Tag Archives: Vieraskynä: Lose the fat!

Vieraskynä: Lose the fat! Text 13

Vieraskirjoittajan kanssa yritetään löytää tasapaino syömisen ja liikkumisen välillä, tavoitteena on painonpudotus. Henkilö kirjoittaa blogiini projektistaan ja kuulumisistaan. Punnitus tapahtuu kerran viikossa/kahdessa. Tahdin ei ole tarkoitus olla nopea. Me etsitään pysyvää muutosta, joka ei synny lyhyessä ajassa. Kommenttiboksiin saa mielellään kommentoida ajatuksia ja antaa vertaistukea. Henkilö kirjoittaa anonyymisti. 


Välipalat laihduttaessa
Riittävän tiheä ruokailurytmi tuntuu olevan yleisesti hyväksytty ”salaisuus” laihduttamiseen ja painonhallintaan. Itsekin olen nyt tässä tämän projektini aikana oppinut huomaamaan, että tasainen verensokeri auttaa jaksamaan kaikki arkielämän haasteet ja velvoitteet paljon paremmin ja tasainen pienikin syöminen pitkin päivää näkyy parempana olo iltaa kohti.

Koska itse ainakin laihduttaessa teen helposti sen virheen, että jämähdän syömään liian yksipuolisesti samoja ruokia päivästä toiseen, olen joutunut näiden välipalojen suhteen aktivoitumaan ja miettimään hieman mielikuvituksekkaampia vaihtoehtoja kyllästymistä estääkseni.
Olen oppinut, että smoothie on helppo väsätä kaapissa olevista raaka-aineista, ottaa kotoa mukaan kiireessä tai ostaa tuoreena kahvilasta tai valmisteena kaupasta. Olo kohenee nopeasti energiapitoisen juoman ansiosta ja sillä on helppo siirtää nälkää tunnilla tai parilla. Smoothie antaa sopivasti energiaa helposti sulavassa muodossa  ja sen voi nauttia hyvin myös ennen treenejä. Suosikkejani ovat Semperin lastenruokahyllystä saatavat pillimehulta näyttävät smoothiet, joita on paria eri makua ja hinta alle 1 € / kpl, sekä Frooshin lasipullossa olevat tuotteet.

Valitettavasti usein smoothieissa ei ole mukana juurikaan proteiinia. Tällöin saatan lisäksi syödä esim. kinkkuleikkelettä, keitetyn kananmunan tai proteiinipatukan. Kotona ollessani teen tietysti smoothiet itse ja käytän niissä joko proteiinipitoisia maitotuotteita pohjana tai lisään niihin korkealaatuista proteiinijauhetta purkista (suosikkini on Evolution ion92 eri makuisina, sekä luontaistuotekaupasta saatava hamppuproteiini).  Joissain blogeissa olen nähnyt Evoken uusia proteiinipitoisia mehujuomia ja näihin aion tutustua heti kun vain jossain kaupassa sellaisia nään.

Proteiininlähdeongelma onneksi ratkesi kertaheitolla markkinoille tulleen Valion rahkajuoman myötä. Olen ostanut tämän purkin joskus jopa suoraan kaupasta mukaani ja juonut purkin suusta samalla banaania mutustaen. Maku ei ole liian hapan, ei tarvitse erikseen pelata lusikoiden kanssa ja purkki on helppo sulkea tiiviisti korkin ansiosta.
Tätä samaa rahkajuomaa käytän päivittäin myös kotona. Hurautan siitä itselleni aamupalan tehosekoittimella marjoja, vihanneksia tai hedelmiä lisäten, mutta käytän sitä myös nimenomaan nopeana välipalana. Suosikkijuttuni on sekoittaa rahkajuomaa ja Gefilus-mehua (mango-vanilja on superhyvää) sopivassa suhteessa juomalasiin ja hörpätä tällainen hiilari- ja proteiinipitoinen shotti ennen treeneihin lähtöä. Sama toimii tietysti sokerittomien mehukeittojen kanssa ja uusi Valion banaani-mansikka mehukeitto ja rahkajuoma ovatkin oiva kombo. Rahkajuoman ja mehujen helppous tulee siitä, että sekoittamista ei tarvitse. Lasiin kaataessa nesteet sekoittuvat ihan itsestään, aikaa ja tiskiä säästyy.
Muita välipalojani ovat tietysti hedelmät ja trail-mixit/pähkinäsekoitukset. Hätätapauksessa saataan napata huoltoasemalta mukaani vaikkapa Babybel-juustokiekkoja.  Joskus jos on aikaa ja haluan vähän herkutella, niin voitelen riisikakun maapähkinävoilla ja viipaloin päälle banaania ja koristelen vielä kanelilla tai vaniljarouheella. Tämä on tosiaan aika hiilaripitoinen setti, mutta varsinkin ennen tiukkoja treenejä toimii sekä mielihyvän, että energian antajana.
Yritän parhaani mukaan huolehtia siitä, että saan päivittäin vaihtelua ja ärsytän makunystyröitäni ja aineenvaihduntaani eri mauilla ja koostumuksilla kyllästymisen estämiseksi. Välillä tässä laihduttamisessa on stressaavaa se ainainen syömisen ajatteleminen ja ruokailuväleistä huolehtiminen, joten panostamalla monipuolisuuteen ja vaihtelevuuteen olen yrittänyt hieman tätä ”stressiä” vähentää.

