StefanieHagelstam.com STEFFIT by Stefanie Hagelstam

Edellisen postauksen jatkeena mieleeni tuli epäterveellinen syöminen huonon ruokahalun takia, tai sen takia ettei “tee mieli” terveellisiä vaihtoehtoja. Olen itse jonkun aikaa syönyt hieman epäterveellisesti verrattuna aikaisimpaan syömistottumuksiin. Olen syönyt melko vähän kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Nuo ovat kuitenkin parhaimpia vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteitä, edistävät hyvää vatsan toimintaa ja parantavat yleisesti hyvinvointia. Näitä luonnon antimia kannattaa siis ehdottomasti lisätä ruokavalioon, jos niitä ei siellä yleisesti näy!

Syy epäterveelliseen ruokailutottumukseen on yleensä tottumisasia. Ollaan totuttu syömään tiettyjä ruokia tiettyyn aikaan. Joidenkin kohdalla ruokailu voi olla lähinnä pikaruokaa ja ruokailuajat voivat olla hieman sekaisin. Näitä tottumuksia voi kuitenkin muuttaa, jos on valmis hieman tsemppaamaan asian eteen. Muutoksissa menee aina aikaa. Olen kuullut, että kaksi ensimmäistä viikkoa olisivat ne kriittisimmät ja vaikeimmat. Sen jälkeen uudenlainen tottumus helpottaisi ja siitä tulisi enemmänkin arkea. Tämä on tietenkin yksilöllistä. Tärkeintä on tiedostaa, että muutokset ovat meille kaikille aina alussa vaikeita syystä tai toisesta. Ne helpottuvat ajan myötä.

Oma ruokailuni on ollut tärkeimmillään kaloripitoista ja täyttävää, ja rehut ovat jääneet vähäisimmiksi – aika äijämäistä ruokailua, hehe. Syön kyllä mielummin sillä tavalla, sen sijaan että stressaisin hirveesti syömisestä. Onneksi tässäkin tilanteessa on olemassa monta välimaastoa! Jos kuitenkin punnitsetaan jokainen suupala ja syödään hyvin kaloriniukkaasti SITEN, että se aiheuttaa stressiä, on ruokailu omasta mielestäni epäterveellistä – vaikka se paperilla kuulostaisikin superterveelliseltä. Jos ruokailu ei aiheuta stressiä, ahdistusta, ahmimista tai vastaavaa on se optimaalisempaa. Pitää olla itselleen rehellinen!

Syy vähän huonompaan ruokailuun on ollut lähinnä hieman huono ruokahalu. Se on välillä ollut hieman outoa – on ollut nälkä mutta ruokaa ei ole tehnyt mieli, ei ainakaan kasviksia. Olen siis tahallani syönyt kaloripitoista ruokaa, etten laihtuisi ja jotta jaksaisi treenata.

🙂 Näin lisään kasviksia, marjoja ja hedelmiä ruokavaliooni 🙂

– Aamupuroon laitan banaania, mustikoita tai kiwi-hedelmää

– Syön aina kasviksia ruokailun yhteydessä – minitomaatteja tai kurkkua

– Pilkon muovirasioihin valmiiksi kasviksia – esim. porkkapaloja ja porkkanaraastetta. Näin helpottuu kasvisten syöminen

– Koitan juoda enemmän smoothieita viikon aikana

– Superfoodit tekevät ruokavaliosta vielä astetta terveellisemmän

Siinä pari vinkkiä, miten tekin voitte myös lisätä terveellisiä ruoka-aineita ruokavalioonne. Muitakin vinkkejä saa mielellään antaa, on aika taas saada kaikki tarvittavat vitamiinit puhtaan ruoan kautta!

