Tänään on Syömishäiriöliiton Älä laihduta -päivä. Ajattelin tehdä tästä päivästä postauksen! 🙂

Hyvin moni kokeilee elämänsä aikana erilaisia normaalista ruokailusta poikkeavia dieettejä. Nuorempana kokeilen itsekin paastoja, tiukkoja dieettejä ja muuta turhaa. Nyt en voisi edes kuvitella laittavani kehoani tiukalle dieetille. Arvostan kehoani sen verran, että annan sille tarpeeksi ravintoa. Jos olisin ylipainoinen, toivoisin olevani tarpeeksi järkevä etten sortuisi tiukkoihin dieetteihin. Oikotietä onneen ei ole.

Jotkut testailevat hyvin matalakalorisia dieettejä paremman vartalon toiveessa. Tiukat dieetit laihduttavat kyllä, mutta tulos on harvoin pysyvää ja voivat aiheuttaa vaivoja jopa loppuelämäksi. Siksi ruoalla ei kannata leikkiä. Kaikenikäisten ja kokoisten olisi toki hyvä pyrkiä terveelliseen ruokailuun. Jopa enemmän toivon kuitenkin nykyään, ettei ruoasta tehtäisi niin jättimäistä numeroa. Jos ruokailu stressaa ja on koko ajan mielessä, niin kannattaisi yrittää siirtyä pois pakonomaisesta ajattelutavasta ja mielummin ajatella vaikka hetken ruokaa elintärkeänä polttoaineena keholle, jotta voitaisiin päivän aikana hyvin. Olkaa lempeitä kehollenne ja antakaa sille kunnon ravintoa, ilman pakonomaista hifistelyä! Tietenkin ruokavaliota voi muuttaa terveellisemmäksi, muttei henkisen hyvinvoinnin kustannuksella..?

Tämä postaus on tästä eteenpäin suunnattu varsinkin treeni-fitness-terveysbloggaajille.

Olen bloggaajana tuntenut koko ajan enemmän vastuuta siitä mitä tulee ruokailuun, eri dieetteihin ja laihdutusmenetelmiin. Minua lievästi sanoen harmittaa se, että jotkut fitnessbloggaajat eivät ymmärrä ottaa vastuuta kirjoituksistaan. He kertovat omista tiukoista ja/tai hulluista kisadieeteistään tai kutsuvat itseään lihaviksi, kun he sitä eivät todellakaan ole. Ymmärrättekö bloggaajat, että nuoret tytöt (ja pojat) ovat hyvin suuri kohderyhmä (jos ei suurin) ja pitävät teitä esikuvinaan? Kun te kutsutte itseänne lihaviksi tai pulleaksi täysin ilman syytä, te epäsuorasti mahdollisesti vaikutatte myös niihin ala-aste/ylä-asteikäisiin tyttöihin ja poikiin, jotka alkavat dieettaamaan samalla tavalla, kuin te. He eivät ole menossa kisoihin eivätkä toteuta diettiä harkitusti, vaan syövät kouluruoan sijasta vain proteiinipatukan ja kuvailevat vatsalihaksiaan päivittäin, jotta näyttäisivät enemmän teiltä. He alkavat punnitsemaan joka suupalansa ja voivat kehittää itselleen syömishäiriön. Tämä ei sovi ainakaan nuoren tytön tai pojan elämään.

Milloin ruokailusta, meidän jokapäiväisestä normaalista tarpeesta, piti tulla niin monimutkaista?

Jos saisin päättää, niin toivoisin, että kaikki pitäisivät tiukan dieettinsä omana tietona ja jakaisivat blogeihin mielummin hyödyntävää tietoa ja inspiraatiota. Tietenkin asiat eivät voi aina mennä niin kuin toivoisi. Toivottavasti tämä avaa kuitenkin uudenlaisen ajattelutavan joillekin bloggaajille. Ehkä tällä postauksella joku saa kurkistettua touhuaan hieman ulkopuolisin silmin.