Olisi kiva kuulla mitä te muut syötte välipaloina? Olisiko jotain sellaista helppoa, laihduttajalle sopivaa juttua joka minulta on mennyt ohi tai unohtunut? Mitkä ovat ikisuosikkejanne ja mitkä ehkä sellaisia harvinaisempia ”herkkuja”? Mitä kivaa voisi keksiä lisätäkseen proteiinia välipalalle jos on liikenteessä, eikä kokkailuihin ole aikaa tai mahdollisuutta?

Vieraskynä: Lose the fat! Text 12

Vieraskirjoittajan kanssa yritetään yhdessä löytää tasapaino syömisen ja liikkumisen välillä, tavoitteena on painonpudotus. Henkilö kirjoittaa kerran/kahdesti viikossa projektistaan ja kuulumisistaan. Punnitus tapahtuu kerran viikossa/kahdessa. Tahdin ei ole tarkoitus olla nopea, etsitään pysyvää muutosta joka ei synny lyhyessä ajassa. Kommenttiboksiin saa mielellään kommentoida ajatuksia ja antaa vertaistukea. Henkilö kirjoittaa anonyymisti. 


Lounasta on the go?

Aktiivinen sosiaalinen elämä fitnessaikoina oli ajoittain hankalaa, kun tuntui, että mitään ei voinut (muka) missään syödä. Suurin osa ajasta meni treenien lisäksi kotosalla kökkien, kun ainainen ruokailujen pulmikointi osoittautui pitkän päälle liian raskaaksi. Jonkin aikaa sitä jaksoi elää muovikuppien kanssa Tupperware-elämää, olihan siinä sitä itsekontrollin hohtoakin. Lopulta kuitenkin alistuin eristäytymään omiin oloihini paistijauhelihan ja riisikippojen pariin.

Toisin oli tässä välissä kun ruokailut menivät siihen toiseen äärilaitaan, eli who cares-meiningille. Usein sosiaaliset tilanteet limittyvät yhteen syömisen (ja juomisen) kanssa, ja kait ihan hyvä niin. Mikäs sen mukavampaa kuin syödä hyvin erinomaisessa seurassa. Paitsi jos se “oikeuttaa törttöilyyn” omaa itseä ja kehoaan kohtaan. Aika monet wingsit tuplasoossilla tuli edellisekesänä esim. vetästyä…




Onneksi olen oppinut hiljalleen taas ajattelemaan, että ulkona on ihan okei syödä, jos tekee jo alunperin järkeviä valintoja. Varsinkin lounastaminen on muuttunut ainakin Helsingissä tosi helpoksi. Valikoima terveellisen, ravinnerikkaan ja ei-kovin-kaloripitoisen ruuan osalta kasvaa koko ajan.

Itse etä- ja matkatyöläisenä syön usein lounaani kodin ulkopuolella. Olenkin löytänyt muutaman suosikkimestan, jotka tähän ajattelin listata. Tiedän, että osa näistä löytyy muualtakin Suomesta, vaikkakaan ei kaikki. Mutta ehkä jotain vastaavaa on myös muissa kaupungeissa?