Onko joku lukijoista onnistunut muuttamaan ruokailutottumuksiaan selvästi huonosta ruokailusta, terveellisempään? Mitä muutoksia teitte? Kauan siinä meni, etteivät muutokset enää tuntuneet väkisin väännetyiltä? Luen mielelläni henkilökohtaisia tarinoita aiheesta!

ps. Ansku teki musta kivan haastiksen , voitte lukea sen tästä 🙂

x Steffi

Välillä sitä kuulee ja näkee tietynlaista kapinallista ajattelua terveellisiä elämäntapoja kohtaan. Tämä on aihe, jonka uskon olevan tietynlainen vastahyökkäys terveysbuumia kohtaan. Siitä voi kuitenkin seuraa entistä huonompi terveys, vaikka osaan kyllä ymmärtää tuon ajattelutavan. Tietyllä tavalla kapinoiva henkilö haluaa näyttää muille, ettei ole yhtään “fitness” koska hän on saanut tarpeekseen siitä, että siitä pauhataan joka puolella. Älkää kuitenkaan antako muiden stereotypien pilata omaa terveyttä. Älkää turhautuko oman terveytenne kustannuksella mediassa näkyviin buumeihin tai äärirajoihin.

Tarkoitan tällä kapinallisella ajattelutavalla sitä, että esim. epäterveellisesti syövä syö entistä epäterveellisemmin ja samalla “pilkkaa” treenityyppejä tai buumeja. Henkilö, jonka keho ja mieli kaipaisi liikuntaa liikkuu entistä vähemmän, koska ei halua samaistua “jumppapirkkoihin“. Sellaisen super-reipas elämä tuntuu mahdollisesti olevan niin kaukana omastaan, että siihen rooliin on liian vaikea samaistua tai siihen ei haluta samaistua.

On kuitenkin olemassa välimaastoja. Vaikka kuinka paljon välimaastoja! On todella OK liikkua “vain” kerran viikossa tai syödä “vain” yhtenä päivänä viikossa terveellisesti, jos lähtökohta on liikkumattomuus ja jokapäiväinen herkuttelu. Pienin askelin kohti parempaa terveyttä – sillä tavoin saadaan siitä pysyvää.

Välillä joku tuntematon tai puolituttu on ihmetellyt miten vaikka syön herkkuja tai käyn ulkona juhlimassa. Syy on siinä, etten ole sellainen tyyppi, joka vetää asioita äärirajoille. En ole ainakaan ollut sellainen hyvin pitkään aikaan. Okej, ehkä lajini (CF) tietyllä tavalla on sellainen, mutten minä paiski niitä rääkkitreenejäkään päivät pitkät. Kilpailut ovat ääritilanteita, jotka eroavat paljon normitreeneistä. Treenaan lähes päivittäin mutta fiksummin, kuin ikinä. Syön suklaata ja pekonia ja välillä käyn ulkona. Tällä hetkellä koitan syödä hieman enemmän kasviksia ja marjoja. Se on mun elämäntyyli.

Pitää karsia elämästään ainoastaan sen verran minkä pystyy ja lopputuloksessa näkyy miten olet panostanut tai ollut panostamatta. Jos kuitenkin väkisin väännettään jotain itselleen sopimattomalla tyylillä, on lopputulos usein rajallinen. Uskon siihen, että “totuus” tulee aina ilmi.

Terveellisissä elämäntavoissa ei kannata elää joko-tai/kaikki tai ei mitään periaatteilla, ei kannata harrastaa (pika)dieettejä, ei tehdä radikaaleja muutoksia “sitten maanantaina” eikä passivoitua muiden ns. rasittavien stereotyypien takia. 

 

Keksi ja kehitä oma tie, oma terveellinen tapasi elää, jotta sinun elämänlaadusta tulee parempi. Kun voit hyvin, olet yleensä myös hyvä muille.

Oletteko muuten huomanneet myös sen, että ihmiset jotka käyvät läpi vaikeita asioita ovat usein melko itsekeskeisiä? Älkää suuttuko mulle nyt tästä suorasanaisuudesta tai olko marttyyreja, mä olen oivaltanut tämän ihan oman tyhmyyden kautta. Kun omassa elämässä on vaikeita asioita, joita on haastavaa käsitellä, siirtyy ajattelu helposti jopa liikaa itseensä. Puhutaan aika paljon itsestään ja harmitellaan omaa oloa. Jäädään helposti “jumittamaan” paikoilleen, sen sijaan että päästäisiin eteenpäin antamalla hetken kaikkien tuhansien ajatusten olla.* (*lisätty tekstiin jälkeenpäin)

Juttelin jonkun aikaa sitten kaverini kanssa ja hänen mielestään tietyllä tavalla henkinen hyvinvointi, meditointi ja ns. sisäinen ajattelu on ymmärretty hieman väärin. Liian moni keskittyy hullun tiukasti omiin ajatuksiinsa analysoiden jokaista sekuntia, tavoitteena täydellinen mielenterveys. Parempi tapa löytää se ja henkinen hyvinvointi voisi olla kääntää katse ulospäin. Silloin se maailma myös aukeaa uudella tavalla ja itseään ei tarvitse analysoida joka hetkessä. Let go, kuten ranteessani lukee, ja asiat järjestyy omalla hienolla tavallaan.