Haittaisiko ketään, jos pitäisitte tiukoista dieeteistänne hieman matalampaa meteliä? Ehkä silloin nuoremmat ymmärtäisivät, että kelpaavat juuri sellaisinaan kuin ovat? 

Ymmärrän toki, että joku voi saada positiivistakin inspiraatiota dieettipostauksesta, mutta onko se sen arvoista jos toinen saa siitä potkua syömishäiriöön? Ei olisi ainakaan huono idea ajatella asiaa monelta kantilta ennen postauksien julkaisemista! Eikö vain?

Toivon bloggaajilta hieman enemmän vastuuta.

Hyvää viikon jatkoa!

x Steffi

On olemassa yksi aihe, josta olen halunnut kirjoittaa pitkään mutten jostain syystä ole löytänyt siihen sopivaa hetkeä. Tämä olisi sopinut naisten päivän kunniaksi myös tänne. Nyt haluan kuitenkin kirjoittaa tästä vihdoinkin! Laitoin hetki sitten instagramiin seuraavan kuvan:

Siitä tuli mieleen, että on tärkeä puhua hieman naisten (ja miesten) erilaisuuksista. Joskus kun halutaan hakea hyväksyntää jollekin asialle, niin tyrmätään vastakohta alas. Tässä postauksessa puhun siitä, miten lihaksikasta tai kurvikasta kroppaa joskus ylistetään laihan kropan ehdoilla.

Näen joskus, että lihaksikasta tai kurvikkaampaa kroppaa yritetään laittaa parempaan valoon tyrmäämällä siro kroppa alas. Haetaan sille omalla ihanteelle tai mielipiteelle valtuuksia lyömällä vastakohta alas. Eihän siinä ole mitään järkeä??! Mikä tekee lihaksikkaista tai kurvikkaista vartalonmuodoista niin ylivoimaisen, että jonkun toisen olemus on alempiarvoinen ja muutoksen tarpeessa?

“I’m bringing booty back, go ahead and tell them skinny bitches that” ja “…fuck them skinny bitches“. Kuka tietää mitkä biisit kyseessä? Radiossa olleet jätthittejä. Nämä ovat ihan meneviä biisejä, mutta jos noihin lauseihin hieman paneudutaan, niin eiväthän ne anna kaikkien kukkien kukkia. Ne hakevat vain epävarmalle itsetunnolle pönkitystä ja varmasti tuovat joillekin sirommille tai laihoille ihmisille hetkittäisesti huonon mielen. Ei näin!!! 🙁

Ei näin…

Siskoni on pienempi, kuin minä. Hän on aina ollut sirovartaloinen ja häntä on joskus siksi myös epäilty syömishäiriöstä. Hän on rakenteellisesti pienempi, kun minulla taas on leveämmät hartiat ja nykyään lihaksikkaampi vartalo urheilun takia. Painoeroakin on n. 15kg. En halua että hän, tai kukaan muu pienempi, tuntee alemmuuskompleksia “fitnessbuumin” yhteydessä. (ps. hän on antanut minun luvan puhua näistä asioista, itsekin kun hän mediassa on).

Voin mielelläni kuunnella treenijuttuja ja puhua niistä, mutta minulle on loppujen lopuksi ihan sama miten joku treenaa tai ei treenaa, ei se muuta mielipidettäni heistä ihmisenä. En tuomitse ketään treenaamattomuuden takia. Olen sitä mieltä, että urheilu tekee (lähes) kaikille hyvää, mutta jos siskoni mielestä kaikkien naisten pitäisi käyttää korkokenkiä, niin en mä sitä kuitenkaan usein tee eikä häntä se haittaa 😀

On tietenkin hyvä idea pyrkiä terveelliseen painoon, jotta riski sairastua vähenee. Urheilu toimii usein auttavan tekijänä monessa asiassa. Itsetunnon parantamisessa se voi myös toimia, mutta mielestäni on väärin saada valtuutta itsetunnolleen haistattamalla vastakohdalle pitkät.