Kahvila Moko (Punavuori ja Sörnäinen)


Mainiot salaattiannokset. Noin kympillä saa ison satsin salaattia, jonka pohjana on jäävuorisalaatti, tomaatti ja kurkku. Lisäkkeeksi saa valita kuudesta tai seitsemästä eri vaihtoehdosta kolmea. Omat suosikkini ovat tietysti aina kana ja feta, sekä joku valikoiman vaihtuvista kasvislisukkeista, esim. hernemousse. Lisäksi hintaan kuuluu erinomaiset öljykastikkeet ja halutessa leipä.

Ravintola Factory (Tavaratalo Aleksi 13)


Ihana, runsas, monipuolinen ja vaihtuva salaattibaari. Noin kympin hinnalla saa salaattipohjan lisukkeeksi valita useampaa sorttia valtavasta määrästä erilaisia proteniinin lähteitä (kalaa, kanaa, katkarapuja, juustoja jne), vihannes/hedelmävaihtoehtoja (artisokkaa, paprikoita, marinoituja sipuleita, eri meloneja, parsaa yms.) ja siemeniä tai pähkinöitä. Kastikkeissa on lukuisia vaihtoehtoja, myös öljyttömiä ja vähäkalorisempia versioita. Hintaan kuuluu leipä.

Yamato Sushi (Iso Roba)

Vannoutuneena sushin rakastajana herkullisinta lounasta on tietysti sushi. Erityisesti treenipäivinä tai peliä edeltävänä päivänä valitsen usein tämän ravintolan. Yamatossa on mielestäni Helsingin paras sushi buffet. Hintaa on n. yksitoista euroa ja siihen sisältyy misokeitto, salaattibaari, valtava valikoima erilaisia susheja (myös vege), sekä pari kolme erilaista lämminruokavaihtoehtoa (kiinalaista tai thaimaalaista). Lisäksi samalla rahalla saa vielä kahvin ja jälkiruokaleivonnaisen. Olen joka kerta saanut Yamatossa tuoretta, juuri valmistettua sushia, jossa ei ole kursailtu kalan määrällä. Suosittelen superlämpimästi. Ei liene tarpeen mainita, että friteeratut kanat, kiinalaiset soossit ja tiikerikakut jää tällä hetkellä muiden syötäväksi.

Subway (joka paikassa)


Subway on valintani silloin kun en mitään muuta jaksa, kerkiä, halua tai koen, että haluan jotain vähän “pikaruokamaisempaa” vaihtelua arkeeni. Konsepti taitaa olla niin tuttu, että sitä on turha sen enempää esitellä. Toki Subissakin täytyy käyttää järkeä. Kastikkeissa on merkittäviä eroja kaloripitoisuudessa ja myyjät osaavat kyllä neuvoa jos niistä kyselee. Sanomattakin on selvää, että suosin sämpylässä täysjyväleipää, enkä änkeä annokseeni majoneesisörsseleitä. Kokonaisen leivän syön yleensä kahdessa eri erässä, pieneeen välipalaan riittää puolikaskin.


Ja vielä lopuksi vasta hokaamani uusi K-kauppojen salaattibaari. Sillä on joku hieno nimikin, mutta en sitä nyt tähän hätään muista. Useissa isommissa K-Marketeissa on nykyisin iso, runsaasti erilaisia kasviksia ja proteiininlähteitä sisältävä painon mukaan hinnoiteltava self service-salaattibuffa. Näitä haen jos joudun syömään lounasta tai välipalaa puiston penkillä tai vaihtaessani paikkaa treeneistä toisiin. Hyvää, tuoretta ja järkevästi valiten myös ravitsevaa ja laihduttajalle sopivaa perusmurkinaa.





Näin reissutyöläisenä olisi kiva kuulla vinkkejä myös muualta Suomesta. Missä syötte terveellistä lounasta esim. Turussa, Porissa, Tampereella, Lahdessa, Mikkelissä, Kuopiossa, Kotkassa, Lappeenrannassa, Oulussa jne? Kaikki kaupungit kiinnostaa joihin jotain maantietä pitkin pääsee. Auttakee?

Vieraskynä: Lose the fat! Text 11

Vieraskirjoittajan kanssa yritetään yhdessä löytää tasapaino syömisen ja liikkumisen välillä, tavoitteena on painonpudotus. Henkilö kirjoittaa blogiini kerran viikossa/kahdessa viikossa projektistaan ja kuulumisistaan. Punnitus tapahtuu kerran viikossa/kahdessa viikossa. Tahdin ei ole tarkoitus olla nopea, etsitään pysyvää muutosta joka ei synny lyhyessä ajassa. Kommenttiboksiin saa mielellään kommentoida ajatuksia ja antaa vertaistukea. Henkilö kirjoittaa anonyymisti. 


