprise – I always gained the weight back and was unhappy with my looks. It wasn’t a healthy relationship with my body. Little did I know that my new personal trainer, Antti, would change my life. So, he helped me transform my body through some intensive workouts combined with strength training. The method was called something weird as CrossFit, which he knew a lot about and I knew nothing. It didn’t matter though, I just wanted to get fit anyhow! And I did, I got fitter than I would ever guess… Antti introduced to me all the basics about training in general. He was the best at what he did and a very intense and focused coach. He got the best out of me and was supportive of everything I did. I also started my blog, Steffit, around this time. It was (is) written in Finnish, and you can find all the 957 published posts by taking a week off work and start scrolling down.


In 2013 I had trained with Antti for a year. We trained 1-2 times a week and prior to that, I did some jogging and yoga. I trained for a max of 4h for the first year of this new fitness lifestyle. I partied more closer to once every 2-3 weeks and gave slowly up the smoking too. I got skinnier and leaner. I weighed over 75kg when we started and I lost almost 10kg of weight. I was really happy with my looks but after a while I did not like the muscular body I got. That changed quite fast though and now I love my muscles (and don’t mind if I get more!). Antti suggested that I should try out a CrossFit competition called Karjalan Kovin. I did and it was quite fun. I was nervous but I liked the fact that we could plan some cool outfits with my cousin and that I got some nice action pics by my sister. As you can see, priorities were not to be an athlete or win at this time. That winning mindset and fierce dedication was something I admired, though. I think I came 23rd. There was no qualification for this competition. Shortly after this, my PT Antti told me to find myself a CrossFit gym to get more specific training into my schedule and I was very happy to be contacted by Ben Liuzzi from CrossFit Central Helsinki.

Karjalan Kovin 2013

For the whole year of 2014 I trained with Ben having a lot of faith in me. It was extremely motivating and I had not felt special like that in a long time. My results pretty much sky-rocketed during Ben’s watchful eye. What I know now is that I didn’t know much about what the athlete life was really about. I liked it, but I don’t have really any competitive background so I wasn’t used to this. I trained five times a week, around 6h in total. I found a sport I was good at, but being good at something isn’t enough. That’s why everything backfired. Things happened too fast – I competed too many times (Winter War 2014, CrossFit Open 2014, Box Battle 2014, Karjalan Kovin 2014 (where I took 8th)) and then I was exhausted. Too much stress on the body and mind compared to what I was used too. I didn’t enjoy competing even though that was my biggest motivation to train. I also had major difficulties in my personal life. I decided I wanted to quit this sport, even though my physical condition was the best it had ever been. So I left Ben and CFCH and started training at another box, called CrossFit Herttoniemi, for 1,5 years. No pressure, no expectations from myself or anybody else. Just mostly regular sessions with others and friends.

Karjalan Kovin 2014. I came 8th but was mentally exhausted and decided to quit intensive training.

For 2015 I just trained a couple of times a week. No big competitions. I figured out quite quickly that my basic conditioning (low heart rate zone) sucked, so I decided to do mostly that kind of training. Long sessions of training that didn’t feel tough. I ended up doing them 3-4 times a week at one point. Weightlifting became an interesting part of my journey here too. Weightlifting is a part of CrossFit and it’s important to master that skill, just like it’s important to master gymnastic skills, running, swimming etc. I went to Anni Vuohijoki’s course, who is nowadays an olympian and more importantly, someone I can call my friend. She is also in a way a mentor to me and I look up to her a lot. My hunger also started to slowly become bigger. Hunger for victory, finding my inner strenght and becoming really good. It all started to become personal. Since Antti and Ben had dug out my abilites of being a successful athlete, did I believe in my abilities, too. I thought to myself that if I came 8th in a big competition in Finland without even enjoying it, I could become really, really good when I fix the missing pieces. That was a big motivator. What also motivated me to go back to living like an athtlete was thinking how bitter I would be when I’m older if I don’t figure out how far I can go now. It was time for action.