Useamminhan ollaan törmätty vastakohtaiseen ilmiöön, eli siihen, että isokokoisempia lyödään lyttyyn saamalla hoikalle itselleen valtuutta. Se on ihan sama asia kummin päin asia menee. Saa ihannoida mitä ja ketä vaan, mutta ei muita pilkkaamalla, eihän?

Kuten tiedätte, blogistani saa ideoita ja toivon mukaan inspistä treenaamiseen. Se on ollut idea vuodesta 2012 asti. Tänne ei pidä tulla ottamaan paineita tai vähättelemään itseään. Täällä näkee lihaksia ja kovaa treeniä sekä järkevää syömistä. Niistä en kuitenkaan kirjoita pilkkaamalla jotain muuta.

Hoikat vartalot ovat aikasemmin olleet trendi, nykyään vahva keho ja lihakset ovat trendikkäitä. On hienoa, että vahva vartalo hyväksytään yleisesti ottaen nykyään, mutta vartalontyyppejä ei saisi mollata fitnessbuumin yhteydessä. Fitnessbuumi on tuonut paljon hyvää, mutta ei anneta sille mahdollisuutta tyrmätä laihempia alas!

Olit sitten siro tai fyysisesti vahva tai minkä rakenteinen vaan, tärkeintä on olla henkisesti sujut itsensä kanssa.

ps. tässä postauksessa oli paljon kirosanoja, pahoittelut siitä.

x Steffi

Ihanaa aurinkoista viikkoa kaikille! Jos joku ihmettelee postausten hieman vähäisempää määrää, niin syytän kouluani, hehe. Teen lopputyötä ja koitan laittaa siihen paljon aikaa, jotta se joskus valmistuisi. Nyt on tehokas meno päällä, joten paljon aikaa menee siihen. Hyvä niin.

Kuten aikaisemmin mainitsin, kirjoitan liikunnasta masennuksen hoitona ja koitan tuoda liikunnan kaikki hyvät psykologiset puolet esiin. Moni tietää, että treeni tuo hyvää fiilistä, mutta sitä ei mielestäni kuitenkaan tuoda tarpeeksi esille yhteiskunnallisella tasolla. Liikunta ei kuulu suomalaisiin suosituksiin masennuksen hoitona (vanhentunutta tietoa, vuoden 2004 jälkeen liikunta mainitaan Käypä Hoito -suosituksissa*). Paljon uusia tutkimuksia on tehty liikunnan tuomasta hyvästä olosta ja masennusoireiden lieventämisestä, joten mielestäni olisi hienoa jos tämä tuotaisiin kaikkien lääkäreiden ja alalla olevien tietoisuuteen. Liikunnan tulee kuitenkin olla mieluisaa, jotta siitä saataisiin hyötyjä, joten pakkoliikkumisesta ei ole kyse.  Jos liikuntaa ehdotettaisiin vaihto-ehtohoitona masentuneille ja alakuloisille potilaille lääkkeiden ja terapian lisäksi/sijasta, niin uskon, että voitaisiin saada pikkuhiljaa masentuneiden määrää laskemaan Suomessa. Tämä vaatisi toki mahdollistamista liikuntaan monelta eri taholta ja muita toimenpiteitä. 

Voi olla, että teen tänne blogiinkin lyhyen kyselyn aiheesta. Sana on edelleen kommenttiboksissa vapaa, jos joku haluaa jakaa tarinansa esim. koskien masennuslääkitystä tai vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Myös ns. huonot kokemukset saa jakaa ja kuuntelen kiinnostuksella myös miten jokin hoitomuoto ei ole tuottanut tulosta.

