StefanieHagelstam.com STEFFIT by Stefanie Hagelstam

Vieraskirjoittajan kanssa yritetään yhdessä löytää tasapaino syömisen ja liikkumisen välillä, tavoitteena on painonpudotus. Henkilö kirjoittaa kerran/kahdesti viikossa projektistaan ja kuulumisistaan. Punnitus tapahtuu kerran viikossa/kahdessa. Tahdin ei ole tarkoitus olla nopea, etsitään pysyvää muutosta joka ei synny lyhyessä ajassa. Kommenttiboksiin saa mielellään kommentoida ajatuksia ja antaa vertaistukea. Henkilö kirjoittaa anonyymisti. 

Lounasta on the go?

Aktiivinen sosiaalinen elämä fitnessaikoina oli ajoittain hankalaa, kun tuntui, että mitään ei voinut (muka) missään syödä. Suurin osa ajasta meni treenien lisäksi kotosalla kökkien, kun ainainen ruokailujen pulmikointi osoittautui pitkän päälle liian raskaaksi. Jonkin aikaa sitä jaksoi elää muovikuppien kanssa Tupperware-elämää, olihan siinä sitä itsekontrollin hohtoakin. Lopulta kuitenkin alistuin eristäytymään omiin oloihini paistijauhelihan ja riisikippojen pariin.

Toisin oli tässä välissä kun ruokailut menivät siihen toiseen äärilaitaan, eli who cares-meiningille. Usein sosiaaliset tilanteet limittyvät yhteen syömisen (ja juomisen) kanssa, ja kait ihan hyvä niin. Mikäs sen mukavampaa kuin syödä hyvin erinomaisessa seurassa. Paitsi jos se “oikeuttaa törttöilyyn” omaa itseä ja kehoaan kohtaan. Aika monet wingsit tuplasoossilla tuli edellisekesänä esim. vetästyä…



Onneksi olen oppinut hiljalleen taas ajattelemaan, että ulkona on ihan okei syödä, jos tekee jo alunperin järkeviä valintoja. Varsinkin lounastaminen on muuttunut ainakin Helsingissä tosi helpoksi. Valikoima terveellisen, ravinnerikkaan ja ei-kovin-kaloripitoisen ruuan osalta kasvaa koko ajan.

Itse etä- ja matkatyöläisenä syön usein lounaani kodin ulkopuolella. Olenkin löytänyt muutaman suosikkimestan, jotka tähän ajattelin listata. Tiedän, että osa näistä löytyy muualtakin Suomesta, vaikkakaan ei kaikki. Mutta ehkä jotain vastaavaa on myös muissa kaupungeissa?

Kahvila Moko (Punavuori ja Sörnäinen)

Mainiot salaattiannokset. Noin kympillä saa ison satsin salaattia, jonka pohjana on jäävuorisalaatti, tomaatti ja kurkku. Lisäkkeeksi saa valita kuudesta tai seitsemästä eri vaihtoehdosta kolmea. Omat suosikkini ovat tietysti aina kana ja feta, sekä joku valikoiman vaihtuvista kasvislisukkeista, esim. hernemousse. Lisäksi hintaan kuuluu erinomaiset öljykastikkeet ja halutessa leipä.

Ravintola Factory (Tavaratalo Aleksi 13)

Ihana, runsas, monipuolinen ja vaihtuva salaattibaari. Noin kympin hinnalla saa salaattipohjan lisukkeeksi valita useampaa sorttia valtavasta määrästä erilaisia proteniinin lähteitä (kalaa, kanaa, katkarapuja, juustoja jne), vihannes/hedelmävaihtoehtoja (artisokkaa, paprikoita, marinoituja sipuleita, eri meloneja, parsaa yms.) ja siemeniä tai pähkinöitä. Kastikkeissa on lukuisia vaihtoehtoja, myös öljyttömiä ja vähäkalorisempia versioita. Hintaan kuuluu leipä.