In December 2015 I was already doing the qualifications for Winter War 2016. I was sure I was gonna get there. I have, after all, always been quite confident. Even when there’s things I can’t accomplish, I believe in myself. It’s almost a bit vain, but I believe it has been and will be my biggest strenght. Well, I didn’t qualify for the competition. I was actually something like 54th in the qualification and 32 made it. OOOPS. Not even close. I thought to myself – fuck, these girls in Finland have actually become really good! I really need to get to work if I ever wanna be close to that level. So I had two choices – to get to some serious work by prioritizing training or to let this one pass and focus on something else. I’m sure you can guess which one I chose…

I chose to put in some work in 2016. I changed a lot of things and during this time, I started to become an athlete. I got a specific program from The Training Plan, a very good and motivated training partner, Valtteri, keys to the box so I could train whenever I wanted to and so on. I trained around 15h a week, twice a day on most days and put a lot of time in recovery work. I focused on my sleep, I read a lot of books, listened to a lot of podcast and did many things that would make me a better athlete. What was missing though, was a coach. A dedicated coach who is there to help when needed and who knows me well. A coach, who would see when rest is needed and schedule in some easier phases etc. TTP was a good program, but not specified for anyone. As a side hobby, I competed in the Finnish Weightlifting Championships and came 4th in my weight class. I did the qualifications for Karjalan Kovin 2016 and got in. I came 11th, which was a really good result. We also competed in a team competition with a box I coached at, CrossFit Basement. I attended other seminars and one that stood out was the Weightlifting 101 -seminar with coach Erik Lau Kelner. I have never in my life met another person who is as dedicated to anything as he is to weightlifting. It’s almost like an obsession to him and that’s what makes him one of the best in the world. He also has an interesting style, which a lot of people can’t stand. It is a cruel, punishment kind of training method where you’re almost so scared of failing that it makes you stand on your tiptoes when he coaches. It suited very well with me at that time and I did a lot of progress. I wanted straight, honest talk and I got it. Within a year I attended six intensive four-day seminars around Europe.

In 2017 I got my revenge and competed in Winter War 2017 after not qualifying the year before. I was a different athlete. Just better all around. What hadn’t changed though, and what has not yet changed as well as it will, is enjoying the competition. I have a lot to work on the mental side. I came 12th and did some stupid mistakes in the competition. I competed for the second time in the Finnish Weightlifting Championships and came 4th again. It was alright, but my heart was not fully in pure weightlifting so I decided to drop the competing there and focus only on CrossFit. I competed in Karjalan Kovin 2017 and did my best performance in anything so far, I came 4th. I had solid performances in all 8 events. During this year, I changed to The Progrm and continued training with a lot of volume. I knew the coaches who planned The Progrm and this way I could get more specific help. It still felt like too much volume and not specific rest periods, deload weeks, etc. so I knew I had to change things. Guess who’s back in the game…?

Now I’m 27 years old and the man who got it all started in 2012, Antti, is my coach again. We are about to build something pretty amazing. We’re redifining some of the missing pieces that will make me a better athlete. I will take a wider look at everything by bringing my head up from the mud of intensive and solitary 2-year training and do some changes I can see are very necessary. In addition to Antti, I have some other experts helping me out as well.

I have big dreams, I have a dedication that I believe is extremely rare and I finally have the support I need. I believe that the best is yet to come and that I have only been able to show very little of what I can actually accomplish as an athlete.

So, that’s my story that I wanted to share! I’m now thinking about doing some blog posts about how you guys can make progress in your fitness journey, or any journey in your life that needs focus. I’ve done a lot of mistakes during these years but they need to be learned from and then shared to others. I want to help other people feel good about themselves.


x Steffi

Instagram: @steffit

Facebook page: Steffit

Pictures: Mikko Pekkarinen, Sandra Hagelstam, Karjalan Kovin media, Winter War media.