Kuvat: Sandra ja Valtteri Sandberg

x Steffi

Moikka moi (: Lopputyö on esitetty ja palautettu, enää pari kurssia jäljellä ja pian voin  kutsua itseäni liikunnanohjaajksi. Tuota nimikettä ollaan kai vaihtamassa liikuntapedagogiksi. Suunnitelmissa on tehdä tänne blogin puolelle kirjoitus lopputyöstäni, joka oli kirjallisuuskatsaus otsikolla “Fyysinen aktiivisuus ja masennus“.

Ajattelin vaihteeksi kertoa teille hieman miten treenit kulkee ja jakaa ajatuksia harjoittelun ja kisaamisen ympärillä. Viime postauksessa kerroin polviongelmistani, jotka rajoittivat treenaamista. Ilokseni voin todeta, että fiksulla harjoittelulla ja kärsivällisyydellä olen saanut ongelman ratkaistua. Vaivan takia ei kannata jäädä harmittelemaan, vaan hakea aktiivisesti apua kunnes sitä löytyy.

Olen siitä asti, kun päätin pitää tauon CrossFitissä kisaamisesta, pitänyt kilpailut mielessäni. Siitä on hieman yli vuosi. Alussa ne olivat kaukaisia ajatuksia. Ajattelin, että kisaan seuraavan kerran vain jos se oikeasti tuntuu todella hyvältä. Olen koko ajan päässyt lähemmäksi konkreettista tavoitetta ja nyt alkaa tuntumaan siltä, että olisin valmis. Tähtäimessä ovat siis Winter War 2016 ja nuo skabat lähestyvät aika hurjaa tahtia! Välillä on itsevarma olo, toisinaan havahdun taas siihen, että on sata asiaa mitä pitäisi vielä hioa. Teen karsinnat ja pääsen toivottavasti kisaamaan. Mukaan pääsee vain 32 parasta naista ja 32 miestä, joten nyt pitää todellakin tehdä töitä päästäkseen mukaan. Karsinnat alkavat joulukuussa.

Olen kilpaillut painonnostossa kerran ja seuraava kerta on nyt lauantaina. Jos kisat menee hyvin, niin pääsen painonnoston SM-kisoihin! En ota painonnostokisoista samanlaista painetta, kuin CF-kisoista. Painonnostossa on mielestäni helpompi keskittyä ainoastaan omiin nostoihin ja tekemiseen. CF:ssä kisaaminen vaatii kovaa päätä, koska kanssakilpailijat kirittävät konkreettisesti koko ajan vieressä. Toki painonnostossa kaikki on niistä yksittäisistä nostoista kiinni ja kaikki tuijoittavat sinua noston aikana. CF:ssä riittää, että on melko hyvä kaikessa. Itse asiassa yhdessäkään tietyssä lajissa ei tarvitse edes olla paras voittaakseen kisat.

Painonnosto on oleellinen osa CrossFittiä, mutta näiden kahden lajin harjoittelu eivät täysin kävele käsi kädessä. CF on ja pysyy minulla edelleen ykkösprioriteettina, mutta painonnostokisoissa käyn koittamassa uusia ennätyksiä ja hankkimaan lisää kilpailukokemusta. Mulla on todella taitavia valmentajia ympärilläni painonnostossa, jotka toivottavasti kulkevat mukana vielä vuosia.

