Osallistuin sunnuntaina Imperiumin CrossFit-salikisoihin, jossa kilpailivat CrossFit Herttoniemen, CrossFit Espoon ja CrossFit 10K:n halukkaat kilpailijat! En ollut ajatellut kisaavani vielä tänä vuonna, mutta nämä olivat aika pienimuotoiset, joten miksi ei hakea kokemusta ilman suurempia odotuksia? Fiiliskin oli hyvä, joten ajattelin, että hyvin voin testailla kuntoa jo nyt ilman suurempia valmisteluja. Tietenkin halusin kilpailuhullunmielisenä voittaa, en sitä voi kieltää. En voinut kuitenkaan suuttua itselleni jos en olisi voittanut, koska kunto ei ollut optimaalinen. Olen aikamoinen kisajännittäjä ja jännityksestä pääsee eroon vain kisaamalla 🙂

Viime kilpailut, joihin osallistuin, olivat Karjalan Kovimmat elokuussa 2014. Kilpailusijoitukseni oli fyysisesti parhaimpia, mutta muut asiat eivät olleet tasapainossa. Otin sen jälkeen kilpailemisesta tauon, vaihdoin pois kilpa-ympäristöstä ja seurasin rauhallisesti mitkä olivat oikeasti omat mielihalut lajin parissa.

Tämän vuoden aikana treenit ovat kulkeneet paremmin ja olen järjestänyt asioitani urheilun ympärille. Urheilu on tullut sydämmestä. Paljon on vielä tekemistä monella eri osa-alueella, joten mikään valmis paketti en todellakaan vielä ole. Olen kuitenkin iloinen, että fyysinen kunto paranee koko ajan. Tunteikkaana tyyppinä tiedän, että on paljon tekemistä henkisellä kantilla sekä urheilussa, että yksityiselämässä. Tästä tulossa itse asiassa kiva haastattelu parin kuukauden päästä yhteen kivaan lehteen! Siitä myöhemmin enemmän.

Olen ns. peruskestävyyskaudella. Olen tehnyt tämän vuoden aikana vain yhden kovan metcon-harjoituksen viikossa ja hionut voimaa, tekniikkaa, peruskestävyyttä ja voimistelua yhteensä 6-9 kertaa viikossa. Olen treenannut määrällisesti enemmän kuin ikinä, mutta tehoja on vähennetty.

Itse kilpaileminen sunnuntaina oli aika raskasta. Mukavaa periaatteessa oli vasta kun kisat oli tehty. Fiilis nyt on todella hyvä. Tässä lajit ja kuvia!

Event 1

21-15-9

Power snatch @25kg

Wall ball

Double under

Time: 5:45

Event 2

1Rm overhead squat in 7min

Result: 67,5kg 

Event 3

In 50sec:

max handstand walk (3m back and forth)

10sec break, then in 50sec:

max pistols, only one attempt per leg

10sec break, then in 50sec:

max L-sit

Result: 17m, 11 pistols (right leg only), 35sec

Event 4

100 double under

20 back squat @ 55kg

20 pull-ups

20 hang power clean @45kg

12 hand stand push-up

20 thruster @45kg

time cap 12min

Result: 10 thrusters (12min)

Nämä lajit olivat melko raskaat verrattuna muihin isompiin kisalajeihin ja nuo kaikki suoritettiin vain kolmessa tunnissa! Joten tämä ei ollutkaan ihan mikään pieni rykäisy.

Otin kilpailut tosissani, vaikka kyseessä oli “vain” salikisat. Osallistujien taso oli kovempi, kuin ajattelin ja lajit olivat myös kovempia, kuin odotin. Lajit tehtiin vielä hyvin lyhyessä ajassa, joten tässä tuli todella hyvää kilpailuharjoitusta. Voitto ei tullut helposti ja en ajatellut voittavani kun viimeistä lajia lähdin tekemään. Siinä löytyy henkisellä kantilla parannettavaa. Periksi ei anneta vasta kun koko työ on tehty!!! Minulla oli hieman huono luovuttaja-asenne päässäni lopussa.

Fyysisesti olen tyytyväinen kaikkiin suorituksiini paitsi L-sittiin ja viimeiseen lajiin. Taisin ylittää itseni varsinkin ensimmäisessä ja toisessa lajissa. Tästä on hyvä jatkaa! Oon todella kiitollinen kaikille valmentajille ja tukijoille. Analysointi jatkuu vielä 😀

Vahvuudet: Kilpailukokemus ja käytös lajien välissä, voimisteluharjoitukset, lajisuoritukset (rauhallisesti keskittymättä liikaa muihin, mutta kuitenkin käyttäen muita kirittäjänä). Riittävä vedenjuonti, hyvä nukkuminen, keskittymiskyky (paitsi viimeisessä lajissa, jolloin väsymys alkoi ottamaan valtaa).