Here’s a playlist for working out. I’m adding new songs to the list on a regular basis. Right now you can find more than 12 hours of awesome tracks on this one. Enjoy.

If you can’t find it through the link, here’s the steps:

1. Go to Spotify.

2. Type my name, Stefanie Hagelstam, in the search sector.

3. Find the playlist “METCON TRACKS” in the playlist section.

4. Follow.


x Steffi

Dream big


x Steffi

Mitä kuuluu? Harjoittelut, kilpailusuunnitelmat ja unelmat!

Moikka! Pitkästä aikaa. Mainitsin Steffit-facebookissani miksi bloggaaminen on ollut hiljaista. Syy siihen on se, että olen vaihtanut CrossFit- ja painonnostoharjoittelemisen lähes täysipäiväiseksi ajankuluksi tällä hetkellä. Ainahan löytyisi aikaa tehdä vaikka mitä, mutta se on opittu ettei niin ole pakko toimia. Pitää priorisoida niitä asioita, joissa haluaa kehittyä. Täysfokus on siis urheilussa ja siitä palautumisessa. Tämä on toiminut hyvin ja tulokset nousevat lähes jokaisessa treenissä. Tasapaino urheilun ja levon suhteen alkaa siis löytymään.

Kuva: Sandra Hagelstam

Kun aloitin blogini vuonna 2012, oli se lähes täysipäiväinen juttu. Bloggasin 2-3 kertaa päivässä ja uudet blogiaiheet olivat koko ajan mielessä. Koitin miettiä yksinkertaisia vinkkejä, jotka olisivat helposti lähestyttäviä teille lukijoille. Aiheita syntyi vaikka mistä. Oli ruokaideoita, treenivinkkejä, oivalluksia henkisellä puolella jne. (Shoutout kaikille, jotka ovat olleet täällä alusta asti)! Tällä hetkellä oma urheilu on ykkösprioriteettina, joten blogille ei vain ole samalla tavalla aikaa. Voi olla, että tähän tulee jossain vaiheessa muutos, en osaa sanoa. Jos kuitenkin tykkäätte seurata mun juttuja, niin instagramissa (Steffit) olen aktiivinen päivittäin.

Kuva: Sandra Hagelstam

Voisin kertoa mihin pyrin urheiluni kannalta ensi vuonna. Minulla on alkuvuodesta kolmet kilpailut: Painonnoston SM-kilpailut, CrossFit Open “SM-kilpailut” ja todennäköisesti Winter War 2017 kilpailut.

Painonnosto on nykyään lähellä sydäntäni. En vaan kyllästy siihen tekniseen hiomiseen mitä lajissa tulee eteen. Painonnostossahan on kaksi liikettä, jotka suoritetaan kisoissa – tempaus ja työntö. Kisoissa saa yrittää molempia kolmesti ja tavoitteena nostaa tietenkin mahdollisimman isot raudat ylös. Painonnostokisoissa koen selvästi vähemmän painetta, kuin CrossFit-kisoissa. En myöskään koe painonnostoharjoituksia yhtä kuormittaviksi. Koen, että painonnosto on helpompaa, kuin CrossFit. Tämä on siis pelkästään minun mielipide, voi olla että se muuttuu jossain vaiheessa. Toki olen myös harjoitellut paljon painonnostoa. Jostain hassusta syystä sitä kehittyy siinä mihin laittaa aikaa, hehe.  Tein SM-rajat kisoihin nostamalla tempauksessa 76kg ja työnnössä 91kg Ghetto Snatch-finaalissa. Ylitin odotukseni siinä. Alla video. Tavoitteeni on päästä mitalisijoille painonnoston SM-kisoissa 18.2. Olen joko alle -69kg sarjassa tai alle -75kg. Painan 71kg nyt, joten sarja katsotaan sitten lähempänä kisoja. Olen näiden kisojen jälkeen ottanut työnnössä jo 92,5kg ja rinnallevedossa (riipusta) 95kg. Ensi vuonna uskon, että voin tempaista ainakin 80kg ja työntää 100kg.


