Vieraskirjoittajan kanssa yritetään yhdessä löytää tasapaino syömisen ja liikkumisen välillä, tavoitteena on painonpudotus. Henkilö kirjoittaa kerran/kahdesti viikossa projektistaan ja kuulumisistaan. Punnitus tapahtuu kerran viikossa/kahdessa. Tahdin ei ole tarkoitus olla nopea, etsitään pysyvää muutosta joka ei synny lyhyessä ajassa. Kommenttiboksiin saa mielellään kommentoida ajatuksia ja antaa vertaistukea. Henkilö kirjoittaa anonyymisti. 

Lounasta on the go?

Aktiivinen sosiaalinen elämä fitnessaikoina oli ajoittain hankalaa, kun tuntui, että mitään ei voinut (muka) missään syödä. Suurin osa ajasta meni treenien lisäksi kotosalla kökkien, kun ainainen ruokailujen pulmikointi osoittautui pitkän päälle liian raskaaksi. Jonkin aikaa sitä jaksoi elää muovikuppien kanssa Tupperware-elämää, olihan siinä sitä itsekontrollin hohtoakin. Lopulta kuitenkin alistuin eristäytymään omiin oloihini paistijauhelihan ja riisikippojen pariin.

Toisin oli tässä välissä kun ruokailut menivät siihen toiseen äärilaitaan, eli who cares-meiningille. Usein sosiaaliset tilanteet limittyvät yhteen syömisen (ja juomisen) kanssa, ja kait ihan hyvä niin. Mikäs sen mukavampaa kuin syödä hyvin erinomaisessa seurassa. Paitsi jos se “oikeuttaa törttöilyyn” omaa itseä ja kehoaan kohtaan. Aika monet wingsit tuplasoossilla tuli edellisekesänä esim. vetästyä…



Onneksi olen oppinut hiljalleen taas ajattelemaan, että ulkona on ihan okei syödä, jos tekee jo alunperin järkeviä valintoja. Varsinkin lounastaminen on muuttunut ainakin Helsingissä tosi helpoksi. Valikoima terveellisen, ravinnerikkaan ja ei-kovin-kaloripitoisen ruuan osalta kasvaa koko ajan.

Itse etä- ja matkatyöläisenä syön usein lounaani kodin ulkopuolella. Olenkin löytänyt muutaman suosikkimestan, jotka tähän ajattelin listata. Tiedän, että osa näistä löytyy muualtakin Suomesta, vaikkakaan ei kaikki. Mutta ehkä jotain vastaavaa on myös muissa kaupungeissa?

Kahvila Moko (Punavuori ja Sörnäinen)

Mainiot salaattiannokset. Noin kympillä saa ison satsin salaattia, jonka pohjana on jäävuorisalaatti, tomaatti ja kurkku. Lisäkkeeksi saa valita kuudesta tai seitsemästä eri vaihtoehdosta kolmea. Omat suosikkini ovat tietysti aina kana ja feta, sekä joku valikoiman vaihtuvista kasvislisukkeista, esim. hernemousse. Lisäksi hintaan kuuluu erinomaiset öljykastikkeet ja halutessa leipä.

Ravintola Factory (Tavaratalo Aleksi 13)

Ihana, runsas, monipuolinen ja vaihtuva salaattibaari. Noin kympin hinnalla saa salaattipohjan lisukkeeksi valita useampaa sorttia valtavasta määrästä erilaisia proteniinin lähteitä (kalaa, kanaa, katkarapuja, juustoja jne), vihannes/hedelmävaihtoehtoja (artisokkaa, paprikoita, marinoituja sipuleita, eri meloneja, parsaa yms.) ja siemeniä tai pähkinöitä. Kastikkeissa on lukuisia vaihtoehtoja, myös öljyttömiä ja vähäkalorisempia versioita. Hintaan kuuluu leipä.