Treenaan nyt fiksummin, kuin luultavasti koskaan. Jos minulla on vaikka ollut raskas koulupäivä, olen nukkunut huonosti tai en ole syönyt tarpeeksi, muokkaan päivän harjoitusta sen mukaan. Tiedän melko hyvin mihin pystyn ja myös mihin vedän rajat, mutta “epäonnistumisia” tulee kuitenkin välillä. En treenaa jos en pysty tekemään sitä kunnolla, viime viikolla oli esimerkiksi pakko jättää treenit kesken. Toki mulla on ne tietyt harjoitukset, mitä haluan viikon aikana saada tehtyä. Toivon mukaan voin ensi vuoden puolella tehdä hieman lisää töitä blogin parissa. Sen pitäisi onnistua.

Suurimmassa fokuksessa harjoittelussani on nyt painonnosto, peruskestävyys ja kehonhuolto. Noihin menee eniten tunteja ja tarkasti miettien käytän kehonhuoltoon eniten aikaa noista. Tylsäähän se välillä on, mutta tuottaa tulosta.

Konkreettisia tuloksia on tullut painonnostossa. Tempauksessa olen nostanut 67,5kg kerran ja 65kg kahtena eri kertana. Työnnössä en ole tehnyt uutta enkkaa, mutta uskoisin sen tulevan lauantaina. Huomasin syyn, miksi nuo tempaukset onnistuivat niin hyvin – minua ei pelottanut. Tempaus voi olla joskus “pelottava” ja nostot ovat usein “päästä kiinni”. Kun pääsee pelosta eroon, uskoisin että ollaan jo aika pitkällä. Ihan sama jos tulee feilejä, niistä oppii sitten. Etukyykyssäkin tuli myös ennätys – 90kg x 2. Noita videoita löytyy instagramistani @steffit 🙂

Tällaiset ennätykset ovat urheilun hienoimpia puolia ja olen odottanut näitä fiiliksiä vuoden. Uskon, että tiedätte sen tunteen, kun saa ensimmäisen leuanvedon tehtyä, juoksee ekan 5 kilsan pysähtymättä tai tekee uuden maastavetoennätyksen. Ne on niitä huippukivoja fiiliksiä urheilussa. Usein kuulee itsensävähättelyä tyyliin “no se ei nyt ole mitään verrattuna henkilöön x“, voi olla että itsekin sorrun sellaiseen ajatteluun välillä. Se on ihan sama mitä muut tekee, ennätyksen ovat aina ennätyksiä ja niistä saa olla ylpeitä! Kenenkään muuhun ei pidä verrata tuloksiaan, kuin itseensä!

Kerron teille sitten miten kisailut etenee (:

Kuvat: Sandra

x Steffi

Nyt avaan teille lukijoille asiaa polviongelmistani ja miten pääsin niistä eroon. Tässä postauksessa käsittelen minun vaivaani ja keinojani, mutta polviongelmia on tietenkin lukuisia joten ne metodit jotka toimivat minulle ei välttämättä toimi teille. Voitte käyttää samankaltaisia keinoja ja henkilöitä jos teillä on jotain haasteita, jotka rajoittavat teitä harrastuksenne parissa tai/ja arkielämässä. Näitä menetelmiä voi miettiä jos haluatte maksimoida suorituksianne salilla tai parantaa hyvinvointianne yleisesti. Toivottavasti tästä on teille apua! Bloggaaminen on parasta kun sekä minä, että te lukijat saavat näistä kirjoituksista jotakin irti

Mitä kävi?

Pian jo vuosi sitten päätin ottaa hetkeksi kilpailutavoitteet CrossFitissä pois kalenterista ja keskittyä ainoastaan fiilistreenaamiseen, eli tehdä vain sellaisia harjoituksia jotka toivat minulle hyvän mielen. Juoksu tuo minulle aina hyvän mielen! Joten minähän juoksin ja useasti. Tekniikkaa juoksussani ei ole hiottu joten mm. siitä syystä ja äkillisestä runsaasta juoksumäärästä juoksin vasemman polveni kipeäksi. Yhden viikon aikana taisin juosta viidesti viikossa jonka seuraksena polvivaiva alkoi. Juoksu on minulle kuin terapiaa ja kun henkistä puolta halutaan korjata, jää helposti fyysinen puoli toissijaiseksi. Kohtuutta ei siis vaan ollut tarpeeksi.

Miten se rajoitti urheilemistani?