Parannettavaa: Kuntoa (se tulee myöhemmin), tekniikoita, kilpailuhermoja edeltävinä päivinä (ruokahaluttomuutta ilmassa), kilpailuhermojen harjoittelua väsymyksestä huolimatta, asenne loppuun asti, usko itseensä.

Kilpailut olivat hyvä kokemus! Tunteet menivät edes ja takaisin, mutta fiilis nyt on erittäin hyvä. Jännitystä on taas alennettu ja osallistun luultavasti pian taas näihin salikisoihin, ehkä kahden kuukauden päästä.

Etureidet ja pakarat ovat eniten loppu, kun ne eivät ole joutuneet tällaseen työhön pitkään aikaan. Eilen tein ihan vain kävelyä ja tänään tein kevyitä tempauksia ja palauttava assault bike-treeni. Olen iloinen, että kilpailin, nyt ei tunnu suurelta kynnykseltä tehdä seuraava kilpailusuoritus. Pikkuhiljaa… 🙂

Heh, paljon tekstiä. Nää on mulle selvästi isoja ja tärkeitä juttuja. Voisin puhua näistä hommista tuntikausia, joten jos jollakin on jotain kysyttävää, niin annan mielelläni neuvoja ja keskustelen näistä jutuista jos haluatte. Toivottavasti saitte tekstistä jotain irti 🙂

Kuvat: Sandra

x Steffi

Hyvä nähdä, että edellinen postaus aiheutti keskustelua. Sain tosi paljon positiivista palautetta siitä. Negatiivista ei tullut yhtään, vaikka uskoisin kyllä, että osalle postaus ehkä tuntui hieman provosoivalta. Muistakaa, etten suutu jos annatte mulle negatiivista palautetta. Tietenkin toivon sitä rakentavassa muodossa, niin syntyy keskustelua/pohdintaa.

Lupasin kertoa teille treeneistäni! Joten tässä tulee sellainen postaus. Kuvat eivät ole treenipainoitteisia, vaan yhden kampanjan yhteydessä otettuja. Pitää käydä ottamassa uusia treenikuvia taas pian 😛

Jess, eli nyt ollaan menty parempaan suuntaan harjoittelussa. Jos kiinnostaa tietää mikä meni aikaisemmin hieman mönkään, voitte lukea siitä ensin tästä (syyskuu 2014) ja sitten tästä (tammikuu 2015).

Tällä hetkellä treenaan enemmän kuin aikaisemmin. Treenitehot ovat kuitenkin matalempia ja sen takia olen myös hyvin jaksanut treenata paljon. Palautumispostaukset ovat olleet myös itselleni suunnattuja, joten sieltä voitte nähdä (ja ottaa vinkkejä itsellenne!) miten palaudun, jotta jaksaisin treenata paljon. Treenien ohella on myös muuta elämää, joten kaikki elämäntilanteet tulee ottaa huomioon. Sosiaalisessa mediassa vain osa elämästäni tulee julki. Elämässä sattuu ja tapahtuu paljon asioita, jotka eivät päädy tänne.

Treenaan CrossFit Herttoniemen ohjelmoinnin mukaan = 3 treeniä, yksi vapaapäivä, 3 treeniä yksi vapaapäivä jne. Viikossa tulee 5-6 kertaa CrossFit-salilla käytyä. Silloin treenaan lähinnä voimaa ja CrossFit-tekniikoita. Metconeja, eli sykkeeltään ja lihaskestävyydeltään kovimpia treenejä, teen pari kertaa viikossa “kovaa” ja muut kerrat koitan himmailla niissä jonkin verran.

Uin kerran tai kaksi viikossa. Uintikurssini loppui juuri, mutta itselläni on vielä todella paljon hiottavaa vapaauinnin tekniikassa! Uin intervalleina tai peruskuntoalueella. Voi olla, että uin kesällä vähemmän ja lenkkeilen mielummin. Joskus lenkkeilen matalalla teholla, toisinaan intervallityylisesti ja kovemmilla sykkeillä. Polvi on mennyt parempaan päin ja voin jo juosta jonkun verran. Kesällähän on ihanaa nauttia ulkoilmasta.