Lisää ajatuksia tästä aiheesta luultavasti tulossa tänne silloin tällöin. On myös mahdollista, että teen blogiini tekstin lopputyöstä, joka olisi varmasti blogihistoriani ammattimaisin teksti, hehe. Katsotaan. Jatketaan vielä bloggaamista kuitenkin melko yksinkertaisella linjalla 🙂

Kuva: Valtteri Sandberg

*http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo96351.pdf

Käypä Hoito 2015

x Steffi

Suuntasimme serkkuni kanssa aurinkolomalle ennen joulua. Suunnitelmissa on nukkua hyvin, rauhoittua ja liikkua joka päivä. Terveellinen ruoka on myös priorisoituna, melkoinen terveysloma tiedossa siis! Ideana on jakaa päivittäinen loma-aktiviteetti kuvien kautta tänne blogiin. Ehkä saatte niistä ideoita omiin lomiin tai muuten vaan terveysinspistä.

Päivän aktiviteetti: SNORKLAUS

Minulla on parin kuukauden ajan ollut itselläni hieman motivaatio-ongelmia liikkumisen kanssa, uskokaa tai älkää. Siitä asti kun lopetin toistaiseksi tavoitteellisen urheilemisen, en ole heti löytänyt mukamas tarpeeksi hyviä syitä treenaamiseen. Kuulostaa hassulta, kun tämän itse sanon, mutta se on totuus. Motivaattorilla motivaatio-ongemia… Tällä hetkellä liikun ainoastaan liikkumisen ilosta, joka on tietenkin hyvä asia. Haaveilen kyllä jo taas CrossFit-kilpailemisesta. En kuitenkaan osaa sanoa milloin olen henkisesti ja aikataulullisesti valmis aloittamaan taas kovan, lähes päivittäisen kilpaurheilijan harjoittelemisen. Yksi asia menee kuitenkin hyvin ja se on koulunkäynti. Olen saanut hyvin viimeiset koulutyöt aloitettua ja olisi ideaalista valmistua kesällä. Sen jälkeen pitäisin hieman kesälomaa ja sitten aloittaisin taas vetämään CF:ää täysillä kilpailuja varten. Sitten osallistuisin Winter Wareihin 2016 ja vuonna 2017 tai 2018 voittaisin ne 😀 Haha, nojoo, pitäähän sitä unelmoida 😉

“Miten pysyä aktiivisena lomalla” tulee olemaan täällä blogin puolella teemana parin viikon ajan. Uuden vuoden puolella teema muuttuu kevyemmäksi. Silloin nimittäin moni laihduttaa ja haluaa tehdä elämäntapamuutoksia, joten jutellaan enemmän terveellisimmistä ruoka-valinnoista ja miten saavuttaa tuloksia. Tietyllä tavalla motivoin itseänikin siinä samalla mm. syömään enemmän kasviksia. Aiheita saa toki ehdottaa!

PS. Teen lopputyöni liikunnasta masennuksen hoitona. Otsikko ei ole ihan päätetty vielä, mutta jotakin tuonnepäin! Minähän olen vahvasti sitä mieltä, että liikkumisella voidaan ehkäistä alakuloisuutta/huonoa fiilistä ja jopa hoitaa masennusta, siksi tämä oli hyvä aihe ottaa tutkittavaksi ja löytää iso kasa todisteita väittämiin. Tutkimustuloksia ja ajateltavaa tästä aiheesta tulossa myös tänne blogiin. Onko teillä tutkimuksia aiheista, jotka haluaisitte jakaa tänne? Olisin kiitollinen niistä! Saa myös jakaa omia ajatuksia tai kokemuksia aiheesta 🙂

Kivaa viikkoa!

x Steffi

Kiitos kaikille, jotka jakoivat tarinansa koskien stressaavaa ruoka-ajattelua. Osalle teistä tämä aihe on niin vaikea, että kerroitte kyynelien valuvan pitkin poskia omaa tekstiä kirjoittaessanne. Tarinat, jotka olen saanut sähköpostiini ovat koskeneet lähinnä 14-20 vuotiaita nuoria naisia, mutta seassa on myös vanhempia henkilöitä ja poikia.