Yamato Sushi (Iso Roba)

Vannoutuneena sushin rakastajana herkullisinta lounasta on tietysti sushi. Erityisesti treenipäivinä tai peliä edeltävänä päivänä valitsen usein tämän ravintolan. Yamatossa on mielestäni Helsingin paras sushi buffet. Hintaa on n. yksitoista euroa ja siihen sisältyy misokeitto, salaattibaari, valtava valikoima erilaisia susheja (myös vege), sekä pari kolme erilaista lämminruokavaihtoehtoa (kiinalaista tai thaimaalaista). Lisäksi samalla rahalla saa vielä kahvin ja jälkiruokaleivonnaisen. Olen joka kerta saanut Yamatossa tuoretta, juuri valmistettua sushia, jossa ei ole kursailtu kalan määrällä. Suosittelen superlämpimästi. Ei liene tarpeen mainita, että friteeratut kanat, kiinalaiset soossit ja tiikerikakut jää tällä hetkellä muiden syötäväksi.

Subway (joka paikassa)

Subway on valintani silloin kun en mitään muuta jaksa, kerkiä, halua tai koen, että haluan jotain vähän “pikaruokamaisempaa” vaihtelua arkeeni. Konsepti taitaa olla niin tuttu, että sitä on turha sen enempää esitellä. Toki Subissakin täytyy käyttää järkeä. Kastikkeissa on merkittäviä eroja kaloripitoisuudessa ja myyjät osaavat kyllä neuvoa jos niistä kyselee. Sanomattakin on selvää, että suosin sämpylässä täysjyväleipää, enkä änkeä annokseeni majoneesisörsseleitä. Kokonaisen leivän syön yleensä kahdessa eri erässä, pieneeen välipalaan riittää puolikaskin.

Ja vielä lopuksi vasta hokaamani uusi K-kauppojen salaattibaari. Sillä on joku hieno nimikin, mutta en sitä nyt tähän hätään muista. Useissa isommissa K-Marketeissa on nykyisin iso, runsaasti erilaisia kasviksia ja proteiininlähteitä sisältävä painon mukaan hinnoiteltava self service-salaattibuffa. Näitä haen jos joudun syömään lounasta tai välipalaa puiston penkillä tai vaihtaessani paikkaa treeneistä toisiin. Hyvää, tuoretta ja järkevästi valiten myös ravitsevaa ja laihduttajalle sopivaa perusmurkinaa.

Näin reissutyöläisenä olisi kiva kuulla vinkkejä myös muualta Suomesta. Missä syötte terveellistä lounasta esim. Turussa, Porissa, Tampereella, Lahdessa, Mikkelissä, Kuopiossa, Kotkassa, Lappeenrannassa, Oulussa jne? Kaikki kaupungit kiinnostaa joihin jotain maantietä pitkin pääsee. Auttakee?

Herätyskello soi toisena kisapäivänä kl 6:00 ja kävin hakemassa aamupalan huolto-asemalta, vaikkei nytkään ruoka maistunut. Toivon paljon, ettei tulevaisuudessa tällaista pahoinvointia ilmene kisoissa. Se vaikeuttaa keskittymistä ja koko kokemus ei ole niin kiva kun voisi olla. Pahoinvointi johtui varmasti jännityksestä ja on osa koko touhua, joten turha sitä on jäädä jälkeenpäin miettimään.

Tässä lajissa minulla oli ehkä vähäisimmät paineet, koska kaikki kilpailijat tekivät liikkeitä samaan aikaan. Silloin fokus on täysin itsessä – ei ohikiitävässä kanssakilpailijassa. Viivajuoksu tuntui melko pitkältä, mutta meni ihan hyvin – siinä pystyin kiristämään tahtia loppua kohden. Renkailla tavoite oli tehdä yksi tai kaksi MU:ta, kahdesta olisin todella iloinen. Kaksi onnistui! Kahvakuula-liikettä olin tehnyt joskus aikaisemmin ja tiesin, että tuo osio voisi mennä ihan hyvin. Se menikin ihan hyvin. Tämän lajin jälkeen en ollut mitenkään fyysisesti todella loppu, mutta pahoinvointia oli aika paljon. Tämän lajin jälkeen jatkoi 30 parasta naista ja miestä semifinaaleihin ja olin yksi heistä.