Voimistelua tulee kerran tai kaksi viikkoon. Olen siitä todella innoissani, sillä tykkään siitä tosi paljon! Laura Kaipanen auttaa minua tässä asiassa. Voimistelusta on todella paljon hyötyä CF:ssä ja monella alan huipulla on voimistelutaustaa. Siinä oppii todella hyvin lajille ominaisia liikkeitä, kuten kehonhallintaa, käsilläkävelyä ja muscle-uppeja. Parasta on, että se on kivaa! Raskasta, mutta kivaa.

Tämän lisäksi joogailen fiiliksen mukaan. Yin jooga on edelleen ajankohtainen lemppari. Joogassa on suorittaminen kaukana, joten se on hyvää vastapainoa kovalle ja tavoittelliselle harjoitukselle.

Treenejä tulee siis yhteensä 7-10 viikkoon. Kevyitä viikkoja pidän fiiliksen mukaan 3-5 viikon välein. Jos ei sen viikon aikana tee mieli treenata yhtään, niin en sitä tee.

Itse voin treenata nämä määrät koska palautuminen alkaa olemaan kohdallaan ja töitä ei ole tällä hetkellä huikeita määriä. Jos tekisin pitkää päivää, ei tällainen harjoittelumäärä onnistuisi. Muistakaa siis aina oma tilanne ja tausta, ennen kuin lisäilette viikkoonne treenejä. Tulen luultavasti itse vähentämään treenejä ajan kanssa, jolloin teen taas kovatehosimpia treenejä.

Jatkan tällä tavalla niin kauan, kun hyvältä tuntuu. Voi olla, että kesän aikana treenikerrat vähenee jonkun verran, muttei mitenkään radikaalisesti. Kesän jälkeen viimeistään keskityn taas painnonnostoon. Kyykkyasentoni on tällä hetkellä suurin haaste. Sitä en ole päässyt harjoittelemaan polvikivun takia, mutta pian pääsen.

Olen alkanut asentoitumaan harjoittelua kohtaan työntekona. Teen sitä automaattisesti ja kunnolla ja katson, että saan viikon aikana tunnit täyteen. Osittain se onkin minulle työntekoa, joka myös motivoi. En tunne kuitenkaan, että olen vielä siinä pisteessä henkisesti, jossa haluaisin olla. Se vaatii lisää töitä vielä ja itsensäkuuntelua. Vaikka ei oltaisi siellä, missä haluttaisiin, niin matkasta voi aina oppia nauttimaan parhaimman mukaan 🙂 Se on mun tavoite!

Ja enköhän mä ensi vuoden alussa kilpaile!!! 🙂 Voi olla, että menen harjoittelun ohella joihinkin pienempiin kisoihin jo tänä vuonna purkamaan vähän kisajännitystä. Pitkällä ja korkealla ovat tavoitteet. Pakkohan mun on katsoa kuinka pitkälle oikeasti pääsen!

Instagramissani kerron lähes päivittäin treeneistäni, eli jos kiinnostaa seurata lähempänä mitä teen, seuratkaa minua siellä @steffit.

Pian kerron miten olen edistynyt näiden tavoitteiden kanssa.

Kuvat: Sandra

PS! Minun lukijoilla/seuraajilla on mahdollisuus saada alennusta Herttoniemen kesäkuun on ramp-kurssista! Normi hinta on 250e, mutta te saisitte kurssin hintaan 200e 🙂 On-ramp tulee käydä, ennen kuin aloitetaan CF-harjoittelu. Jos tämä kiinnostaa, laittakaa suoraan mailia osoitteeseen antti@crossfitherttoniemi.com

x Steffi

> Tässä < postauksessa kerroin muutoksistani kilpailutavoitteessani, siitä on nyt jo lähes neljä kuukautta! Aika on mennyt nopeasti. Siinä puhun hieman siitä, miten jouduin luopumaan itse laatimasta CrossFit-tavoitteesta oman jaksamisen takia. Syynä erittäin lyhyesti kiteytettynä oli/on henkinen uupumus. Treenasin kuin kilpa-urheilija, mutten elänyt sen mukaan. Joku muu ehkä pystyy palloittelemaan niin monta asiaa samaan aikaan ja samalla suoriutua kisoissa hyvin, mutta minä en siihen pysty. Tai noh, pystyin hetken, mutta seinä tuli vastaan ja nyt pestään jälkipyykkiä 😀 Hieman henkilökohtaisempaa asiaa siis vaihteeksi.