Vähensin juoksua, venyttelin ja koitin päästä polviongelman jyvälle. Ei auttanut, joten menin lääkärin luo. Käveleminen sattui ja varsinkin rappukävely tai tuolilta nousu pisti ikävästi vasemman polven sisäosaan päivittäin. Lääkäri antoi analyysiksi hyppääjän polven ja buranakuurin. Kuuri ei valitettavasti auttanut.

Menin urheilulääkärin puheille ja päädyin magneettikuvaukseen. Polvessa ei enää ollut hyppääjän polvea, vaan “fat pad impignement” ja mahdollisesti myös jotain muuta. Tähän oli pari erilaista parannusta. Viimeisimpänä oli leikkaus mutta me lähdettiin lääkärin kanssa suunnittelemaan kuntoutusta ja käännyin muutaman eri ammattilaisen käsiin, joista kerron tässä postauksessa.

Polviongelmat rajoittivat tekemistäni sen verran, että juokseminen, painonnosto, kaikki kyykyt ja hypyt jäivät pois treeneistä yli puoleksi vuodeksi. Se tietenkin harmitti. Haluan kilpailla CrossFitissä ja varsinkin painonnoston poisjääminen harmitti, sillä niin teknistä lajia ei saada “noin vaan” kuntoon hyväksi. Tietenkin juoksun pois jättäminen harmitti myös, sillä nyt en päässyt sitä kautta luomaan itselleni henkistä hyvinvointia.

Miten pääsin vaivasta eroon?

Sitten päästään niihin menetelmiin, joilla onneksi sain polven kuntoon. Levolla oli varmasti osansa, mutta lähinnä tuntui siltä, että ongelmat alkoivat vasta ratketa kun niihin aktiivisesti paneuduin. Olen siis polvea kuntouttanut monella eri tapaa. Tässä mun luottohenkilöt ja paikat!

Fibaco – Topi Lösönen

Fibaco on monipuolisesti hyvinvointiin panostava valmennus- ja liikuntakeskus, joka sijaitsee Helsingissä Eteläsplanadilla. Fibacossa ohjaus sisältää lukuisia toiminnallisia menetelmiä, joilla korjataan ja kuntoutetaan yksilöllisesti juuri se haaste, joka asiakkaalla on. Topi korjaa virheasentojani kokonaisvaltaista kehonhallintaa tukevin ja aktivoivin liikkein käyttäen eri apuvälineitä hyödyksi, kuten kuminauhoja. Isoista painoista ei ole kyse, vaan oikeanlaisista, loogisesti ja progressiivisesti etenevistä liikkeistä, jotka luovat pohjaa omalle CrossFit-harjoittelulleni 🙂

CrossFit-harrastajalle Fibacossa säännöllinen käyminen on täydellinen tukiharjoittelumuoto kovan lajin koviin vaatimuksiin. Harjoittelussa kartoitetaan ja vaikutetaan lajitulosten kannalta oleellisiin tekijöihin ja maksimoidaan voimantuottoa. Harjoitteluun pääsee tutustumaan helposti varaamalla henkilökohtaisen tutustumistunnin tästä. 

Helsingin Urheiluhieronta – Teemu Eguavoen

Sen lisäksi, että tämä henkilö on jaksanut kuunnella murheitani ja tuonut niihin avartavia oivalluksia on hän erinomainen urheiluhieroja, jonka toivon pysyvän hierojanani loppuelämän. Manuaalinen hieronta on kaiken lisäksi ihanaa.

Fysioterapia – Veli-Pekka Mäkinen

Kyseinen fysioterapeutti on saanut minut monesti purskahtamaan nauruun. Hän on nimittäin korjannut joitakin asioita kehossani niin nopeasti, että virheasennot ovat korjantuneet silminnähtävästi. Hän antaa minulle päivittäisiä “kotiläksyjä”, joilla hitaasti mutta varmasti korjataan asioita, jotka ovat vaivanneet minua vuosia.

Kiropraktikka – Kristian Ekström

Kristianin menetelmiin kuuluu kuunteleminen ja toisen ymmärtäminen. Häntä kiinnostaa mitä henkilölle kuuluu kaikilla osa-alueilla. Hän mahdollisesti löytää yhteläisyyksiä fyysisestä kivusta ja henkisistä vaikeuksista. Kristian on kirjoittanut paljon kivusta, miten kipu ilmenee ja miten uhkantunteet tai tilanteet voivat ilmentyä fyysisenä kipuna. Alla Kristianin kuva.