CrossFit (<3) on kuitenkin suuri rakkauteni. Laji tuo joka päivä minulle haasteita ja palauttaa myös maan pinnalle aina kun ehtii. CF:ssä on järkyttävän iso määrä liikkeitä ja asioita, joita pitää opetella. Tällä hetkellä voin sanoa, että rakastan harjoittelua. Tilanne ei todellakaan ole aina ollut tämä, ei edes vielä kesällä. Nyt olen oivaltanut monta asiaa ja asiat alkavat vihdoinkin järjestymään. Olen harjoitellut tämän vuoden systemaattisesti ja sinnikkäästi ja nyt treeni alkaa kulkemaan paremmin kuin koskaan. Tunnen kiitollisuutta ja helpotusta – kova työ palkitaan. Monesti ollaan menty äärirajoilla ja toivottu, että kuormitusta ei ole liikaa. Voisin puhua tästä vaikka kuinka paljon, mutta lyhyesti – matka tähän pisteeseen, jossa nautin urheilusta ja tulokset nousevat koko ajan, ei todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista. Parasta tässä on, että tuntuu että matkani on vasta alkamassa. On ollut haastavia hetkiä mm. koska minulla ei ole valmentajaa. Se on haaste mutta ehkä enemmänkin etu, sillä olen tänä vuonna alkanut tutkimaan lajia enemmän ja opiskellut tapoja harjoittaa tätä koko hommaa. Olen alkanut ottaa paljon enemmän vastuuta omasta harjoittelustani ja laittanut siihen paljon aikaa – lukenut kirjoja, kuunnellut podcastejä, jutellut valmentajien ja urheilijoiden kanssa, ottanut selvää asioista ja kysynyt paljon. Minusta on tullut osittain oma valmentajani ja tämä tuntuu todella hyvältä tilanteelta. Olen myös valmentaja työkseni, joten opin muilta koko ajan. Tavoitteeni oli tänä vuonna olla Suomessa CrossFitissä naisten top10-porukassa, ensi vuonna top3-5 porukassa ja vuonna 2o18 parhaimmistoa. Unelmani on päästä Regionals-kilpaihin, jotka ovat ns. Euroopan mestaruuskilpailut. Uskon, että pystyn siihen.

Kuva: Tuomas Hinkkanen

Winter War ovat yksi isoimpia CF-kilpailuja Suomessa, joissa olen kerran aikaisemmin kilpailut (2014). Vuotena 2015 pidin kilpailutaukoa henkilökohtaisista syistä ja toimin kisoissa pelkästään demo-urheilijana. Vuonna 2016 koitin päästä takaisin kilpailemaan, mutta jäin kauaksi kilpailupaikasta. Kunto ei todellakaan riittänyt. Karsinnat vuotta 2017 varten ovat nyt meneillään ja kahden karsinnan jälkeen olen sijalla 8. Hyvin siis menee. Yksi karsinta jäljellä ja toivotaan, että paikkani riittää 32 parhaan joukkoon. Eiköhän! Nyt näyttää ainakin paremmalta, kuin viime vuonna.

Tässä leaderboard.

Kuva: Tuomas Hinkkanen

Huh, olikohan siinä tarpeeksi tekstiä!? Kiva jos tänne eksyy vielä lukijoita. Toivon, että tiedätte että arvostan teitä kaikkia lukijoita ja seuraajia todella paljon. Kaikista tsempeistä ja kannustuksista saan hurjan paljon motivaatiota ja uskoa omaan tekemiseeni. Luen kaikki sähköpostit ja viestit, jotka lähetätte ja arvostan sitä, että otatte aikaa laittaa minulle viestejä. Pitäkää huolta itsestänne ja muistakaa tavoitella unelmianne! Älkää miettikö mitä muut teistä ajattelevat!