Kommenttejanne lukiessani mieleeni tuli kaksi asiaa. Ensimmäinen näistä on huono asia – Ruokailusta otetaan selvästi liikaa paineita ja stressiä. Huomasin kuitenkin hyvänkin asian – 70 kommenttia ja kaikki tarinat, jotka olen saanut sähköpostiini, näyttävät sen ettette ole ongielmienne kanssa yksin. Stressiajattelusta pääsee eroon.

Yleisiä pointteja kommenteissa

– Huono omatunto ja itsensä moittiminen “lipsumisesta” sekoittaa mieltä.
– Fitnesskropan ihannointi tuo stressiä.
– Stressiajattelu salataan muilta.
– Stressiajattelu on osalle tuttua, mutta osa on myös pääsemässä siitä eroon.
– “Kaikki tai ei mitään” -ajattelutapa on yleinen. Kultainen keskitie ja tasapaino puuttuu.

SYYT

Olen itse miettinyt hieman syitä tähän ajattelutapaan ja lukenut teidän pohdiskeluja. Syyt ovat lähinnä seuraavat:

– Dieetit ja ruokatrendit. Riistiriitaiset tiedot, jotka sekoittavat pään. Mikä on oikeasti terveellistä ja mikä ei?

– Vääränlaisien esikuvien ihannointi. Photoshop-muokatut mallit tai erittäin matalan rasvaprosentin omaavat henkilöt. Fitness-ajattelu, jossa laihdutetaan epäterveellisin keinoin yhtä päivää varten. Liian ulkonäkökeskeinen ajattelu.

(En suosittele ei-kilpailevan henkilön ottamaan liikaa inspiraatiota fitnessmalleista. Jos saatte heistä inspistä siten, että liikutte terveyden vuoksi ja syötte hyvin terveyden vuoksi, voivat he toimia hyvänä inspiraationa. Jos he saavat teidät ajattelemaan itsestänne negatiivisia asioita, kuten “olen vain lihava“, “en ikinä ole tarpeeksi hyvässä kunnossa” tai “hän on parempi, kuin minä“, niin on aika vaihtaa esikuvan ihailemista johonkin toiseen.)

– Media. Mainokset, blogit, lehdet, TV, paineet lähipiirissä.

Ulkonäköpaineita ollaan koettu monessa sukupolvessa, eikä se ole mikään uusi ilmiö. Näitä asioita ei voida yleisesti muuttaa hetkessä, mutta omaa ajattelutapaa voidaan lähteä muuttaamaan tästä hetkestä lähtien.

Ymmärrän hyvin, että ruokailu voi olla stressaava. Laitoin lomamatkani aamupalakuvaan kaikki huonot asiat, joita voitaisiin pohtia ateriasta. Minä en kuitenkaan miettinyt noita asioita silloin, enkä mieti niitä jatkossakaan.

OMA TARINA

Kerron lyhyesti miten olen itse stressannut syömisestä ja miten olen päässyt stressaamisesta täysin eroon.

Yritin olla nuorempana laihempi. Ihailin laihaa olemusta ja ajattelin, että olisin onnellisempi ja halutumpi jos olisin laihempi. Olin todella väärässä. Yritin kuitenkin monesti laihduttaa erilaisilla epäterveellisillä menetelmillä – paastoja, dieettejä, ruokailun tarkkaa ylöskirjaamista, kalorien laskemista ja treeniä ainoastaan kalorinpoltto mielessä. Se ei tuottanut mitään muuta kun hetkellistä laihtumista, takaisin lihoamista ja sekavaa mieltä.

Asiat alkoivat muuttumaan kun aloitin aktiivisemman liikkumisen. Ulkonäköajattelu muuttui treenituloksien saavuttamiseksi. Osasin iloita tuloksia, jotka itse saavutin. Tuloksia vertailin joskus (vertailen) edelleen muihin, mutta jos tein jonkun uuden urheilullisen ennätyksen, vertasin tulosta lähinnä omaan vanhaan tulokseen ja olin ylpeä itsestäni. Parempi fyysinen olemus tapahtui luonnollisesti.