Paremmin menee, muttei niin hyvin kun toivoisin jo tässä vaiheessa. Treenit menee edelleen täysin fiilikseni mukaan. Jos olen väsynyt, en ole syönyt hyvin tai nukkunut tarpeeksi niin jätän treenit välistä ja keskityn oman jaksamisen parantamiseen. Välillä on vaikea tietää auttaisiko treeni vai onko lepääminen parempi vaihtoehto. Elän vähän liiankin vahvasti tunteen mukaan, siinä yksi heikkous kilpaurheilija-minässä, hehe. Käännetään se vahvuudeksi pikkuhiljaa… Tasapainon hakua tämä kaikki on.

Voisin vähän paremmin vielä yrittää selittää tätä fiilistä, jota käyn läpi. En ole masentunut. Usein tunnen kuitenkin itseni melko poissaolevaksi, unohtelen paljon asioita, katson itseäni “yläpuolelta” ja pyörryttää. Varmasti nämä ovat asioita, joita moni käy silloin tällöin läpi elämässään. Odotan innolla sitä päivää, kun tämä fiilis on poissa. Siitä tulee maailman paras päivä. Onko kellään ollut joskus elämässään samantyylisiä tuntemuksia? Vasta tällä viikolla tapaan urheilulääkärin, mutten ole varma tuleeko sieltä mitään uutta, mutta katsotaan! Hyvää fiilistä minulle tuo musiikki, kirjojen lukeminen, treenaaminen joskus ja vain “oleminen”.

Nämä asiat todettu, olen pystynyt olosuhteisiin nähden aika hyvin pitämään kuntoa yllä. Olen treenannut 3-5 kertaa viikossa, viime viikkoina n. viidesti viikossa. Onneksi treeni on minulle edelleen terapeuttista ja tärkeää. Se on syy miksi se on pysynyt elämässäni, enkä ole kokonaan jäänyt sohvalle makoilemaan. Nöyrä kiitos menee myös Stinalle ja Artolle, jotka ovat monesti olleet minulle ainoat syyt mennä salille, eli olen hyvän seuran takia lähtenyt treenaamaan (<3). Kilpaileminen ei ole nyt päätavoite, vaan terveys on etusijalla. Kilpaileminen on kyllä mielessä jokaisessa treenissä, hyvällä tavalla. Nälkä kasvaa. Paino on pysynyt samoissa lukemissa, siinä 69-70kg paikkeilla, vaikken sitä sen tarkemmin seuraa. Syön kun on nälkä. Koitan syödä säännöllisesti ja laadukkaasti. Juon enemmän vettä, kuin aikaisemmin. Syön vitamiineja ja aloitin juuri rautakuurin.

Teoriassa treeniohjelmani on suurimmilta osin voimapainoitteinen, teen voimaharjoituksia 2-4 kertaa viikossa. Tämän lisäksi teen aerobista, eli peruskuntoa parantavaa kestävyysharjoittelua 1-2 kertaa viikossa (mm. uintia). Olympianostoja ja muuta CF-tyyppistä tekniikka teen 1-2 kertaa viikossa. CF-“metconeja” teen harvoin, maksimissaan kerran viikossa. Huomaan, että alan helposti voimaan pahoin heti kovan treenin alussa, eli iisisti vielä niiden suhteen. Voima kehittyy hitaammin kuin kunto, joten fyysisesti asiat ovat ihan hyvällä mallilla. Kehonhuolto on myös viikottaisessa roolissa, lähinnä hieronnan ja foamrollauksen muodossa.

Kilpailunälkä tosiaan kasvaa. Suorastaan unelmoin siitä päivästä, kun olen valmis CF-kisoihin taas. Unelmoin myös voittamisesta. En tule luultavasti tänä vuonna kuitenkaan kisaamaan. Olen realistinen ja keholleni kiltti. Mielummin otan iisisti vähän liian kauan, kuin liian vähän aikaa. Mietin kyllä kisaamista ensi vuoden puolelle, mutten lyö mitään lukkoon ennen kesää. Olen valmis sitoutumaan CF:ään hyvin monta vuotta eteenpäin, jos kaikki menee hyvin. En ole kuitenkaan valmis mihinkään suunnitteluun tällä hetkellä. Itsepäinen tyyppi 😛

Mulla on elämässä tietynlainen tärkeysjärjestys ja treeni ei ole tällä hetkellä ykkössijalla, vaan se on koulu. Kesäksi pitäisi olla koulu paketissa ja sitten sen voi jättää taakse. Treeni on toisella sijalla. Kolmantena tulee blogi ja oman toiminimen parissa tehdyt työt. Kaikessa menossa mukana on terveys etusijalla.

x Steffi