Matkailu avartaa, myös vyötäröä?

Huh hellettä, mikä kesä. Eipä ole pullukalle ollut helppoa kestää näitä överihelteitä. Lämmin on kivaa, mutta kun mennään kuumuuden puolelle ja sitä jatkuu viikko tolkulla yötä päivää, niin jo on ollut huumorit vähissä.

Varmuuden vuoksi tuli juhannuspakkasten aikaan hankittua vielä rantalomakin siltä varalta, että kotimaassa ei aivot sula. Lähdimme heinäkuun puolivälissä ystäväni kanssa Suomen helteitä pakoon tulikuumalle Rodoksen saarelle.


Laihduttaminen ja matkailu on aina vähän niin ja näin. Arkirutiineissa asiat ovat simppeleitä ja kaikki on helppoa. Vieraassa maassa ja ravintolaruuan varassa homma saakin hieman lisää haastetta. Onneksi Kreikka ja sen saaret eivät ole sieltä vaikeimmasta päästä, vaan hyvää ja terveellistä ruokaa on tarjolla yllin kyllin.




Olin jo etukäteen päättänyt, että en treenaa lainkaan reissuviikolla. Omat urheilulajini ovat sen verran intensiivisiä ja rajuja, että viikon palautuminen kerran vuodessa tekee hyvää ihan luille, nivelille ja lihaskudoksellekin. Ruokailuissa olin suunnitellut pysyväni suht kaidalla polulla ja kohtuullisesti tätä ajatusta pystyinkin toteuttamaan.

Kreikkalainen ruoka on välimerellistä. Tärkeimmät raaka-aineet ovat vihannekset, maitotuotteet (juusto ja jogurtti), liha, oliiviöljy ja kananmunat. Ravintoloiden listat koostuvat pääasiassa erilaisista salaateista, lihavartaista, laatikkoruuista, munakkaista ja pitaleivästä. Näistä on helppo valita sellaiset osat ateriaan, että ruumis tulee ravituksi, mutta kalorimäärät jäävät kohtuulliseksi.

Aamiaisemme omassa hotellissa oli lähes joka aamu samanlainen. Söimme vihannes/kinkkumunakkaan, kreikkalaista jogurttia hedelmillä ja hunajalla, sekä tuoreita hedelmiä. Tarjolla oli myös valkoista leipää, marmeladia, nutellan tapaista levitettä ja suklaapullia. Ensimmäisen aamun sekoilua lukuunottamatta ne jäivät vain koristeiksi.

Lounas oli myös joka päivä aika identtinen. Mahtava, tuoreista kirkkaanpunaisista tomaateista, makeasta sipulista ja tummanvihreästä kurkusta valmistettu kreikkalainen salaatti, jonka kruununa oli kimpale mehevää feta-juustoa. Vihannekset olivat aivan eri luokkaa kuin täällä peräpohjolassa, joten tätä salaattia oli saatava joka päivä. Salaatin lisäksi lounaalle tilasin usein myös annoksen tzatziki-salaattia, possuvartaan ja joskus pitaleipää. Annoksiin turistien myötä kuuluneet riisit ja ranskikset skippasin poikkeuksetta. Maistelin kuitenkin myös moussakaa ja dolmades-kääryleitä, kun nyt kuitenkin Kreikassa oltiin.




Pizzalla käytiin kaksi kertaa, mutta nämä olivat paksupohjaisia, ei-niin-kovin-rasvaisia, tuoreista raaka-aineista tehtyjä pieniä lettusia, niin enpä siitä itseäni kovin ruoskinut. Itseruoskintaa sen sijaan olisin voinut jälkikäteen ajateltuna suorittaa niistä parista oluesta ja drinkistä, jotka kurkkuuni viikon aikana kumosin. En käytä alkoholia kotioloissa, niin miksi sitten lomallakaan…

Illallinen noudatteli samaa kaavaa kuin nuo yllä kuvatut lounaat. Jälkkäriksi söin kerran omenapiirakkaa ja kerran tai pari jätskiä. Parina iltana olimme niin uuvuksissa, että söimme iltaruuan piknikin tyyliin hotellihuoneen sängyllä ilmastointilaitteen alla itseämme jäähdytellen.