Näitä keinoja olen säännöllisesti toteuttanut sitten vuodenvaihteen. Kerran viikossa tai kahdessa on jokin yllämainituista keinoista ollut osa kuntouttamista ja pari kuukautta sitten pystyin vihdoinkin toteamaan, että kuntoutus oli tuottanut tulosta.

Nämä kaikki henkilöt ymmärtävät ennen kaikkea sen, että henkisellä puolella on oma tarkoituksensa ja osansa sekä vammautumisessa että vammojen hoidossa. He kaikki ymmärtävät ihmistä kokonaisuutena, eikä vain robottimaisena fyysisenä olemuksena, joka korjataan “tuosta noin vain”. Olen erittäin kiitollinen, että olen päätynyt näiden ihmisten luo ja suosittelen kaikkia hyvin lämpimästi myös teille kaikille lukijoille.

Tämän lisäksi olen alkanut tekemään hyviä alkulämmittelyjä AINA ennen harjoituksia. Olen siis keskittynyt kehonhuoltoon entistä enemmän. Ennen kyykkyharjoitusta teen lähes aina seuraavat harjoitteet:

– Foam rullaaminen – Tsekatkaa Sport-lehdestä mun foam rullaus rituaalit 🙂

– Jääpallolla rullaaminen – Rullaan jalkapohjat ja pohkeet ennen harjoituista, nämä ohjeet ovat tulleet Fibacolta ja ovat olleet hyvin tehokkaita

– Aktiivinen venyttely ja kyykkyharjoituksia ilman kenkiä, painoja tai lisävarusteita

Siinä mun luottohenkilöitä ja keinoja saada polviongelmiin ja kaikkiin muihin virheasentoihin apua. Polviongelman lisäksi on tietty kaikenlaista muuta pientä vaivaa, kuten vinoja asentoja, lihasten vääränlainen aktivaatio ja lihasten aktivaatioiden vääränläinen järjestys.

Toki olin välillä hyvinkin turhautunut, mutta haasteita tulee aina eteen aktiivisessa harjoittelussa. Pienetkin vaivat kannattaa hoitaa kuntoon ennen kuin niistä tulee isompia vaivoja!

x Steffi

Huh, mikä päivä viime lauantai olikaan! Se alkoi itselläni siinä kl 7 aikaan ja loppui kl 21 jälkeen. Järjestäjät ja huikeat apujoukot raivasivat paikan tyhjäksi vielä kahden aikaan yöllä. Mun rooli näissä hienoissa kisoissa oli olla demo-urheilija! Mulla oli tosi kiva päivä 🙂

Käyn läpi hieman lajeja. Mietin niitä täällä blogissa hieman itseni kautta – miten olisin pärjännyt jos olisin osallistunut ja missä ne isoimmat heikkoukset olisivat olleet…

Päivä alkoi rengasdipeillä ja rinnallevedoilla. Rengasdippi voi olla melko haastava kehonpainoliike, varsinkin tytöille. Liike vaatii voimaa ja renkailla tehdyt dipit vaativat hieman enemmän taitoa, kun nojapuilla tehdyt. Kokonainen liikerata on CF:ssä erittäin tärkeää – vajanaisia liikkeitä ei hyväksytä. Dipeissä olkapäiden pitää olla ala-asennossa kyynärpäitä alempana ja ylä-asennossa käsien tulee olla täysin ojentuneet. Tämä tuotti vaikeuksia joillekkin urheilijoille ja jonkin verran no-reppejä näkyi. Itselleni olisi koitunut haasteeksi nimenomaan nämä dipit. Olen tehnyt niitä jonkun verran tämän vuoden puolella, mutta lisää pitää ehdottomasti tehdä. Voisin ehkä tehdä tämän treenin joku päivä, selvittääkseeni jos hyydyn täysin tai jos saan treenin jotenkin fiksusti vedettyä läpi.