Lopuksi video siitä, mitä hyvinvointi tarkoittaa minulle. Kivan haastattelun teki Yliopiston Apteekki ja pääsin heidän UNIIKKI-lehden kanteenkin! 🙂

x Steffi

Painonnostokilpailut, tämänhetkiset CrossFit-treenit ja The Blog Awards Finland -ehdokkuus


Tässä tulee pieni päivitys kuulumisista. Treenit kulkevat ja ruokahalu on parantunut! Olen joskus aikaisemmin tainnut puhua haasteista ruoan kanssa – ruokahalu on ollut kadoksissa ja ruoan laatu ei ole ollut paras mahdollinen. Nyt siihen näyttäisi vihdoinkin tulevan muutos.



Osallistuin pieniin painonnostokisoihin pari viikkoa sitten, Ghetto Snatchiin. Osallistujia ei ollut paljon, mutta kisakokemusta kertyi taas. Halusin pienistä kisoista huolimatta keskittyä suorituksiin samalla tyylillä kuin kyseessä olisi isomman luokan kisat. Olin viikkoa ennen kisoja osallistunut toistamiseen intensiiviselle painonnostoleirille, josta mainitsinkin aikaisemmin. Kyseessä oli neljän päivän intensiivikurssi, jossa kertyi treenitunteja melkin 20h. Kurssi oli hyvin rankka mutta taas uskomattoman opettava. Kyseessä oli sama koutsi, Erik Lau Kelner. Hänen oppejaan löytyy instagramista nimeltä @Weightlifting_101. Hänen leirillään testattiin taas monesti henkistä kanttia. Kroppa ja mieli olivat usein väsyneet mutta “mieli kestää sen minkä ruumiskin”, eli oikealla asenteella pystyy vaikka mihin. Uusia enkkojakin tuli – Hang snatch @ 70kg, Snatch 72,5kg ja Clean&Jerk 85kg (videot alla).

View this post on Instagram

85kg clean&jerk PR ❤️

A post shared by Stefanie Hagelstam 🇫🇮 (@steffit) on

Ghetto snatch-painonnostokilpailut oli viikko myöhemmin. Edeltävänä viikkona olin lähinnä tehnyt voimisteluharjoituksia ja metconeja, eli painonnostoa todella vähän. En ollut levännytkään erityisen paljon – pelkästään maanantaina leirin jälkeen ja kisat olivat sunnuntaina. Tuolla vähäisellä lepäämisellä tarkoitan, että tein jotain treenejä joka päivä. Lepääminen ja palautuminen treenin ulkopuolella on kuitenkin asioita, joista en karsi. Hyvä uni ja tarkat palautumiskeinot ovat minulle pakollisia, muuten treeni ei kulje.

En siis valmistautunut ideaalisesti, mutta tästä ei ollut näköjään yhtään haittaa näissä kisoissa. Olin yllättävän terävällä nostotuulella ja kun sen huomasin, en halunnut nostaa pienempiä painoja, kuin mihin tiesin pystyväni. Tempauksessa nostin 63-67-71kg. Siitä tuli uusi kisaenkka, sillä edellinen oli SM-kisoissa alkuvuodesta 66kg. SM-kisojen nosto oli muuten teknisesti melko ruma, joten nyt nostot olivat paremmalla mallilla. Työnnössä aloitin 82kg nostolla, jonka feilasin! Jäin kyykkyyn rinnallevedossa enkä sieltä enää noussut. Rinnalleveto on tällä hetkellä minulle teknisesti haastavin liike painonnostossa, sillä on vaikea saada kyykkyasento ideaaliseen asentoon. Seuraavaan yritykseen korotin ja kokeilin 83kg. Siihen piti kerätä hieman enemmän raivoa ja sain sen ylös. Viimeiseen noston laitoin 86kg ja onnistuin! Tämä oli uusi työntöennätys ja olin siitä todella iloinen. Alla video nostoista.