Kaiken kaikkiaan suoriuduin syömingeistä mielestäni hyvin. Lomalla voi vähän löysätä, mutta pääosin tein mielestäni fiksuja valintoja. Siitä huolimatta tunsin viikon aikana lihoavani ja kroppa meni totaalisen umpeen. Reissun jälkeistä punnitusta emme ole Steffin kanssa vieläkään tehneet, ajatus takapakista vähän ahdistaa mieltä.

Kesälomani kuitenkin päättyi lopulta ja tämän viikon olenkin ollut jo takaisin työssä. Arki ja rutiinit, sekä treenit ovat takaisin normitasolla, joten huomenna se totuuden hetki sitten koittaa. Puntaripäivä, kääk ja yök.

Vieraskynä: Lose the fat! Text 10

Vieraskirjoittajan kanssa yritetään yhdessä löytää tasapaino syömisen ja liikkumisen välillä, tavoitteena on painonpudotus. Henkilö kirjoittaa blogiini n. kerran viikossa projektistaan ja kuulumisistaan. Punnitus tapahtuu kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Tahdin ei ole tarkoitus olla nopea, me etsitään pysyvää muutosta joka ei synny lyhyessä ajassa. Kommenttiboksiin saa mielellään kommentoida ajatuksia ja antaa vertaistukea. Henkilö kirjoittaa anonyymisti. 

Kilojen sulaessa on eteen tullut tilanne, että osa nykyisistä vaatteista alkaa löystyä tai istuvuus muuttuu epämiellyttäväksi. Treenitrikoot eivät pysy jalassa ja rintaliivit eivät enää täyty muodoilla. Reisistä edelleen kireät farkut ovatkin vyötäröltä jo liian löysät ja kokemuksesta tiedän, että kun projekti etenee, niin jopa kengät saattavat käydä liian suuriksi.
Laihduttajallehan nämä ovat mukavia juttuja, vaikkakin käyvät kipeästi lompakon päälle. Aina vaaka ei kerro koko totuutta, erityisesti jos treenaa kovaa ja tavoitteellisesti. Mutta pöksyistä kyllä edistyksen huomaa väkisinkin.


Itselläni on siinä mielessä hyvä (vai huono?) tilanne, että kaapista löytyy vaatteita koosta XL aina kokoon S saakka ja farkkuja on kaikkea 44:n ja 36:n väliltä. Ihan heti ei tarvitse siis lähteä kaupoille, vaan shoppailla voi omilla kaapeilla. Halvempaa ja motivoivaa.
Heti projektin alussa etsin kaapista esiin ne housut joihin haluan ihan lopuksi mahtua. Ne odottavat nyt käyttöhousujen kanssa samassa pinossa, katseen alla joka päivä. Niihin on vielä pitkä matka, joten tein itselleni tavoiteportaat. Otin muutaman parin kivoimpia farkkuja ja pinosin ne koon mukaiseen järjestykseen kaappiini. Silloin tällöin testaan niitä päälimmäisiä ja seuraan mistä kohtaa vielä kinnaa ja puristaa ja milloin pääsen jo niitä käyttämään. Kun ensimmäisen parin sain tällä viikolla korkattua ja siirsin ne käyttöhousujen pinoon, niin tavoitekasan päälimmäiseksi siirtyi seuraava pari.
Kaapistani löytyy myös yksi kauluspaita, jota sovitan kerran viikossa. Kymmenen viikkoa sitten käsivarret eivät kunnolla mahtuneet hihoihin ja napituksen kohtaamiseen oli matkaa 10 cm. Edelleen tuo paita kinnaa hiukan hihoista ja näyttää hassulta, mutta tänä aamuna napit meni kiinni. Superjees!
Paino on laskenut tuskallisen hitaasti, vasta pari kolme kiloa. Viikoilla 8-9 tuli takapakkia jostain tuntemattomasta syystä ja usko meinasi loppua. Päätinkin olla fokusoimatta vaakalukemiin ja käyttää näitä konkreettisia mittareita itseni tsemppaamiseen.
Miltä kuulostaa? Onko aivan kreisiä säilöä vuosiakausia liian pieniä vaatteita? Tuleeko niistä vain paha mieli ja stressiä? Vai voiko niihä hyvillä mielin käyttää tsemppiportaina? Heitättekö itse kaikki kiertoon tai pois jos ei enää istu tai mahdu? Vai säilytättekö ne siltä varalta että joskus vielä?
Joka tapauksessa, pienen plateaun jälkeen hyvin menee. Ehkä joskus tulevaisuudessa tulee pari kuvaakin muutoksesta Muumista Mimmiksi!