Yamato Sushi (Iso Roba)

Vannoutuneena sushin rakastajana herkullisinta lounasta on tietysti sushi. Erityisesti treenipäivinä tai peliä edeltävänä päivänä valitsen usein tämän ravintolan. Yamatossa on mielestäni Helsingin paras sushi buffet. Hintaa on n. yksitoista euroa ja siihen sisältyy misokeitto, salaattibaari, valtava valikoima erilaisia susheja (myös vege), sekä pari kolme erilaista lämminruokavaihtoehtoa (kiinalaista tai thaimaalaista). Lisäksi samalla rahalla saa vielä kahvin ja jälkiruokaleivonnaisen. Olen joka kerta saanut Yamatossa tuoretta, juuri valmistettua sushia, jossa ei ole kursailtu kalan määrällä. Suosittelen superlämpimästi. Ei liene tarpeen mainita, että friteeratut kanat, kiinalaiset soossit ja tiikerikakut jää tällä hetkellä muiden syötäväksi.

Subway (joka paikassa)

Subway on valintani silloin kun en mitään muuta jaksa, kerkiä, halua tai koen, että haluan jotain vähän “pikaruokamaisempaa” vaihtelua arkeeni. Konsepti taitaa olla niin tuttu, että sitä on turha sen enempää esitellä. Toki Subissakin täytyy käyttää järkeä. Kastikkeissa on merkittäviä eroja kaloripitoisuudessa ja myyjät osaavat kyllä neuvoa jos niistä kyselee. Sanomattakin on selvää, että suosin sämpylässä täysjyväleipää, enkä änkeä annokseeni majoneesisörsseleitä. Kokonaisen leivän syön yleensä kahdessa eri erässä, pieneeen välipalaan riittää puolikaskin.

Ja vielä lopuksi vasta hokaamani uusi K-kauppojen salaattibaari. Sillä on joku hieno nimikin, mutta en sitä nyt tähän hätään muista. Useissa isommissa K-Marketeissa on nykyisin iso, runsaasti erilaisia kasviksia ja proteiininlähteitä sisältävä painon mukaan hinnoiteltava self service-salaattibuffa. Näitä haen jos joudun syömään lounasta tai välipalaa puiston penkillä tai vaihtaessani paikkaa treeneistä toisiin. Hyvää, tuoretta ja järkevästi valiten myös ravitsevaa ja laihduttajalle sopivaa perusmurkinaa.

Näin reissutyöläisenä olisi kiva kuulla vinkkejä myös muualta Suomesta. Missä syötte terveellistä lounasta esim. Turussa, Porissa, Tampereella, Lahdessa, Mikkelissä, Kuopiossa, Kotkassa, Lappeenrannassa, Oulussa jne? Kaikki kaupungit kiinnostaa joihin jotain maantietä pitkin pääsee. Auttakee?

Matkailu avartaa, myös vyötäröä?

Huh hellettä, mikä kesä. Eipä ole pullukalle ollut helppoa kestää näitä överihelteitä. Lämmin on kivaa, mutta kun mennään kuumuuden puolelle ja sitä jatkuu viikko tolkulla yötä päivää, niin jo on ollut huumorit vähissä.

Varmuuden vuoksi tuli juhannuspakkasten aikaan hankittua vielä rantalomakin siltä varalta, että kotimaassa ei aivot sula. Lähdimme heinäkuun puolivälissä ystäväni kanssa Suomen helteitä pakoon tulikuumalle Rodoksen saarelle.

Laihduttaminen ja matkailu on aina vähän niin ja näin. Arkirutiineissa asiat ovat simppeleitä ja kaikki on helppoa. Vieraassa maassa ja ravintolaruuan varassa homma saakin hieman lisää haastetta. Onneksi Kreikka ja sen saaret eivät ole sieltä vaikeimmasta päästä, vaan hyvää ja terveellistä ruokaa on tarjolla yllin kyllin.

Olin jo etukäteen päättänyt, että en treenaa lainkaan reissuviikolla. Omat urheilulajini ovat sen verran intensiivisiä ja rajuja, että viikon palautuminen kerran vuodessa tekee hyvää ihan luille, nivelille ja lihaskudoksellekin. Ruokailuissa olin suunnitellut pysyväni suht kaidalla polulla ja kohtuullisesti tätä ajatusta pystyinkin toteuttamaan.