Seuraavissa painononnostokisoissa, Ghetto Snatch finaalissa, olisi tavoitteena nostaa 75kg ja 88kg.

Treenit menevät tällä hetkellä hyvin. Pari päivää olen nyt ottanut iisimmin, sillä olen ollut hieman flunssainen. Olen lisännyt treenejä ja intensiivisyyttä harjoituksiin, joten voi olla, että se tuli hieman shokkina keholle. Tänään tein ensimmäisen tavallisen treenin. Alla video lauantain tekniikkatreenistä ja lisäpainoleukaharjoituksesta.

Tällä viikolla olisi tarkoitus tehdä Unbroken-kisojen karsinnat. Uskoisin niiden menevän hyvin, sillä treenit ovat olleet hyvällä mallilla. Olen menossa kisoihin CrossFit Basementin tiimissä, mutta karsinnat ovat sekä tiimi- että yksilökilpailijoille sama. Toki karsinnoista pitää ensin päästä läpi!


Haluaisin lopuksi vielä kertoa ja kiittää kunniasta, joka minulle suotiin. Olen ehdolla The Blog Awards Finland 2016, Sport-kategoriassa. Tässä Facebook-status, jonka jaoin Steffit-sivuillani.

“Minulle on tänä vuonna suotu kunnia olla ehdolla The Blog Awards Finland 2016, Sport-kategoriassa. Olen ollut ehdolla aikaisemmin, mutten koskaan voittanut. 

Haluaisin nyt hieman peilailla mitä Steffit-blogini oli vuonna 2012 ja mitä se on nyt, vuonna 2016. 

Aloitin treenibloggaamisen vuonna 2012, jolloin blogini tarkoitus oli jakaa yksinkertaisia terveysvinkkejä muille. Silloin oma tavoite oli yksinkertaisesti olla hieman kiinteämpi ja voida paremmin. Oivalsin lenkeilläni monta asiaa, jotka halusin jakaa muille, joilla oli samankaltaisia haasteita. Tärkeimpänä koin viestiä seuraavat asiat; 

1. Kaikennäköiset ihmedieetit kannattaa unohtaa.
2. Urheilemisen kautta voidaan löytää tasapaino ruoan ja kehonkuvan kanssa. Sitä suosittelen itse. 
3. Itsevarmuus on kaunista ja me olemme kaikki erilaisia.

Bloggasin päivittäin.

Tänään, neljä vuotta myöhemmin, bloggaan edelleen. Henkilökohtaiset tavoitteeni ovat kuitenkin muuttuneet paljon. Minusta on tullut urheilija, jolla on tavoitteena kilpailla ja voittaa. Olen niin kiitollinen siitä tilaisuudesta. En keskity enää peilikuvaan, vaan urheilullisiin tuloksiini. Tähän väliin haluan heti sanoa, ettei tavoitteeni vuonna 2012 ollut mitenkään huonompi, kuin nyt.

Bloggaan nykyään harvemmin. Olen halunnut jatkaa bloggaamista vaikka se on välillä tuntunut mm. itsekeskeiseltä. Yleisimmät aiheethan ovat minun urheiluni ja minun kilpailemiseni. Luotan kuitenkin siihen, että kirjoitukset antavat muille kannustusta ja inspiraatioita. Siksi olen niitä jatkanut. Tärkeimpänä koen kuitenkin edelleen viestiä että;

1. Kaikennäköiset ihmedieetit kannattaa unohtaa.
2. Urheilemisen kautta voidaan löytää tasapaino ruoan ja kehonkuvan kanssa. Sitä suosittelen itse. 
3. Itsevarmuus on kaunista ja me olemme kaikki erilaisia.

Viestini ulospäin on siis edelleen täysin sama, kuin vuonna 2012. 

Kiitos kaikille, jotka ovat seuranneet ja tsempanneet minua läpi vuosien.”

Allaolevasta linknistä voitte halutessanne äänestää blogiani.

The Blog Awards Finland 2016 


x Steffi