Ymmärrän kuitenkin, että kaikki eivät halua/voi liikkua 5 kertaa viikossa. Minun ajattelutapani kuitenkin alkoi muuttumaan jo silloin kun treenasin “vain” 1-2 kertaa lihaskuntoa ja 1-2 kertaa lenkkeilyä viikossa, eli 2-4 kertaa viikossa.

Liputan todella paljon urheilun puolesta. Kun laitat kehosi likoon, osaat myös paremmin ymmärtämään millaista ravintoa se oikeasti tarvitsee. Silloin ei mietitä “miten minun tulee syödä, jotta olisin mahdollisimman laiha” vaan “miten voisin syödä, jotta toimisin mahdollisimman hyvin“.

Tietättehän, että usein sanotaan, että 70% on kiinni ruokailusta ja 30% on kiinni liikkumisesta? Minä en oikein usko tuohon. Omalla kohdallani kaikki lähti liikkumisesta ja ruokailun laatu parani sen seurauksena. 100% on kiinni omasta ajattelutavasta!

Todella tärkeä asia muistaa omassa kehityksessä on se, että minulla meni yli vuosi päästä stressaavasta ajattelutavasta eroon, joten… Olkaahan tekin kärsivällisiä.

VINKIT

KÄRSIVÄLLISYYS – Aloita uudenlainen ajattelu jo tänään, mutta älä ole vihainen itsellesi, koska et tule saavuttamaan tuloksia heti. Jos pikkuhiljaa pyrit voimaan paremmin, tulet voimaan paremmin.

RAUHOITTUKAA – Muistakaa, että tietynlainen itsensäetsiskely kuuluu elämän eri vaiheisiin. Joskus ahdistaa, mutta nämä ovat hetkiä jotka tulevat menemään ohi. Haluan siksi, että te kaikki ruokastressaajat rauhoitutte ja jätätte sen stressin pikkuhiljaa pois, ette hyväksy sitä enää. Ette joudu ikuisesti kamppailemaan tämän asian kanssa. Jos haluatte vähentää ruokastressiä ja mietitte keinoja miten siinä onnistuisitte, olette jo hyvällä tiellä.

AJATELKAA ITSE – Älkää uskoko kaikkea mitä luette, kuulette, mitä kaveri sanoo tai mitä blogeissa lukee. Löytäkää oma tyyli syödä hyvin ja voimaan hyvin, jotta jaksatte. Pitää syödä hyvin, että jaksaa! Keskustelkaa läheisten kanssa asiasta – ehkä äiti tietää parhaiten? (:

STEFFIT-VINKKI –  Syökää hiilihydraatteja, proteiinia, rasvoja. Syökää kasviksia ja hedelmiä ja silloin kun on nälkä. Herkutelkaa välillä. Hankkikaa jokin urheilullinen harrastus, joka sopii juuri teille. Olkaa lempeitä kehollenne ja antakaa sille hyvää tavaraa. Puhtaat ruoka-aineet ovat jees. Juokaa tarpeeksi vettä. Muistakaa nauttia elämästä. Tehkää asioita, jotka tekevät teidät onnellisiksi. Antakaa mielelle lepoa. Tanssikaa ja hymyilkää.

Jos ruokavalionne on epäterveellinen, esim. syötte vain kerran päivässä/syötte paljon huonolaatuista ruokaa tai syötte isoja määriä karkkia joka päivä, on aika lähteä tekemään muutoksia pikkuhiljaa. Siitä voidaan jutella toisessa postauksessa jos siitä on kysyntää.

Tsekatkaa tämä kommentti:

Aina on toivoa. Voi olla, että matka on pitkä, mutta periksi ei ikinä anneta! (:

Toivottavasti tämä postaus auttaisi teitä uuteenlaiseen ajatteluun. Jos teillä on edes vähän parempi fiilis, olette oikealla tiellä. Tulkaa takaisin lukemaan tämä postaus jos ahdistus jatkuu.

Kuvat: Sandra