Kreikkalainen ruoka on välimerellistä. Tärkeimmät raaka-aineet ovat vihannekset, maitotuotteet (juusto ja jogurtti), liha, oliiviöljy ja kananmunat. Ravintoloiden listat koostuvat pääasiassa erilaisista salaateista, lihavartaista, laatikkoruuista, munakkaista ja pitaleivästä. Näistä on helppo valita sellaiset osat ateriaan, että ruumis tulee ravituksi, mutta kalorimäärät jäävät kohtuulliseksi.

Aamiaisemme omassa hotellissa oli lähes joka aamu samanlainen. Söimme vihannes/kinkkumunakkaan, kreikkalaista jogurttia hedelmillä ja hunajalla, sekä tuoreita hedelmiä. Tarjolla oli myös valkoista leipää, marmeladia, nutellan tapaista levitettä ja suklaapullia. Ensimmäisen aamun sekoilua lukuunottamatta ne jäivät vain koristeiksi.

Lounas oli myös joka päivä aika identtinen. Mahtava, tuoreista kirkkaanpunaisista tomaateista, makeasta sipulista ja tummanvihreästä kurkusta valmistettu kreikkalainen salaatti, jonka kruununa oli kimpale mehevää feta-juustoa. Vihannekset olivat aivan eri luokkaa kuin täällä peräpohjolassa, joten tätä salaattia oli saatava joka päivä. Salaatin lisäksi lounaalle tilasin usein myös annoksen tzatziki-salaattia, possuvartaan ja joskus pitaleipää. Annoksiin turistien myötä kuuluneet riisit ja ranskikset skippasin poikkeuksetta. Maistelin kuitenkin myös moussakaa ja dolmades-kääryleitä, kun nyt kuitenkin Kreikassa oltiin.

Pizzalla käytiin kaksi kertaa, mutta nämä olivat paksupohjaisia, ei-niin-kovin-rasvaisia, tuoreista raaka-aineista tehtyjä pieniä lettusia, niin enpä siitä itseäni kovin ruoskinut. Itseruoskintaa sen sijaan olisin voinut jälkikäteen ajateltuna suorittaa niistä parista oluesta ja drinkistä, jotka kurkkuuni viikon aikana kumosin. En käytä alkoholia kotioloissa, niin miksi sitten lomallakaan…

Illallinen noudatteli samaa kaavaa kuin nuo yllä kuvatut lounaat. Jälkkäriksi söin kerran omenapiirakkaa ja kerran tai pari jätskiä. Parina iltana olimme niin uuvuksissa, että söimme iltaruuan piknikin tyyliin hotellihuoneen sängyllä ilmastointilaitteen alla itseämme jäähdytellen.

Kaiken kaikkiaan suoriuduin syömingeistä mielestäni hyvin. Lomalla voi vähän löysätä, mutta pääosin tein mielestäni fiksuja valintoja. Siitä huolimatta tunsin viikon aikana lihoavani ja kroppa meni totaalisen umpeen. Reissun jälkeistä punnitusta emme ole Steffin kanssa vieläkään tehneet, ajatus takapakista vähän ahdistaa mieltä.

Kesälomani kuitenkin päättyi lopulta ja tämän viikon olenkin ollut jo takaisin työssä. Arki ja rutiinit, sekä treenit ovat takaisin normitasolla, joten huomenna se totuuden hetki sitten koittaa. Puntaripäivä, kääk ja yök.

Yhdessä vieraskirjoittajan kanssa yritetään löytää tasapaino syömisen ja liikkumisen välillä, tavoitteena on painonpudotus. Henkilö kirjoittaa kerran viikossa projektistaan ja kuulumisistaan. Punnitus tapahtuu joka kymmenes päivä. Tahdin ei ole tarkoitus olla nopea. Kommenttiboksiin saa mielellään kommentoida ajatuksia ja antaa vertaistukea. Henkilö kirjoittaa anonyymisti.