Aah… mun näköinen laji, nuo raskaat maastavedot lähinnä. Boksihypyissä en ole niin nopea, mutta tuplanarut menevät useimmiten ihan hyvin. Tein kaikki maastavedot putkeen ja tuplanarut menivät putkeen tai parissa osassa. Olin tyytyväinen suorituksestani, vaikka valmentajieni mielestä olisin voinut tehdä lajin vielä nopeammin. Oikeassahan ne olivat, mutta onneksi suoritus takasi minulle finaalipaikan ja pääsin kovimpien tyttöjen joukkoon vielä vähän jumppailemaan. Huikean hyvä fiilis, ehkä paras fiilis koko viikonlopun aikana. Olin ylpeä itsestäni. Mikä hienointa – perheeni oli tullut paikalle katsomaan kun sain vietyä itseni finaaliin. Vanhin sisko ei päässyt paikalle, mutta hän on maailmanmestaruuskisoissa… joten antakoot hänelle tämän anteeksi, heheh.

Viikonloppu oli raskas, mutta kisat olivat erittäin hyvin järjestetyt. Se, että kisat olivat ulkona helpottivat urheilijoiden ja katsojien oloa huomattavasti. Kisat olivat myös tällä kertaa kaksipäiväiset, se oli todella hyvä juttu. Nyt ei tarvinnut yhdessä päivässä viedä kehoa äärimmäisyyksiin. 

Teen Karjalan Kovin 2014 -kisoista kaksi raporttia, kisapäivä 1 ja kisapäivä 2 (: Mulla on paljon kuvia ja tekstiä jaettavana, tällä tavalla ei tule liikaa kerralla. Käyn kaikki lajit läpi, jos haluatte lukea tarkemmin mitä kaikkea tuli viikonloppuna tehtyä ja millä fiiliksillä tällaisen kisaviikonlopun kestin!

Kuva: Pasi Lahtinen

Ensimmäinen laji tehtiin lauantai-aamuna aurinkoisella säällä. Laji oli kestävyyspainotteinen – paljon juoksua ja valakyykkyjä. Tämä oli hyvä laji, joka olisi voinut olla mulle sopiva, jos olisin ollut fiksu. En ollut.

Kisat alkoivat hieman huonosti. Kaksi ensimmäistä kierrosta meni hyvin – juoksin maltillisesti ja tein valakyykyt putkeen. En antanut sen häiritä jos muut juoksivat ohitseni, keskityin vain itseeni ja suunnittelin kiristää tahtia pikkuhiljaa. Kolmannella kierroksella valakyykyissä aloin mokailemaan ja tanko ei enään pysynyt ylhäällä. Yläselkä väsyi koska en pitänyt painoa kantapäillä – tanko pääsi liian eteen kyykyissä ja tekniikka alkoi hajoilemaan. Minun olisi pitänyt tehdä kolmannen kierroksen valakyykyt kahdessa tai kolmessa osassa – esim. 6+4 tai 4+4+2. Menetin ehkä minuutin kuin en keskittynyt tarpeeksi. Pystyin kuitenkin keräämään itseni ja loppu meni ihan hyvin. Ei siis tapahtunut mitään katastrofaalista mokaa, mutta ei laji nappiinkaan mennyt. Tiesin kuitenkin, että on paljon lajeja jäljellä ja pystyn parantamaan sijoitustani vielä.

Venyttelyä ja rauhoittumista

Kuva: Pasi Lahtinen

Kuva: Klaus Käyhkö

Kuva: Arttu Muukkonen

Kuva: Klaus Käyhkö

Kuva: Pasi Lahtinen

Kuva: Klaus Käyhkö

Kuva: Arttu Muukkonen

Olin myös iloinen työntöennätyksestä, en ollut tehnyt raskaita työntöjä pitkään aikaan. Kaikki liikkeet tein raakana, eli en mennyt kyykkyyn vastaanotossa. Tämä siksi, koska kyykkyni ei ollut viime aikoina tuntunut varmalta.

Työntö 77,5kg VIDEO.

Kuva: Timo Koponen

Kuva: Timo Koponen