Vieraskynä: Lose the fat! Text 9

Yhdessä vieraskirjoittajan kanssa yritetään löytää tasapaino syömisen ja liikkumisen välillä, tavoitteena on painonpudotus. Henkilö kirjoittaa kerran viikossa projektistaan ja kuulumisistaan. Punnitus tapahtuu joka kymmenes päivä. Tahdin ei ole tarkoitus olla nopea. Kommenttiboksiin saa mielellään kommentoida ajatuksia ja antaa vertaistukea. Henkilö kirjoittaa anonyymisti. 



Viime viikolla kirjoittelin ylös asioita jotka motivoivat minua urheilemaan ja syömään terveellisesti. Yleensä minulla ei ole vaikeuksia saada itseäni liikkeelle, koska nautin liikunnasta ja urheilusta todella paljon. Joskus harvoin väsymys tai laiskuus jättää sängynpohjalle ja hyvä niin, lepo tulee tarpeeseen silloin kun keho sitä vaatii.

Treenin aikana tarvitsee joskus saada lisää puhtia jostain oman pääkopan ulkopuolelta ja itselleni musiikki on siihen tosi hyvä keino. Eri treeneissä käytän apuna erilaista musiikkia ja ajattelinkin listata tähän muutamia suosikkibiisejäni. 

Painonnostossa ja voimailussa tärkeää on nopea rytmi, räjähtävyys ja sopiva tunnetila itsensä ylittämiseen. Omassa treeniporukassani on alunperin vitsin kautta lähtenyt innostus nopeatempoisen konemusiikin käyttöön. Olemmekin lanseeranneet termin “painonnostotekno”.

– Skrillex : Make it Bun Dem
– David Guetta : Bad (feat. Vassy)
– Rebel : The Black Pearl
– Martin Garrix : Animals
– Dvbbs : Tsunami
– Degrees of Life : We Found Love
– Said & Done : Don’t Speak
– Tiesto : We Own the Night
– Fergie : A Little Party Never Killed Nobody


Metconeissa tai muissa hidastempoisissa rutistuksissa (loikkatreenit, mäkijuoksu, porrastreenit jne) tykkään raskaasta musiikista, hitaasti jyystävästä rokista. 

– Pink : Try
– Imagine Dragons : Bleeding Out
– Trapt : Headstrong
– Fall Out Boy : Beat It
– Infinite Mass : Bullet
– Guano Apes : Open Your Eyes
– Halestorm : Love Bites (so do I)
– The Sounds : Dance with the Devil
– Dub Pistols : Six Million Ways


Ja viimeiseksi ajattelin listata vielä muutaman biisin asennemusiikkia. Näitä kuuntelen pelipäivinä aamulla ja matkalla stadionille. Samoja biisejä löytyy myös joukkueemme koppimusalistalta. Jos päättäväisyyttä ja let’s kick the shit out-meinikiä kaipaa, niin näistä löytyy.

– The Script : Hall of Fame
– Fabulous : Breathe 
– 50 Cent : We Up
– Jay Z : No Church in The Wild
– MGK : Invincible
– Macklemore & Ray Lewis : Can’t Hold us Down


Postaus on jo kilometrin pituinen, mutta en voi välttää kiusausta laittaa tähän vielä muutama biisi kävelylenkkeilyyn, venyttelyyn ja kehonhuoltoon. Parhaimmillaan kevyt aktiviteetti ja oikea musa siivittää flow-tilaan, jossa arki katoaa ympäriltä….

– Ellie Goulding : You my Everything
– Oh Land : Wolf & I
– The Pierces : You’ll be mine
– Little Hurricane :  Sweet Pea. (koko levy!)
– Graveyard : The Siren
– Anya Marina : Whatever you like
– Joshua James : Coal War
– Denez Prigent : Gortoz a Ran



Kannattaa vaikka Spotifysta testilla josko näistä biiseistä löytyisi sopivia vauhdittajia myös teille. Kommenteissa olisi kiva kuulla teidän suosikkibiisejänne. Mitä te kuuntelette esim. salilla ja juoksulenkillä? Uskaltaako joku pitää kuulokkeita korvilla fillaroidessa? Kaikki uudet treenimusiikkivinkit otetaan ilolla vastaan.