Tätä lajia oli kivaa ja jännittävää seurata. Järjestäjille iso peukku tästä! Tässä siis parhaimmassa kunnossa oleva tyyppi joutui pisimpään tekemään töitä. Tanskalainen Julie Abildgaard teki 53 (!!!) toista 90 kilolla, uskomatonta touhua. Kyykyissä en olisi itse saanut montaa toistoa, push press olisi varmasti ollut mukavampi suorittaa. Tietenkin kyykkyharjoitus vie ponnistusvoimaa pois ja kuulinkin urheilijoilta, että jalkojen ja keskivartalon väsymys tuntui selvästi push presseissä. Tässä veikkaan, että moni teki uusia enkkoja. Onnittelut kaikille siitä! (:

Tämä olisi ollut minulle mukava laji. Olkapäät olisivat tietenkin olleet kovassa työssä, mutta uskon että olisin pitänyt tästä eniten. Tosin viimeksi kun tein tuplia, huomasin niiden olevan hieman kadoksissa. Ne pitää ehdottomasti saada kuntoon ennen seuraavia kisoja. Onneksi se on melko helppo asia korjata – pari kertaa viikossa aina tuplia lämmittelyksi.

Pitkä laji, jossa kokeiltiin kuinka kestäviä urheilijat ovat. Tässä olisi minulla tällä hetkellä kuntopuolella ollut hieman haasteita, mutta uskon, että kun kunto tässä paranee niin tällainen laji voisi olla mulle ihan kiva. Voisin tehdä tämän salilla silleen hallitusti joku päivä. Peruskuntotreeninä tämähän olisi aika mukava, kunhan vaan malttaa tehdä sen rauhallisesti. Nyt itse asiassa innostuin ja voisin tehdä tämän ensi viikolla, vaikkapa maanantaina.

Aikamoinen finaali! Näin rajua finaalia näin pitkän päivän päätteeksi en tiedä olenko ikinä nähnyt. Nyt olivat 10 parasta miestä ja naista todellakin koetuksella. Isot painot olivat kyseessä. Kaikki vetivät kuitenkin todella hienosti finaalilajit läpi. Totuushan on se, että vaikka demourheilija olin, en olisi voinut näyttää yleisölle ja urheilijoille tätä lajia. Nuo ovat mun tämänhetkiset maximipainot ja bar muscle up ei ole mikään varma homma. Ainoa liike jonka olisin noista “kylmilteen” osannut, olisivat nuo pistoolit. Kiitos siis Eppu finaalin demoamisesta 😀

Jos mietin tuota finaalilajia ja peilaan sitä omiin tulevaisuuden haaveisiin ja tavoitteisiin, voi helposti hieman usko loppua. Ja välillä se usko hetkeksi loppuukin! Se on osa tätä lajia, en lähde sitä sokerikuorruttamaan. Välillä on itsevarma olo, välillä ei ole. Liian pitkälle ei pidä siis koko ajan tuijottaa, pitää pilkkoa tavoitteet pienempiin osiin. Eiköhän kuitenkin alkuvuodesta kilpailla jo. Winter War 2016 on tavoitteeni. Joku muu saa demota sen ensi vuonna 🙂 Toivon myös, että Helsinki Showdown järjestetään ensi vuonna, olisi hienoa kilpailla siellä!

Inspiraatiota näistä kisoista sai, toivottavasti yleisökin sai inspistä omaan tekemiseen! Linda Manuella kirjoitti hyvän raportin kisoista. Naurahdin kun hän oivalsi, että tässä lajissa on parhaimman näköiset miehet. Samaa mieltä olen, tietenkin. Sen olen tiennyt jo piiitkiä aikoja sitten.

Katsokaa kaikki kuvat huikeista urheilijoista ja voittajista TÄSTÄ!

Nyt pidän itse kevyen viikon treenissäni ja ensi viikolla palaan taas säännölliseen harjoitteluun. Painonnostoa teen kolmesti viikossa ja yhdet kisatkin ovat tulossa tämän vuoden aikana. Toivottavasti silloin nousisi taas uudet enkat…

Seuraava postaus tulee olemaan postaus polviongelmistani ja miten pääsin niistä eroon!

Kuvat Mikko Pekkarinen/Helsinki Showdown

x Steffi

Yhteistyössä Helsinki Showdown